Gumball 3000 – 11 päivän maratoni maaliin

Nyt tarkkana – jopa todella tarkkana – sillä kerron teille pienen tarinan elämääni sijoittuvasta viimeisestä 11 päivästä. Jatkoa seuraa kenties myöhemmin, kun ajatukseni ovat selkiytyneet.

FC Gumball 3000 ja 11 päivän puristelu! Kyllä, kaikenlaista on vedonlyöntiä ja urheilua pursuilevan elämäni varrelle mahtunut, mutta juuri päättynyt reissu sijoittuu Left Footin papereissa ns. ykkösmappiin, mikä sinällään herauttaa tipan sekä silmäkulmaan että housuihin.

11 päivään mahtuu muun muassa seitsemänpäiväinen, 3000 mailia (4800 km) pitkä Tukholma-Oslo-Kööpenhamina-Amsterdam-Reno-San Fransisco-Los Angeles-Las Vegas -riemukurvailu, jokaöiset ruohonleikkuritanssilla marinoidut bilehärpäkkeet, Casino-kikkailut, monta ufokaappausta sekä Argentiina-kalsareita ympäri pyörittelevä lentomatka Euroopasta Pohjois-Amerikkaan. Mikäli olette pohtinut hieman erilaisia lomalentovaihtoehtoja, fiilistelkää yksi vaihtoehto tästä:

Homma eteni Tukholmasta Oslon kautta Kööpenhaminaan mukavan soljuvasti; Kööpenhaminan iltapukujuhlat venyivätkin sitten allekirjoittaneen osalta mittapuihin, jotka pakottivat meikäläisen siirtymään omalle taksitolpalle suoraan yöstä Dirty Sanchez -fakiiri Matthew Pritchardin turvallisella reppuselkäkyydillä. Ai miksikö? Kysykää häneltä.

Mainittakoon tähän kohtaan vielä fantastisen maistukainen siirtymä Ruotsista Tanskaan Juutinrauman siltaa pitkin. Kuvaushärdelliä, helikopteria sekä muutamaa muuta härpäkettä odoteltiin tovi, mutta ehkäpä odotus kuitenkin palkittiin:

Kööpenhaminasta Amsterdamiin matkattiin Saksan halki, mikä sinällään ei sytyttänyt meitä eikä Saksan poliisia. Aikaisempien vuosien Gumball-tapahtumat olivat luoneet saksalaispoliiseihin antirallifiiliksen, minkä seurauksena koko 120 auton Gumball seurue oli pakotettu matkaamaan kahdeksan auton poliisisaattueissa läpi koko maan siten, ettei kärjessä ajelevaa turva-autoa saanut ohitella. Team Taxi toteutti sääntökirjaa noin puolimatkaan asti, mutta erään huoltoasemapysähdyksen aikana koitti se paljon parjattu iskun paikka: kun muut höpönassut pysähtyivät tankkailemaan autojaan sekä ruhojaan, pamautti taksi hiljalleen ryömitellen ja parkkiruutuetsintää jäljitellen huoltoaseman taitse takaisin moottoritielle. Tämän jälkeen matka taittui kuin Tommi Mäkisen erikoistaival mökkitiellä, joten eipä siinä sitten sen kummempia.

Vastaanottojuhlallisuudet olivat Amsterdamissa vedonlyöntiverta seisahduttavan maukkaat; jos zöbaut 20 000 ihmistä huutaa ja kirkuu Amsterdam-Areenalla erinäisiin Saksa-aiheisiin kommelluksiin joutuneen Team Taxin saapuessa sisään hornankattilaan, voidaan ehkä varovaisesti todeta, että nyt kyllä liikutaan kovilla vesillä. Ei lisättävää. Rakastan ja arvostan. Toiset ajavat miljoonamasiinoilla sisään, ja sitten jossain vaiheessa hollantilaiskansa villiintyy härmäläisapinoiden sukeltaessa korokkeelle Volvo-taksin auton kattoa rääkäten. Ilmeisesti teimme jossakin vaiheessa reissua joitakin asioita oikein.

Amsterdamin sadettajatanssiviidakossa yö venyi jälleen kerran yhdeksi juhannusviikonlopuksi, joten paketista jäi yhtä paljon kerrottavaa kuin suomalaisyleisurheilijoiden kesän kärkituloksista. Muotoillaan vaikkapa näin, että laitan yöttömän yön vähintäänkin osittain Robbie Fowlerin kanssa käydyn pomputtelumatinean piikkiin.

Kuten jo aiemmissa reissuraporteissa totesin, pakettimme levähti Amsterdamissa käsiin kuin kaloja pyydystävä, ylös tuova ja jopa perkaava Flying lure -uistinsarja Kymijoelle sijoittuvissa perhokalastuksen aluemestaruuskilpailuissa; taksiprojektimme valahti monista enemmän tai vähemmän hassunhauskoista syistä johtuen totaalisesti käsille, eikä tilannetta pystytty riittävän täydellisesti korjaamaan ennen Pohjois-Amerikkaan suuntautuvaa lentoa. Uuden auton hankkiminen ja teippailuhan ei kestänyt jenkkilän päässä kuin noin tunnin verran, joten ylitsepääsemättömästä ongelmasta emme voi puhua. Henkilökohtaisella tasolla omaa sisälmysviidakkoani sekä mieltäni kuitenkin harmitti sangen Tauskimaisesti, ettemme kyenneet matkaamaan taksilla Las Vegasiin asti. Joku kyltymätön negatiivisuus-Einari saattaa tässä kohtaa kelailla, että taksiveivailuhan meni Las Vegasiin pääsemättömyydellään aivan vituiksi, mutta se sama perus-Juhani voi samaan hengenvetoon mennä kertoilemaan hyväntekeväisyyskohteina oleville vähävaraisten perheiden lapsille, ettei 6818,10€ urheiluharrastustukipotti ole itse asiassa minkään suuruinen.

left2Kun Gumball-lentokoneessa vietetyt noin 14 tunnin pikkujoulut oli vietetty, lähdimme jenkkilän päässä poliisisaattueessa Renon keskustaan ja siitä sitten kohti San Fransiscoa. Otimme uuden ajokin ristiriitaisin tuntein vastaan, mutta koska olimme niittäneet viiden päivän yöttömällä yöllä ja erinäisillä Left Footin postinkantajaotetta jumaloivilla perusliikkeillä koko reissun ajan sekä yleisöltä että kanssa-ajajilta suurta suosiota, oli ämpyilyyn vain laitettava entistäkin enemmän kierroksia.

Saimme pärjäämisestämme oivan esimerkin Renon päässä, kun kuljimme ihmisten hurratessa poliisisaattueessa kaupungin läpi aina pääkadulle asti, jolloin tuhannet paikalliset valtasivat kadun sekä autojemme ympäristön sillä seurauksella, että puolen tunnin päästä jokainen kaupungin asukas oli zöbaut 1700 selfietä rikkaampi. Kerrassaan valtaisan mahtipontista meininkiä! Yks tykkää – Saksan poliisi edelleenkään ei. Reno-fiiliksiä pääsette haistelemaan tästä:

Varsin kiimaisesta Renosta jatkoimme matkaamme San Fransiscoon ja Los Angelesiin. Poliisi pysäytti moottoritiellä vain kerran, ja silloinkin vain kehuakseen huurumaista autokuntaamme, josta joku muka seisoi takapenkillä moottoritiekurvailun aikana. Selvisimme hommasta iltalypsykatseilla ja Gumball-lippislahjonnalla.

Seitsemän päivän ajo päättyi Las Vegasissa merkillisen sekaviin karnevaaleihin sekä kolmen päivän uuteen juhannukseen. Joku saattaisi ajatella, ettei seitsemän päivän ajon aikana kiristeltyä ruuvia voinut enää ruuvailla lisää, mutta onnistuin kuin onnistuinkin iskeytymään sellaiseen myräkkätilaan, että ruuvi pureutui alustastaan läpi ja että havahduin seuraavan kerran täydellisesti vasta Lontooseen suuntaavasta kotimatkakoneesta. Syytän kaikesta Vegasin lukuisia Casinoita, yökerhoja sekä Tommy Leen uutta ’aamulypsy’ -tanssiliikettä.

left3Rio-yökerhossa tapahtunut Chippendales-shown lavakaappaus sujui vielä ilman väliliikkeitä tai -selvittelyjä, mutta paikallisen ykkösyökerhon ovella käyty Left Footin ja ovimiehen keskinäinen verbaliikkavääntö aiheutti jo isompaa härdelliä. Ovella seissyt penkkipunnerrusihme rutisi allekirjoittaneelle, ettei Argentiinan pelishortseissa ja lämmittelykengissä olisi kovinkaan sallittua astua arvostettuun latoon sisään, mutta kun hommasin paikalle pallon, tekniikkakisakellon ja Gumball-ihme Cooperin, alkoi yleisö suorastaan vaatia Left Footin sisällepääsyä. Koko paketti kruunautui hommaamaamme pallokala-aitioon, jonka henkilökohtainen turvamies ilmestyi ovelle todeten ovi-Reinolle, että salitreenit olisivat juurikin nyt päättyneet.

left4Niin tai näin, kaikkea viimeisen 11 päivän aikana tapahtunutta on vielä tässä kohtaa hieman vaikea pukea sanoiksi – ehkä sitten myöhemmin, ehkä… päällimmäiset etuaivosähkökäyrät on nyt kuitenkin oksennettu paperille; mennään näillä tällä erää.

Kiitos ja anteeksi koko Las Vegasille. Left Foot ei lähde mielestänne koskaan – puhumattakaan maajohtajasta. Nyt pitää mennä.