Tällainen lause, ilman suluissa olevaa sanaa tosin, pomppasi silmille ennen juhannusta pelatun RoPS-Inter ottelun jälkeen. On totta, että Rovaniemen Palloseuran hyökkääjä Aleksander ”Boris” Kokko on ollut viime aikoina hyvässä maalivireessä. Interiä vastaan hän teki yhden RoPS:n kolmesta osumasta, ja viimeisessä kolmessa ottelussa on syntynyt yhteensä peräti viisi maalia.
27-vuotias Kokko voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden FC Hongan paidassa vuonna 2008, mutta sen jälkeen lupaavalta näyttänyt ura on hiipunut kovaa vauhtia, ja mies on väläytellyt yhä olemassa olevaa lahjakkuuttaan vain silloin tällöin. Maalikuninkuuskauden jälkeen miehen maalimäärät Veikkausliigassa ovat olleet kausittain 2, 2, 3, 6. Siis yhteensä neljä kautta, 63 ottelua ja 13 maalia. Kaikella kunnioituksella Ykköstä kohtaan jätetään siellä syntyneet maalimäärät ja Ykkösen maalikuninkuus 2012 huomiotta tässä kohtaa.
Makea elämä maistuu
Mikä sitten on ollut miehen ongelmana? Suurin kompastuskivi on ollut kykenemättömyys kokonaisvaltaiseen ammattiurheilijan elämään. Ei tarvitse tietää mitä Kokko päivittäin tekee, vaan riittää kun katsoo miehen loukkaantumishistoriaa ja liikkumista kentällä. Lihas- ja ligamenttivammoja yksi toisensa ja vuosi vuoden perään. Kokon liikkeistä ja kehonhallinnasta näkee, että tukilihaksisto ei ole riittävän hyvässä kunnossa, mikä osaltaan suuresti edesauttaa vammojen syntyä. Tämä on ollut miehen itsensäkin tiedossa jo pitkään.
Häntä yritettiin saada FC Hongassa aikanaan ymmärtämään asia ja tekemään sille jotain, mutta mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Surullisinta on, että mies ei itse edes tajua tai näe ongelmakohtiaan tarjotusta avusta huolimatta. Kun Mika Lehkosuo laittoi Kokon ulos Hongasta kauden 2010 päätteeksi ja mainitsi julkisesti syyksi juuri kykenemättömyyden ammattiurheilijan elämään, Kokko ihmetteli isoon ääneen tällaisia väitteitä ja vetosi tekemiinsä hyviin testituloksiin.
Testitulokset kertovat kuitenkin vain ja ainoastaan fyysisestä potentiaalista. Esimerkiksi siitä miten kovaa pystyt juoksemaan ja mikä on hapenottokykysi. Kyetäksesi pelaamaan tiivistahtista Veikkausliigaa ensinnäkin edes koko ajan terveenä ja vielä tämän jälkeen hyvin, sinun on pakko huoltaa kehoasi, pitää aerobista kapasiteettia yllä, levätä riittävästi ja harjoitella hyvin niinä lyhyinä hetkinä kun se kauden aikana on mahdollista. Yksittäiset loistavat ottelut ja hyökkääjän tapauksessa lyhyet maaliputket antavat viitteitä potentiaalista, jonka omaat. Jatkuva tasainen ja laadukas suorittaminen on se, mikä määrittelee kuinka hyvä pelaaja oikeasti olet.
Tasaisuuteen Kokko ei ole missään vaiheessa uraansa pystynyt. Hän on jälleen palannut virkeän oloisena kentille loukkaantumisen jälkeen, mutta tahti tulee nopeasti hiipumaan. Peliesitykset ja liikkuminen kentällä muuttuvat tahmeiksi, kun liian huonokuntoinen keho ei kestä jatkuvaa rasitusta. Jossain vaiheessa tulee taas uusi loukkaantuminen. Tämä kierre ei helpota, ellei Kokko itse todella tajua tilannetta. Ja ennusmerkit eivät tämän suhteen ole hyvät.
Jokainen tietysti päättää itse, mitä omalta elämältään haluaa, mutta Kokko on puheissaan antanut ymmärtää haluavansa tehdä uraa jalkapalloilijana. Tosin puheet esimerkiksi siirtymisestä Real Betisiä isompaan seuraan tai 33 maalin tekemisestä viime kaudella ja todelliset teot ovat olleet melkoisessa ristiriidassa. Tämä on sikäli sääli, sillä Kokolla olisi oikeasti ollut lahjakkuutta pelata Veikkausliigaa kovemmassa sarjassa. Hänen kykynsä käyttää kehoaan pallon suojaamiseen, saada jalkansa rangaistusalueella vapaaksi sekä tämän jälkeen lyhyellä latauksella lähtevä painava potku ovat tai ainakin nuorempana olivat suomalaisittain poikkeuksellisen hyviä.
Kyvyn ja ymmärryksen puute
Ulkomaille siirtymisen esteenä on ollut myös miehen kyvyttömyys ja/tai haluttomuus pelata osana kollektiivia. Kokko on niin sanottu ”persoona”, jollaisia suomalaiseen jalkapalloon usein kuulee kaivattavan. Hänen kuntonsa ei ole ikinä riittänyt 90 minuutin tiiviiseen puolustus- ja prässipeliin, ja toisaalta hyökätessä hän ei halua tehdä peliasennon ja kulloisenkin tilanteen mukaisia ratkaisuja. Käytännössä Kokko mieluummin hautoo palloa ja yrittää aina itse kääntyä tai ohittaa niissäkin tilanteissa, joissa pelin virran kannalta olisi järkevämpi luopua pelivälineestä yhdellä tai kahdella kosketuksella.
Tämä tuottaa ajoittain tietysti hienoja ohituksia ja maaleja, mutta paljon useammin pallonmenetyksiä ja lupaavien hyökkäysten katkeamisia. Suomessa tämä nähdään ”persoonallisuutena, jota ei saa kahlita”. Muualla se nähdään kurittomuutena ja pelikäsityksen puutteena. Veikkausliigassa tällainen pelaaja voi pelata heikommissa joukkueissa, mutta kovemmissa sarjoissa ei missään nimessä. Siksi siirtoa Veikkausliigaa parempaan sarjaan ei ole tullut.
RoPS:n kannalta on hyvä asia, että Kokko on juuri nyt europelien kynnyksellä hyvässä vireessä. Tällaisen pelaajan varaan on kuitenkaan turha pitkässä juoksussa laskea yhtään mitään, joten rovaniemeläiskannattajien on hyvä nauttia miehen esityksistä tässä ja nyt.