Guardiolan mestariteos vie mielenkiinnon Valioliigasta – muu kuin absoluuttinen menestyminen olisi pettymys

Viaplay LogoLöytyykö Man Citylle pysäyttäjää, entä miten pärjäävät nousijat? Seuraa huippujännittävää Valioliigakautta 2018-19 Viaplay-palvelussa.

Jalkapallo on harhakuvien ja illuusioiden mekka. Jokainen varmaankin pystyy vierittämään mielensä menneisyyteen, johonkin tiettyyn hetkeen, jolloin joku joukkue on tuntunut olevan voittamaton. Tai, jonka peli on ollut täydellisyyttä hipovaa. Lajissa annetaan paljon arvoa viiden tai kymmenen viimeisimmän ottelun otannalle, ja ihan syystäkin. Näissä tapauksissa on kuitenkin vaarana sortua klikkiotsikoiden viidakkoon, jolloin median luoma suitsutus vääristää seuraajien odotuksia.

On myös vaarana, että kuningaslajissa haetaan sankaritarinoita sieltä, missä niitä ei ole, tai ainakaan pitäisi olla. Jalkapallo on tunneperäisenä lajina oiva hiekkalaatikko myllätä ja rakentaa haluamiaan linnoja.

Englannin Valioliiga on vasta alkumetreillä ja Manchesterin sininen puoli on jo alkanut kylvämään kauhua vastustajissaan. Pelko on täysin totta ja jopa aiheellista. Cityn pelaamisessa ei ole hyppysellistäkään illuusiota, yliodotottamia, klikkiotsikoiden viidakkoa tai aiheettomia sankaritarinoita.

Kaikki mahdolliset pokaalit

Kaudella 2018-19 Pep Guardiolan joukkueen tulisi voittaa 90 prosenttia kaikista mahdollisista pokaaleista, eli konkretian tasolla kaikki. Eikä väite perustu mutuiluun, vaan kentällä nähtäviin oikein tehtyihin asioihin, laajaan pelaajien tasoon sekä seuran pohjattomaan kassaan.

Espanjalaisesta mestarivalmentajasta ei saa väännettyä ainakaan mitään uskottavaa henkilökulttia, hän on muun muassa Marti Perarnaun Pep Confidential -teoksen mukaan perfektionismia tavoitteleva, jatkuvassa liikkeessä oleva sielu, joka ei voi jättää vastaamatonta kysymystä rauhaan. Tai pikemminkin vastausta vaille jäänyt kysymys ei jätä häntä rauhaan.

Guardiolan ympärille on toki yritetty rakentaa sankaritarinoita, mutta ne ovat liioiteltuja ja tulevat sellaisten ihmisten suusta, jotka pyrkivät sensaatioon. Kaikkea Pepistä kirjoitettua ei tietenkään kannata purematta niellä: Perarnaun kirjassa esimerkiksi kerrotaan, kuinka Guardiolalla on kuin sisäänrakennettu mekanismi, jonka takia (tai ansiosta) hän ei pysty olemaan erossa jalkapallosta kuin 32 minuuttia kerrallaan – yhtäjaksoisesti.

Uskoo ken haluaa.

Guardiolan nerous ilmentyy myös hänen kyvyssään kehittää Kevin De Bruynen kaltaisia huippupelaajia. (Alex Livesey/Getty Images)

Ajattelun voima

Tämänhetkinen City on kuitenkin tulosta jatkuvasta ajattelusta – eri mallien miettimisestä, jokaisen mahdollisen ratkaisun harjoittelemisesta, siitä paljon puhutusta automatiikasta. Joukkuetta ei saa pelaamaan nähdyn dominoivalla tavalla pelkkiä tsemppauksia viljellemällä. Eikä kyse ole siitä, millä tavalla joukkue dominoi, se voi olla pallokontrollia, atleticomaista matalan blokin ja raivoisan prässin yhdistämistä, tappavan tehokasta pelin rikkomista tai Liverpoolin kaltaista korkean tempon etenenemisjalkapalloa.

Manchester Cityn pelaamista voisi kuvailla vastustajan jatkuvaksi altistamiseksi erittäin suuria riskejä sisältävien päätöksien tekoon. Taivaansiniset hakevat, repivät ja möyhentävät vastustajia viemällä heidät tilanteeseen, joissa on vain yksi oikea ratkaisu ja lukuisia kuoppia, jotka odottavat, milloin pahaa-aavistamaton uhri niihin lankeaa. Tästä seurannut dominoefekti lähtee yhdestä pelaajasta, joka todennäköisellä väärällä valinnallaan aiheuttaa virheen seuraavassa tilanteessa, joka lisää virheen mahdollisuutta jälleen seuraavassa tilanteessa ja tämä kaikki päättyy kollektiivina tehtyyn virheeseen, ja pahimmassa tapauksessa päästettyyn maaliin.

Guardiolan suojateilla on usein tapana käyttää laitakaistoja pelinrakennuksessa (samaa suosii mm. Julen Lopeteguin Real Madrid). Yksi pelinrakennusmalleista ja sitä seuraava murtautumisyritys lähtee oikean laitapuolustajan Kyle Walkerin sijoittumisesta. Kyllä, olemme tulleet aikaan, jolloin englantilaispuolustaja näyttelee merkittävää taktista roolia isossa, kauniissa taideteoksessa.

Walkerin jäädessä kahden keskuspuolustajan kanssa kolmen alimman pelaajan joukkoon, nousee vasen laitapakki kentällä huomattavasti ylöspäin, joko laidansuuntaisesti tai keskelle. Laituri tekee tukiliikkeen leikaten keskelle tai pysyäkseen laidalla (laitapakin ja laiturin yhteensovitetut määränpäät ovat seurausta vuoropuhelusta toistensa, omien ja vastustajien kanssa). Tämän lisäksi keskikentän keskustan pelaajisto suorittaa liikkeet pystyyn ja leveyteen, jolloin ollaan tilanteessa, jossa vastustajan täytyy ratkaista kehkeytymässä oleva manööveri.

Vastustajan kollektiivin sisällä olevien pelaajien täytyy siis pähkäillä sekunnin murto-osissa, mitä aluetta he puolustavat, ketä pelaajaa kohden tekevät liikkeen, minkä syöttösuunnan estävät, miten sijoittua, jos City käyttääkin viidestä mahdollisesta vaihtoehdosta numeron kolme. Puolustuksellinen kriisitilanne.

Fakta

Tämä juttu ei kuitenkaan ole oodi maailman parhaalle joukkueelle, eikä väitöskirja, kuinka joku jalkapallojoukkue voi olla voittamaton. Manchester City tulee kohtaamaan tälläkin kaudella voittajiaan kotoisessa liigassa ja se joutuu ratkaisemaan, ja hyvin mahdollisesti myös epäonnistumaan, vastustajien vastataktiikoissa Euroopan kentillä. Mutta on silti aiheellista pitää Cityä ylivoimaisena voittajasuosikkina Valioliigassa ja toisena finalistina Mestarien liigassa.

Eriäviä mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta väitökset pitää voida perustaa peliin, sekä sen arvioituun kehittymiseen tai kehittymättömyyteen. Nyt, Citizensin peli on kuitenkin niin ylivoimaisella tasolla, että kaikki muu kuin absoluuttinen menestyminen olisi pettymys.

Eikä se ole haihattelua kohti sepitettyjä sankaritarinoita, se on fakta.

Kansikuva: Michael Regan/Getty Images