Jalkapallo on palaamassa kotiin – Gareth Southgate on valanut kivijalan Englannin menestykselle

MM-futiksen panokset kasvavat: Jaossa 5000€ riihikuivaa rahaa 50 suomalaiselle!

Moskovan tiistai-illassa rikottiin menneisyyden haamuja. Rangaistuspotkukilpailun voitto oli Englannin A-maajoukkueelle historian toinen, MM-viheriöillä ensimmäinen. Edellinen tuli EM-kisojen puolivälierissä Espanjaa vastaan vuonna 1996. Sittemmin Englannin tie arvoturnauksissa on päättynyt rankkareilla viisi kertaa. Kolmen leijonan harteilta karisi myös pudotuspelipeikko. Englannin edellinen voitto arvokisojen pudotuspelissä on 12 vuoden takaa, kun Ecuador kaatui MM-kisojen neljännesvälierässä.

Ei ole sattumaa, että juuri vuoden 2018 Englanti työntää menneisyyden haamut kaappiin. Kaiken taustalla on Gareth Southgaten prosessi, joka voi palauttaa jalkapallon kotiin vielä jonain päivänä.

Menneisyyden vangit

Englanti on tai laajemmin Iso-Britannia on kansakunta, joka elää monin paikoin menneessä. Osa haluaa edelleen uskoa maan olevan merkittävä suurvalta, kuten viktoriaanisena aikana. Kyse ei ole niinkään siitä, etteivätkö englantilaiset tuntisi realiteetteja, he eivät vaan halua kohdata niitä.

Samalla tavalla britit ovat kuvitelleet voivansa sanella Brexit-neuvotteluissa tulevan sopimuksen ehdot. Pääministeri Theresa May on pyrkinyt esiintymään uutena rautarouvana julistaessaan ”No deal is better than a bad deal”. Koko EU:n bruttokansantuote oli vuonna 2017 noin 15 biljoonaa euroa. Unionin toiseksi suurimpana kansantaloutena brittien BKT kipusi vajaaseen 2,5 biljoonaan, joten britit eivät ole asemassa, jossa he voisivat sanella unionille ehtoja.

Menneisyydessä eläminen on ollut olennainen osa maajoukkuejalkapalloa. Englantilaisilla on ollut samankaltaisia harhakuvitelmia maajoukkueesta, kuin valtion statuksesta. Englanti ei ole pitkään aikaan kuulunut planeetan parhaisiin maajoukkueisiin, mutta silti saarella arvuutellaan ennen jokaista arvoturnausta, josko tämä olisi se vuosi.

Ei ole ollut ja sille on syynsä.

Maan jalkapalloliitto FA on luottanut nimekkäisiin ja kokeneisiin valmentajiin, joiden on otaksuttu tuovan menestystä. Sven-Göran ErikssonFabio Capello ja Roy Hodgson ovat kuitenkin kaikki epäonnistuneet surkeasti. Toimivan pelitavan sijaan jokaisen tärkein tehtävä on tuntunut olevan kaikkien tähtipelaajien survominen yhtä aikaa kentälle.

Englanti on ollut huonosti valmennettu joukkue, joka on luottanut vain omaan tekemiseensä, vaikka sen olisi pitänyt suhtautua peliin pragmaattisemmin. Kaksi vuotta sitten EM-kisoissa Roy Hodgson tiimeineen ei vaivautunut Islanti-Itävalta-otteluun paikan päälle, vaikka tiedettiin, että tuleva neljännesvälierävastustaja tulee todennäköisesti tuosta ottelusta. Sen sijaan he viettivät vapaapäivää kierrellen Pariisin nähtävyyksiä.

Edellisen huippusukupolven kirkkaimpiin tähtiin kuulunut Steven Gerrard antoi muutama vuosi sitten voimakasta kritiikkiä Erikssonille, ruotsalaisen kyvyttömyydestä sovittaa häntä ja Frank Lampardia yhtä aikaa kentälle. Englannissa kaksikkoa pidettiin liian samanlaisena, mutta Gerrardin mukaan he olisivat voineet pelata yhdessä, jos joukkue olisi ollut paremmin valmennettu. Liverpool-legenda pohjasi näkemyksensä siihen, että Lampard ja Michael Ballack muodostivat vahvan duon Chelseassa.

Menneisyydessä eläminen näkyi myös kaksi vuotta sitten, kun surullisen Islanti-tappion jälkeen eronnut Hodgson korvattiin Sam Allardycellä. ”Proper football men” -kategoriaa vahvasti edustava Big Sam pitää kyllä joukkueen sarjassa, mutta siihen hänen eväänsä loppuvat. 63-vuotias kulttimanageri on johtanut montaa hienoa pelastusmisoperaatiota, mutta ei ole voittanut pitkän manageriuransa aikana yhtään pokaalia.

Silti FA oli valmis uskomaan huippulahjakkaan maajoukkueensa taktisesti kivikautisen valmentajan käsiin.

Southgate missasi ratkaisevan rankkari täpötäyden Wembleyn edessä vuoden 1996 EM-kisoissa. (Bongarts/Getty Images)

Nöyrä ja analyyttinen prosessivalmentaja

Kolmella leijonalla kävi onni onnettomuudessa, kun Allardyce ryvettyi korruptioskandaalissa ja joutui eroamaan. Kiinalaisiksi sijoittajiksi naamioituneet Telegraphin toimittajat tapasivat maajoukkueluotsin Hong Kongissa tiedustellakseen, miten tiukentuneita kolmannen osapuolen omistussääntöjä voisi kiertää. Allardycen mukaan niiden kiertäminen ei ollut ongelma.

Brittilähteiden mukaan Southgate oli ykköskandidaatti jo ennen kuin FA palkkasi Allardycen. Alle 21-vuotiaiden maajoukkuetta valmentanut luotsi ei tiettävästi kuitenkaan halunnut paikkaa, koska koki ettei ollut vielä valmis tehtävään.

47-vuotias Southgate lienee Englannin historian niukimmalla ansioluettelolla pestin saanut päävalmentaja. Edellisen vuosikymmenen lopussa hän valmensi kolme kautta Valioliigassa pelannutta Middlesbrough’a ja on viihtynyt koko tämän vuosikymmenen liiton hommissa.

Vähäiset näytöt näkyivät luotsin palkassa, sillä hänen 1,5 miljoonan punnan vuosiansiot ovat puolet vähemmän, mitä liitto maksoi Allardycelle.

Vähäisistä meriiteistä huolimatta Southgate on ollut Englannille täysin käänteentekevä valmentaja. Hän on ymmärtänyt, ettei menestystä saavuteta pikavoitoilla, vaan siihen tarvitaan prosessi. Kohteliaaksi ja miellyttäväksi persoonaksi kuvailtu Southgate on ollut edeltäjiään huomattavasti analyyttisempi. Hän on imenyt nöyrästi oppia muualta.

Vuosi sitten luotsi pohti, mikä pelisysteemi sopisi Englannille parhaiten ja tuli siihen tulokseen, että kolmen alakerralla Kolme leijonaa kykenee hallitsemaan pelivälinettä, mutta pitämään hyvän puolustusvalmiuden. Ennen ryhmityksen vaihtoa Southgate peluutti ryhmäänsä perinteisemmässä 4–2–3–1-muodostelmassa.

Entisellä huipputopparilla on ollut visio, miten hän haluaa ryhmänsä pelaavan. Hän haluaa Englannin rakentavan peliä alhaalta, puhkovan linjoja nurmea pitkin ja etenevän suoraviivaisesti viimeisellä kolmanneksella. Ilman palloa Southgate haluaa ryhmänsä olevan aktiivinen ja prässäävän ylhäältä. Englannin puolustusvalmius on ollut erinomaista läpi turnauksen. Siinä missä samanlaisella ryhmityksellä pelaava Belgia on ollut toisinaan erittäin haavoittuvainen pallon menetyksen jälkeen, on Englannin tasapaino ollut aina kunnossa.

Kaikesta Englannin tekemisestä on huokunut se, kuinka hyvin ryhmä on valmennettu. Aika, jonka maajoukkue viettää yhdessä on lyhyt, mutta pelin eri vaiheet tuntuvat iskostuneen englantilaisten selkäytimiin.

Edellisissä EM-kisoissa jalkapalloileva Eurooppa naureskeli Harry Kanen antamille erikoistilanteille. Venäjällä tarina on ollut toinen, sillä kulma- ja vaparikuvioita on selvästi harjoiteltu.

– Olemme puhuneet paljon siitä, että tämä joukkue tekisi omaa historiaansa ja koen, että pelaajat ovat ostaneet ajatuksen todella hyvin. Tyyneys mitä he esittivät isossa ottelussa kovan paineen alla, oli erittäin vaikuttavaa, Southgate sanoi Kolumbia-ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

Southgate ei ole ollut menneisyyden vanki myöskään pelaajiensa suhteen. Luotsin visio on näkynyt siinä, minkälaisia pelaajia hän on ryhmäänsä valinnut. Hän on pitänyt päänsä, vaikka median myllytys on äitynyt toisinaan kovaksi. Maaliskuun maaotteluihin valittua ryhmää kuvailtiin jopa kaikkein aikojen huonoimmaksi Englanniksi.

Englannin pelitapa on intensiivinen ja kuluttava, joten painotus on ollut hyvässä kunnossa olevissa ja peliajan myötä hyvän pelituntuman omaavissa pelaajissa. Jack Wilshere ja Chris Smalling jäivät kotiin. Kolmosveskariksi Southgate valitsi kokeneen Joe Hartin sijaan viime syksynä läpilyöneen entisen maitopojan Nick Popen.

Southgaten pedanttiin tyyliin kuuluu tarkka analyyttisyys. Englannissa vuonna 1996 pelattujen kotikisojen syntipukki tiimeineen tutki ennen turnausta, miksi Englanti on niin huono rankkarikisoissa. He huomasivat englantilaisten kiirehtivän ennen suoritustaan. Muiden maiden pelaajat keskittyivät laukaukseensa pidempään.

Toisinaan luotsin tyyli on herättänyt myös ihmetystä. Englannin harjoituskeskus St. George’s Parkissa sijaitsevasta Starbucks-kahvilasta poistettiin Southgaten määräyksestä makeiset ja keksit. Keväällä kiellettyjen hedelmien listalle lisättiin siirappi.

Valoisa tulevaisuus

A-maajoukkue on Southgaten viimeisin missio. Ennen sitä hän on ehtinyt uudistaa koko englantilaisen jalkapallon rakenteita. Southgate on ollut yksi uuden vision pääarkkitehdeistä, kun FA on pyrkinyt luomaan strategiaa, jolla maa palautettaisiin huipulle.

Valioliiga kanavoi joka vuosi 100 miljoonaa puntaa ruohonjuuritason toimintaan. Summa kuulostaa suurelta, mutta todellisuudessa se on hyvin marginaalinen osa miljardien liikevaihdon omaavan sarjan budjetista.

Kuukausi ennen MM-kisoja englantilaisia kohahdutti FA:n suunnitelmat myydä Wembley amerikkalaiselle Shadid Khanille. Fulhamin omistajan aikomuksena on muuttaa hänen omistuksiin kuuluva NFL-seura Jacksonville Jaguars Lontooseen. Ikonisen pyhätön kauppahinnaksi on arvioitu lähes miljardi puntaa, jotka FA aikoo sijoittaa ruohonjuuritason toimintaan. Kauppa ei ole mennyt vielä läpi, mutta kesäkuussa Khan sanoi olevansa optimistinen.

Raha auttaa, mutta ei tuo onnea. Tarvitaan toimiva strategia, jotta lahjakkuuksista saadaan koulittua huippupelaajia. Perustekniikka englantilaisilla on aina ollut kunnossa: syöttö- ja potkutekniikka, ensimmäinen kosketus, pääpeli ja brittipallolle ominaiset liukutaklaukset. Taktisesti englantilaiset ovat kuitenkin olleet muita perässä. He eivät ole osanneet pelata kollektiivina.

Englannissa on kuviteltu huippuyksilöiden riittävän menestyvän maajoukkueen luomiseen.

Vuonna 2011 FA julkaisi 200 miljoonan punnan strategian, jonka päätavoite oli saada lisää ihmisiä jalkapallon pariin. Southgate oli tuon vision toinen vetäjä. Strategian tavoitteet olivat enemmän kansanterveydelliset, sillä se pyrki takaamaan jokaiselle mahdollisuuden pelata kuningaspeliä, yksi osa strategiaa oli kuitenkin nuorten monipuolisempi kehittäminen.

Southgaten kädenjälki on näkynyt nuorisomaajoukkueissa. Hetki ennen MM-turnauksen alkua maan alle 21-vuotiaat voittivat arvostetun Toulonin turnauksen. Joka vuosi pelattavan kansainvälisen turnauksen voitto oli Englannille kolmas putkeen.

Viime kesä oli Englannin juniorimaajoukkueille todellista juhlaa. U20-maajoukkue nappasi ikäluokan MM-kultaa Etelä-Koreassa pelatussa turnauksessa. Alle 19-vuotiaat pojat voittivat EM-kultaa ja U17 maajoukkue eteni MM-finaaliin, jossa se taipui Espanjalle rangaistuspotkujen jälkeen.

MM-kultaa viime kesänä juhlinut U20-maajoukkue pääsi tapaamaan Prinssi Williamia. (Chris Jackson – WPA Pool/Getty Images)

Jalkapallo on tulossa kotiin

Southgaten ryhmällä on kaikki eväät edetä finaalin asti. Sinne edetäkseen sen tarvitsisi kaataa Ruotsi ja voittaja ottelusta Kroatia-Venäjä. Nöyrä Southgate ei kuitenkaan halunnut mennä asioiden edelle Kolumbia-voiton jälkeen.

– Juhlisin tätä mielellään viikon, mutta siihen ei ole varaa, koska Ruotsi on joukkue, jota arvostan suuresti. Heillä on hyvä suunnitelma ja selkeä pelitapa, jota vastaan pelaaminen on pirun vaikeaa. He ovat enemmän kuin osiensa summa, joten pelistä on tulossa meille erittäin vaikea, luotsi sanaili voitokkaan neljännesvälierän jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

MM-turnauksessa eletään hetkessä, mutta jos otetaan askel taakse ja katsotaan isompaa kuvaa, näyttää Kolmen leijonan tulevaisuus erittäin valoisalta. Kisojen kolmanneksi nuorimman joukkueen avainpelaajat ovat vasta lähestymässä parhaita pelivuosiaan ja heidän takaa on tulossa voittamaan tottunut ja kenties vieläkin lahjakkaampi sukupolvi.

Huippuyksilöitä Englannilla on kuitenkin ollut aina. Ero menneeseen on se, että nyt A-maajoukkue on hyvin valmennettu. Venäjän kisat ovat uuden Englannin ensimmäinen näytös, jossa arvokisojen ikuinen alisuorittaja on esiintynyt paremmin kuin odotettiin.

Jos jalkapallo ei palaa kotiin nyt, saattaa se tapahtua neljän vuoden päästä. Kunhan menestyksennälkäiset ja menneisyydessä elävät englantilaiset jaksavat uskoa Gareth Southgaten prosessiin, joka on luonut pohjan maan lippulaivan menestykselle.

Lähteet: The Guardian, BBC, Transfermarkt

Kansikuva: Alex Morton/Getty Images