Tuntemuksia on hankala kuvailla, jos pelaajaan on investoitu noin 80 miljoonaa euroa ja pääsääntöinen takaisinmaksutapa evätään. Pelien sijaan harjoitukset ovat päivien kohokohdat ja kun se pelipäivä koittaa, kirotaan se syvään suohon, koska jumiutunut tehtävä on kuluttaa vaihtopenkkiä. Mutta silti pelaajalta odotetaan, että hänen pitäisi olla yli 100 000 euriboorin viikkopalkalla motivoitunut jämäminuuteista Sporting Gijonin vieraana. Eikä mitään Sportingia vastaan, ihme muistetaan, ja näin.
James Rodríguezin on elämänsä kovimmassa jalkapalloilullisessa turbulenssissa juuri tällä hetkellä. Kolumbialainen ei mahdu pelaavaan kokoonpanoon toistuvasti, joka on mahdollista ainoastaan Real Madridissa. Ja muutoinkin, urheilija voi joutua vain urheilussa tilanteeseen jossa hänestä maksetaan tähtitieteellinen siirtosumma, mutta häntä, tai hänen taitojaan, ei arvosteta tarpeeksi. Leikkimättä sen enempää aikamme suurta filosofia, on tilanne aika paradoksaalinen.
Ajatelkaas, jos astronautti koulutetaan ja ammutaan avaruuteen hirveällä rahallisella panostuksella ja tällä astronautilla olisi vain yksi tehtävä: kävellä Kuun pinnalla. Astronautti olisi aluksessaan kuukausitolkulla, kuivaharjoittelisi, keskittyisi ja harjoittelisi tulevaa sankaritekoa. Sitten saapuisi se päivä, kun alus tömähtää kuun pinnalle, astronautti astelisi itsevarmana kohti ovea tietäen, että kohta saisi laittaa käytäntöön kuukausien kovan työn. Ovi ei kuitenkaan avautuisi, asioita pyörittävä taho onkin päättänyt, että astronautti ei ole kyllin hyvä, taitava, osaava ja/tai sopiva tehtävään. Mahtoi olla Michael Collinsilla v-käyrä korkealla vuonna 1969.
Ei ykkösvalinta
Takaisin päiväjärjestykseen. 25-vuotias Rodríguez ei kuulu Real Madridin ja Zinedine Zidanen ykkösvalintoihin. Miksi? Pähkinä täytyy suhteuttaa faktoihin, että kyseessä on Real ja Jamesin kanssa samoista pelipaikoista taistelee Luka Modric, Toni Kroos, Casemiro, Mateo Kovacic ja Marco Asensio. Mukaan voitaneen laskea myös laitaosastot, joita hallitsee herrat Cristiano Ronaldo ja Gareth Bale.
Luetelluista nimistä osa on parempia ja osa ei, mutta suurin ongelmakohta on, että likipitäin kaikilla heillä on etulyöntiasema luontaisen pelipaikan kautta. Kuinka tehtyjä ovatkaan Modric ja Kroos keskikentän sydämeen, kun taas päähenkilömme James on enemmänkin taiteilija, joka olisi valmis miltei mihin tahansa, jotta saisi tuntea jälleen 10-paikan vihreät arot ja vienon, vapaan tuulen. Näin ei tule Real Madridissa käymään niin kauan kuin Zidane ryhmittää joukkonsa 4-3-3 -muotoon ja arvostaa kokonaisvaltaisia, universaaleja pelaajia enemmän kuin hiukan pehmeitä artisteja.
Pelatessaan James on esiintynyt mukiinmenevästi. La Ligassa kolumbialainen on iskenyt pelaamiensa 422 minuutin aikana maalin ja antanut kolme maaliin johtanutta syöttöä. Mestarien liigassa tililtä löytyy kaksi maalisyöttöä 235 minuutin aikana. Rodríguezin syöttöjen onnistumisprosentti Espanjan pääsarjassa on 86 ja hänen keskimääräinen syötön pituus on noin 17 metriä. Toistan aiemmin ilmoille lähetetyn kysymyksen: miksi?
Zidanemainen keskikenttä
Koska Realin penkin päässä heiluvalla ranskalaisella kuulapäällä on selkeä visio siitä, miten valkoisen baletin keskikenttämiehen täytyy pelata, johon James ei ole selvästikään sopeutunut. Onko kyse siitä, että Zidane ei esimerkiksi pidä Rodríguezista? Mene ja tiedä. Onko zidanemainen keskikenttäpelaaminen sellaista, johon Jamesia pitäisi edes yrittää sopeuttaa ja mahtaako tehtävä olla täysin epäreilu hänen pelaajatyyppinsä tietäen?
Karvaan vastapallon Jamesin suuntaan heittää Isco, joka on omalla muuntautumiskyvyllään lunastanut paikkaansa Realin pelaavasta kokoonpanosta ja eritoten keskikentän keskustasta. Eikä kahteen suuntaan pelaaminen ole varmasti ollut alkuun espanjalaisen lempipuuhaa, mutta tulokset ovat nähtävissä viimeistään nyt.
Isco on sopeutunut, eikö James ole halunnut vai osannut?
Lähteet: Whoscored, Squawka.
Kuva: Getty.
Katso kauden kaikki La Liga -ottelut Unibet TV:sta – sunnuntain herkkupalana Sevilla-Real Madrid!