NFL-kauden alkuun on kaksi viikkoa ja nyt on hyvä aika alkaa ennakoimaan tulevaa kautta. Viime vuoden Super Bowl -joukkueet ovat vahvoilla, mutta kummankaan joukkueen menestys ei tule helpolla tämän kauden aikana. NFL onkin siitä mielenkiintoinen sarja että voittaja vaihtuu lähes vuosittain ja voimasuhteet voivat muuttua paljonkin kausien välillä.
Ensimmäisenä käsittelyyn otetaan yksi viime vuosien kovimmista divisioonista, jossa pelaa kolme todella tasavahvaa joukkuetta. AFC Northia voidaan pitää myös yhtenä koko NFL:n mielenkiintoisimmista divisioonista, koska sen voittajaa on ollut aina hyvin vaikea ennustaa. Tänä vuonna divisioonan mediahuomiota lisää myös se, että Cleveland Browns varasi kevään varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella Johnny ”Johnny Football” Manzielin. Manziel on ehtinyt keräämään harjoitusotteluissa huomiota näyttämällä keskisormea, ja muutenkin herran olemus on sellainen, että lehtijutuilta ei tulla välttymään.
Cleveland Browns (4-12)
Kausi 2013:
Brownsin peli toimi viime kauden alussa jopa hyvin, kun joukkueen pelinrakentajana toimi Brian Hoyer. Clevelandissa fanitkin ehtivät jo varmasti säikähtää, koska joukkue näytti löytäneen sopivan pelinrakentajan, jollaista joukkueella ei ole ollut aikoihin. Hoyerin kausi kuitenkin päättyi polvivammaan heti kauden alkupuolella ja samalla Brownsin taso laski totutulle tasolleen. Clevelandin suurin tähti oli kuitenkin viime kaudella laitahyökkääjä Josh Gordon, joka pelasi häikäisevän kauden. Gordon voitti kiinniotettujen jaardien tilaston huimalla 1646 jaardillaan. Siinä missä Brownsin hyökkäys toimi ainoastaan kauden alussa hyvin, pystyi joukkueen puolustus pelamaan todella vahvasti koko kauden. Varsinkin Brownsin heittopuolustus oli yksi liigan parhaista. Hyvän heittopuolustuksen takana taas oli yksi sarjan parhaista puolustuksen takakentistä.
Browns-hyökkäys:
Hyökkäyksen isoin kysymys voidaan esittää pelinrakentajan suhteen: Saako isoa mediasirkusta pyörittävä Johnny Manziel aloittavan pelinrakentajan paikan heti kauden alussa, vai riittääkö viime kauden näytöt Brian Hoyerille, joka voisi olla turvallisempi valinta kauden ensimmäisiin otteluihin. Manzielin puolesta puhuu joukkueen uusi hyökkäyksen koordinaattori Kyle Shanahan. Shanahanin pelisysteemissä pelinrakentajan liikkuvuus on isossa osassa, ja ainakin yliopitossa Manziel pystyi tekemään isoja pelejä heittojensa lisäksi myös omilla jaloillaan. Hoyerin osakkeita taas nostaa viime kauden voitot ja kokemus, joka usein voi olla hyvinkin ratkaiseva tekijä NFL:ssä.
Toinen iso kysymys, joka Browns hyökkäyksen yllä leijuu, on laitahyökkääjäosaston riittävyys. Josh Gordon hölmöili itselleen kevään aikana vuoden pelikiellon ja se tuskin tulee lyhenemään, vaikka Gordon valituksen siitä jo teki. Gordonin ollessa poissa, esille voidaan nostaa ex-Cowboys Miles Austin, joka on vaeltanut varjojen mailla viimeiset vuodet. Loukkaantumisten kanssa taistellut Austin kuitenkin voi olla pelaaja, joka pystyy auttamaan Brownsia ihmeenkin paljon kunhan miehen paikat vain pysyvät kunnossa. Kysymysmerkkejä laitahyökkääjien yllä on kuitenkin enemmän kun vastauksia, joten heittohyökkäyksen taso voi olla kyseenalainen ensi kauden aikana. Cleveland-fanien onneksi joukkueelta löytyy luotettava sisempi laitahyökkääjä Jordan Cameron, joka pystyy ottamaan palloa kiinni otteluiden aikana useampiakin kertoja.
Browns-fanit kuitenkin saivat myös hyviä uutisia kevään aikana, kun vapaiden pelaajien markkinoilta joukkueen haaviin jäi keskushyökkääjä Ben Tate. Tate on yksi liigan aliarvostetuimmista keskushyökkääjistä ja ei vähiten siksi, että herra joutui pelaamaan koko uransa alun Houstonissa Arian Fosterin varjossa. Mies on kuitenkin näyttänyt jo aiempina kausina omaavan todella kovan potenttiaalin ja suurin kysymys kuuluukin, kestääkö paikat kun kantoja tulee aiempaa uraa enemmän? Houston kausina Tate kärsi yleensä vammoista juuri silloin, kun vastuuta olisi tullut Fosterin vammojen vuoksi. Taten pysyessä kuitenkin ehjänä voidaan tältä herralta odottaa todella kovaa kautta. Keskushyökkääjän juoksemista myös helpottaa todella hyvä hyökkäyslinja, jota voidaan pitää joukkueen hyökkäyksen suurimpana vahvuutena.
Browns-puolustus:
Puolustuksen taso riitti jo viime kaudella voittamaan otteluita ja se tuskin tulee paljon laskemaan. Isoin kysymysmerkki kuitenkin voidaan heittää siihen, että pystyykö takapuolustaja Donte Whitner korvaamaan keväällä vapaana pelaajana lähteneen T.J. Wardin. Ward oli kuitenkin yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista viime kaudella, joten kovia taklauksia jakavan Whitnerin pitää täyttää todella suuret saappaat ensi kauden aikana. Whitnerin ei kuitenkaan tarvitse yksin täyttää juoksupuolustukseen jäänyttä aukkoa, koska taklauskone Karlos Dansby teki myös sopimuksen keväällä Clevelandiin. Dansbyn roolia ei voida vähätellä, sillä kokenut tukimies tuo varmasti jonkinlaista varmuutta Browns puolustukseen.
Brownsin heittopuolustus sai kevään varaustilaisuudessa apuja kun joukkue varasi Justin Gilbertin, jota moni piti varaustilaisuuden parhaana kulmapuolustajana. Gilbert ei kuitenkaan ole automaattisesti Brownsin aloittava kulmapuolustaja, sillä joukkueella on jo ennestään rosterissaan Joe Haden ja Buster Skrine. Hadenia voidaan pitää helposti yhtenä liigan parhaista ja Skrine taas täytti paikkansa hyvin viime kaudella aloittavana kulmapuolustajana. Browns heittopuolustuksessa apuna pyörii myös takapuolustaja Tashaun Gipson, joka otti viime kaudella viisi syötönkatkoa ja oli sillä määrällä todella korkealla koko liigan tilastoissa. Heittopuolustuksen ongelma kuitenkin voi olla tulevan kauden aikana heittoryntäyksen (pass rushin) puute. Heittoryntäyksen tärkeys kun tulee korostumaan ensi kauden aikana uusien sääntöjen vuoksi ja pelkästään hyvin pelaavat kulmapuolustajat eivät enään riitä. Uudet säännöt vaikeuttavat huomattavasti juuri kulmapuolustajien pelaamista.
Arvio:
Manziel hakee vielä asemaansa ja Gordonin pelikielto vaikuttavat tulokseen negatiivisesti. 6-10
Baltimore Ravens (8-8)
Kausi 2013:
Joukkue haki itseään viime kauden alussa, kun Ray Lewis oli lopettanut uransa. Puolustus löysin kuitenkin hieman itseään kauden kuluessa ja menestyminen jäi kiinni enemmänkin hyökkäyksestä. Pudotuspeleistä pihalle jääminen ei ollut kuitenkaan puolustuksen syy, vaan joukkueen hyökkäys näytti huomattavasti edellisiä kausia huonommalta. Hyökkäyksen tason putoamiseen oli monia syitä. Sitä ei ainakaan edesauttanut pelinrakentaja Joe Flacco, joka heitti jopa 22 syötönkatkoa. Syötönkatkojen määrä oli liigan toiseksi suurin ja Flacco oli heittänyt kahden edellisen kauden aikana yhteensä saman määrän. Flaccon lisäksi myös keskushyökkääjä Ray Rice pelasi uransa huonoimman kautensa.
Ravens-hyökkäys:
Viime kaudella alavireisesti pelannut heittohyökkäys sai kaivattua apua kevään aikana, kun ex-Panthers Steve Smith valitsi uudeksi joukkueekseen Ravensin. Smith ei ole ihan takavuosien iskussa, mutta herrasta on edelleen apua laitahyökkääjien tason puutteesta kärsineelle baltimorelais -ryhmälle. Laitahyökkääjien taso viime kaudella oli yksi suurimmista syistä sille, että Flacco joutui usein heittämään heittojaan paikkoihin, joihin hän ei olisi niitä välttämättä halunnut. Nyt kun Steve Smith on mukana, on todennäköistä, että tuulennopea laitahyökkääjä Torrey Smith nostaa tasoaan entisestään. Torrey Smithin ongelma viime kaudella oli apujen puuttuminen, jonka vuoksi herra oli usein sellaisessa vartioinnissa, että isojen pelien tekeminen oli hyvin vaikeaa. Laitahyökkääjäosaston parannuttua on myös Joe Flaccon nostettava tasoaan. Jos näin ei käy, voidaan miestä alkaa pitämään hyvinkin ylipalkattuna pelaajana, jolloin paineet kasvavat tulevaisuudessa entisestään. Heittohyökkäys kaipaa myös apuja hyökkäyslinjalta, koska viime kaudella Flacco säkitettiin jopa 48 kertaa!
Ravesin juoksuhyökkäys kärsi takaiskun kesällä, kun Ray Rice hölmöili itselleen neljän ottelun pelikiellon. Pelikiellon aikana kuitenkin keskushyökkääjä Bernard Pierce tulee saamaan tilaisuutensa valloittaa aloittavan keskushyökkääjän tontti. Moni Ravens-fani varmasti haluaisikin Piercen vihdoin lunastavan ne odotukset, joita herralle on asetettu, ja samalla myös Rice joutuisi kilpailemaan pelipaikastaan. Piercen onnistuessa kauden alussa moni fani varmasti kääntyisi viime kaudella epäonnistunta Riceä vastaan, ja se pakottaisi valmennusjohdon valitsemaan uuden ykköshevosensa. Ricelle tilanne on epäsuosiollinen koska takana on uran huonoin kausi ja kauden alussa kriittisten fanien päiden kääntäminen on mahdotonta. Toisaalta ei olisi ihme vaikka Rice olisi palattuaan todella hyvässä iskussa. Virheisiin Ricellä ei ole enään varaa, jotta työnantaja säilyy entisellään myös tulevaisuudessa.
Ravens-puolustus:
Tukimies Ray Lewis ja takapuolustaja Ed Reed ovat poissa. Nämä kaksi herraa johtivat Ravens puolustusta lähes koko 2000-luvun alun. Ei olekkaan ihme, että Ravens puolustus haki itseään lähes koko viime kauden, onhan tuon tasoisten pelaajien ja varsinkin johtajien korvaaminen vuodessa lähes mahdotonta. Varsinkaan Lewisin paikkaajaa Ravens johto ei löytänyt vielä viime kaudella ja tulevalla kaudella paikkaa tarjotaan tukimies C.J Mosleylle. Ravens varasi Mosleyn kevään varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella, joten odotukset ovat korkealla. Lewisin puuttuminen Ravens puolustuksesta näkyi viime kaudella johtajuuden puutteena ja juoksupuolustuksen kurittomuutena. Näille osa-alueille siis Mosleyn pitäisi tuoda parannusta, jotta ensimmäisen kierroksen valinta olisi onnistunut. Mosleyn avuksi kaavailtiin keväällä Timmy Jernigania, mutta pienestä koostaan kärsinyt puolustuksenlinjamies ei ole vielä pystynyt lunastamaan harjoituksissa toisen kierroksen varauksensa asettamia odotuksia.
Ravensin heittopuolustus oli viime kaudella kelvollista, mutta silti parantamisen varaa jäi selvästi. Varsinkin takapuolustajien taso on hieman kyseenalainen. Toisen vuotensa NFL:ssä aloittava Matt Elam saakin pelata todennäköisesti todella hyvin, jotta takapuolustajien taso tulee riittämään. Apuja heittopuolustus kuitenkin tulee saamaan puolustuksen boksilta, koska heittoryntäys tulee olemaan ensi kaudella isossa roolissa ja se Ravensilla pitäisi olla kunnossa myös tulevalla kaudella. Ravensin kulmapuolustajat ovat myös kelpo pelimiehiä, joten heidän tasostaan tuskin homma tulee jäämään kiinni.
Arvio:
Pieniä kysymysmerkkejä löytyy molemmista linjoista, joten suurta menestystä on vaikea povata. 7-9 paikkeille ja vielä vuoden kestävä uudelleenrakennus on tosiasia.
Cincinnati Bengals (11-5)
Kausi 2013:
Viime kaudella nähtiin jälleen kerran se tuttu hyytyminen kun tosipelit alkoivat. Potentiaalia oli kuitenkin jälleen nähtävillä koko kauden. Loistavan runkosarjan jälkeen tappio San Diegoa Chargersille oli kuitenkin kieltämättä hienoinen yllätys, vaikka Chargersin potenttiaali tiedettiin. Bengalsin taso oli laskussa jo runkosarjan aikana, koska loukkaantumiset alkoivat syömään parhaiden pelaajien tasoa. Varsinkin Geno Atkinsin loukkaantuminen oli todella iso menetys joukkueelle. Bengals-puolustus oli kuitenkin yksi kauden suurimmista yllättäjistä ja se johdatti joukkuetta läpi vaikeiden otteluiden.
Bengals-hyökkäys:
Pelinrakentaja Andy Daltonin johdattama heittohyökkäys on pysynyt ennallaan ja liigan parhaisiin lukeutuva laitahyökkääjä A.J. Green on jälleen vuoden kokeneempi. Vaikka Green onkin jo nyt liigan ehdotonta eliittiä pelipaikallaan, voidaan herralta odottaa edelleen tason parantamista. Bengalsin heittohyökkäys on parantanut viime vuosina kuitenkin säännöllisesti. Greenin tilannetta tulee varmasti helpottamaan myös toisen vuotensa NFLssä aloittava sisempi laitahyökkääjä Tyler Eifert, joka tietää nyt mitä pelaaminen NFL:ssä vaatii. Eifert lähti jo viime syksynä kovin odotuksin kauteen, mutta silloin herran otteet olivat hieman pettymys. Se on kuitenkin ymmärrettävää koska sisemmän laitahyökkääjän rooli ei ole NFL:n puolella kovinkaan helppo. Viime kaudella itsensä läpi löi Marvin Jones, joka teki peräti 10 TD:a. Toista kautta pelannut Jones oli muutenkin todella tärkeä pelaaja Bengalsille keräten yli 700 jaardia runkosarjan aikana. Kun näiden herrojen lisäksi myös Dalton sai uuden sopimuksen kesällä, tulee Bengals hyökkäys olemaan jälleen hyvin vaarallinen. Dalton saanee uudesta sopimuksestaan itseluottamusta ja uskoa siihen että hänen pelipaikkansa ei ole uhattuna Cincinnatissa. Daltonin pelaamista myös helpottaa hyökkäyksen koordinaattorin vaihtuminen, koska Hue Jackson ei ota lähellekkään niin paljon riskiä kuin Jay Gruden. Gruden tykkäsi välillä peluuttaaa todella riskialttiita pelejä sen toivossa, että pelit kääntyisivät isoiksi onnistumisiksi.
Juoksuhyökkäys Bengalsilla ei ole edelleenkään muutaman vuoden takaista, mutta uutta nousua on näkyvissä. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä uusi hyökkäyksenvalmennus tekee pelikutsujen kanssa koska RB-osastolla pitäisi potenttiaalia olla vaikka mihin. Siinä missä BenJarvus Green-Ellis edustaa kokemusta RB-osastolla niin Giovani Bernard ja Jeremy Hill edustavat nuoruutta. Varsinkin Bernardilta odotetaan alkavalla kaudella todella paljon, onhan nyt alla yksi kausi tunnelmaa haistelleena varamiehenä.
Bengals-puolustus:
Viime kaudella puolustuksenlinja näytti todella hyvältä ja nyt sen pitäisi olla entistä paremmassa iskussa, kun Geno Atkins pääsee aloittamaan kauden täysin terveenä. Atkins on yksi liigan parhaista sisemmistä puolustuksen linjamiehistä, jonka pysäyttäminen on todella haastavaa parhailtakin hyökkäyksen linjamiehiltä. Atkinsin vieressä kun aloittaa vielä Domata Peko, niin Bengalsin puolustuksenlinjan keskustaa voidaan pitää yhtenä liigan parhaista. Bengalsin puolustuksenlinja on muutenkin yksi liigan parhaista ja sen vahvuudeksi voidaan laskea myös materiaalin leveys, koska joukkueesta löytyy 6-7 kovaa pelimiestä juuri kyseisille paikoille. Yksi pelipaikan potenttiaalisimmista pelaajista on varmasti virolainen Margus Hunt, jolta voidaan odottaa tulevaisuudessa todella paljon. Hunt aloittaa nyt toisen kautensa NFL:ssä ja ennen NFL-uraa Hunt ei kerennyt jenkkifutista pelata montaakaan vuotta, koska opiskelupaikka yliopistoon tuli aikoinaan yleisurheilijana. Hunt voittikin nuorten maailmanmestaruuden kiekonheitossa vuonna 2006 heittäen kisojen aikana jopa kolme kertaa uuden maailmanennätyksen. Juoksupuolustus on Bengalsilla kunnossa hyvän puolustuksenlinjan ja LB-osaston vuoksi. LB-osastolta voi nostaa esille vielä paljon arvostelua saaneen Vontaze Burfict, joka sai jo huomiota ennen NFL uransa alkua. Burfictiä pidettiin eittämättä yhtenä ikäluokkansa parhaista pelaajista pelipaikallaan, mutta epävakaa luonne ja käryt koulussa pitivät herran pois varauslistoilta. Burfict jäikin aikoinaan varaamatta mutta Cincinnati tarjosi heti varaustilaisuuden jälkeen sopimusta, jonka turvin herra lopulta pääsi näyttämään taitojaan. Burfict on sitemmin kiittänyt luottamuksesta ja auttanut Bengalsia menestymään kovilla taklauksillaan. Viime kaudella Burfict voitti liigan taklaustilaston 171 taklauksellaan.
Belgalsin heittopuolustus oli viime kaudella yksi liigan parhaista ja sitä samaa siltä odotetaan myös tulevalla kaudella. Heittopuolustuksen avuksi varattiin keväällä kulmapuolustaja Darqueze Dennard, jota pidettiin vielä talvella varaustilaisuuden parhaana pelipaikallaan. Dennardilla on kuitenkin vielä opittavaa ennen kuin herra mahtuu NFL:ssä aloittavaan kokoonpanoon. Ei olisikaan ihme jos Dennardin kohtalona olisi aloittaa koko kausi penkiltä. Bengalsin tulevaisuus kuitenkin näyttää heittopuolustuksen osalta hyvältä, kun penkillä on kasvamassa korkoa Dennardin kaltaisia nuorukaisia.
Arvio:
Kaikki riippuu siitä kuinka Hue Jackson saa hyökkäyksensä toimimaan Cincinnatissa, mutta potenttiaalia on vaikka Super Bowliin asti. 9-7 ja taistelee Wild Card-paikasta.
Pittsburgh Steelers (8-8)
Kausi 2013:
Kausi alkoi todella tahmeasti, mutta paikka pudotuspeleissä olisi ollut lopulta oikeus ja kohtuus, kun miettii viimeisen kierroksen tapahtumia. Kauden alussa joukkue kärsi loukkaantumisista ja muutenkin peli tuntui tökkivän todella pahasti. Kauden lopussa tullut piristyminen kuitenkin antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tähän kun vielä lasketaan mukaan todella hyvin sujunut varaustilaisuus, voidaan Steelersin loppu kautta pitää lähes täydellisenä onnistumisena.
Steelers-hyökkäys:
Viime kaudella tähdeksi noussut Antonio Brown kantaa tulevallakin kaudella suurta vastuuta heittohyökkäyksen onnistumisista. Nouseeko kuitenkin ex-Saints Lance Moore vielä sille tasolle, jolla hän oli vuonna 2012, jolloin tilastoihin kertyi yli 1000 jaardia. Mooren lisäksi myös Markus Wheaton kärkkyy paikkaa kirkkaammissa valoista. Pelinrakentaja Ben Roethlisberger pääsee todennäköisesti heittämään palloa paljon viime vuotista paremmalle porukalle. Heittohyökkäämistä auttaa myös terve sisempi laitahyökkääjä Heath Miller, joka kärsi läpi viime vuoden isommista ja pienemmistä vammoista. Millerin loukkaantumiset olivatkin Steelersin kannalta todella pahoja koska Roethlisberger menetti niiden vuoksi suosikki heittokohteensa.
Steelersin juoksuhyökkääminen oli viime kaudella ajoittain jopa todella huonoa ja lopulta se sijoittuikin jaardeissa mitattuna vasta sijalle 27. Keväällä hankittu keskushyökkääjä LeGarrette Blount voi kuitenkin tuoda jyrämäisyydellään apua tuolle osastolle. Blountin ura on ollut hyvin vaihteleva ja ennen viime kauden loppua se näytti vetelevän jo viimeisiään. Huikeat runkosarjan viimeiset pelit ja kevään pudotuspelit kuitenkin nostivat Blountin uran uudelleen nousuun. Blountin paikka avaavana keskushyökkääjä ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa, koska viime kaudella lupaavan rookiekauden pelannut Le’Veon Bell todennäköisesti toimii aloittavana keskushyökkääjänä ainakin kauden alussa. Teräskaupungin hyökkäys tulee loistamaan tai kaatumaan hyökkäyksenlinjaansa, joka on parantanut rajusti viime vuosina.
Steelers-puolustus:
Loistavasti mennyt varaustilaisuus paransi varsinkin joukkueen hieman viime vuosina heikentynyttä puolustusta. Varsinkin tukimies Ryan Shazierin varaus tuntuu täysosumalta ja se parantaa jo ennestää kovaa LB-osastoa. Eikä myöskään toisella kierroksella varattu puolustuksen linjamies Stephon Tuitt tunnu yhtään sen huonommalta vahvistukselta. Tuitt varmasti varattiin korvaamaan ikinuoren Brett Keiselin jättämä aukko, Steelers kuitenkin sai viime viikolla hyviä uutisia kun Keisel päätti vielä jatkaa uraansa.
Varsinkin Steelersin heittopuolustus näyttää uskomattoman kovalta, kun painetta vastustajan pelinrakentajille antaa sellaiset tukimiehet kun Jarvis Jones, Jason Worilds ja Ryan Shazier. Tähän kun vielä lisätään takapuolustaja Troy Polamalun monipuolisuus niin soppa on todellakin valmis vastustajien kannalta. Vastustajan pelinrakentajilla tuleekin olemaan todella kiire tulevalla kaudella Steelers puolustusta vastaan. Ja siitä pääsevät nauttimaan Iker Taylor ja Cortez Allen joiden ei tarvitse kulmapuolustajina varjostaa kovinkaan pitkään omia laitahyökkääjiään. Troy Polamalu saa myös pitkästä aikaa todella hyvän takapuolustajaparin, kun joukkueen vahvuuteen liittyi keväällä ex-Panthers Mike Mitchell.
Heittopuolustuksen ollessa kunnossa pitää myös juoksupuolustuksen toimia, koska sillä tullaan joukkuetta haastamaan ensi kauden aikana paljon. Shazier tulee auttamaan myös juoksupuolustamista todella paljon atleettisuudellaan ja viime kauden sisempien tukimiesten ongelmat voidaan todennäköisesti unohtaa. Puolustuksen keskimmäisen linjamiehen taso kuitenkin hieman arveluttaa Steelersin kohdalla ja se voi ollakkin joukkueen heikoin kohta johon myös vastustajat tulevat iskemään. Viime kaudella kymmenen ottelua aloittanut Steve McLendon ei kuitenkaan ole pelipaikallaan liigan eliittiä, mutta paikka avauksessa tuntuu olevan varma myös ensi kauden osalta.
Arvio:
Jos Steelers on hereillä heti kauden alusta tulee se voittamaan divisioonansa niukasti 10-6.
Kuvat: Getty Images