Liiga-kausi on kohta ohi, mutta vielä on jäljellä suurin kliimaksi: finaalisarja. Tämän kevään finaaleissa ei ole ennakkosuosikkeja, sillä Tappara ja HIFK ovat molemmat osoittaneet olevansa kultavireessä.
IFK kasvaa peli peliltä
Runkosarjassa selvän suosikin aseman napannut Helsingin IFK on kokenut pudotuspeleissä isoja vaikeuksia, sillä peliesitykset ovat vaihdelleet rajusti. Etenkin vierasotteluissa IFK on ollut kaukana parhaastaan, minkä vuoksi joukkue onkin kärsinyt jo neljä tappiota tämän kevään pudotuspeleissä. Lukemaa voidaan pitää jokseenkin yllättävänä.
IFK aloitti playoffit Lahden Pelicansia vastaan, eikä sarjasta tullut läpihuutojuttua, kuten monet ennakoivat. IFK:n koneisto yski pahasti, ja Pelicans onnistui kaatamaan helsinkiläiset kahdesti. Parempi materiaali vei runkosarjan voittajan kuitenkin välieriin, jossa se kohtasi Jyväskylän JYPin. Välieriin mahtui kaksi erityisen heikkoa 60-minuuttista, jotka molemmat tapahtuivat Jyväskylässä. Nämä ottelut IFK myös hävisi, mutta vahvat kotiottelut sekä loistava viimeinen vierasottelu johdattivat punapaidat finaaleihin.
Kun mietitään mestareita yleensä ottaen, on huomioitava, että tie päätyyn asti ei ole koskaan helppo. Se joukkue, joka on pystynyt kasvamaan pelillisesti ja henkisesti otteluiden kuluessa eniten on myös mestaruuden napannut. IFK on pelannut huonosti, ottanut opikseen ja parantanut peliään, minkä vuoksi onkin aiheellista kysyä, vieläkö IFK pystyy kasvamaan? Jos pystyy, on IFK tänä keväänä erittäin vahvoilla.
IFK:lla on joka tapauksessa yksi iso etu, joka näyttelee jättimäistä roolia: kotietu. Helsinkiläiset ovat näyttäneet, että pelaaminen maistuu 8000 tuhannen IFK-fanin edessä ja se on tehnyt punapaidoista pelottavan kovan kotijoukkueen. Runkosarjan voitto tietää sitä, että IFK:lla on kotietu Tapparaa vastaan, joten pelkästään kotiottelut hoitamalla HIFK on mestari.
Moni on valmis asettamaan IFK:lle ennakkosuosikin roolin, mutta se olisi vääryys. Kun Tappara pelaa illasta toiseen kurinalaista ja kontrolloitua viisikkopeliä, esittää IFK puolestaan epätasaista ”sekametelisoppaa” – karrikoiden sanottuna. Pelillisesti tämän sarjan etu on Tapparalla.
IFK:n pelissä piilee iso uhka, mutta myös mahdollisuus. Helsinkiläiset pystyvät vaihtamaan pelityyliään tilanteen mukaan, mikä on äärimmäisen tärkeä ominaisuus tässä vaiheessa. Kotonaan HIFK antaa kovan paineen pakottaen vastustajan pakkien avaamaan peliä nopeasti. Tällöin vastustajan liike ja kiekkotaitavuus nousevat isosti esiin. JYP ei pystynyt tätä käsittelemään, mutta Tappara on huomattavasti parempi tässä asiassa kuin JYP. Jos Tappara pystyy avaamaan peliään nopeasti ja pääsemään paineen alta pois, tulee IFK:lle isoja ongelmia.
HIFK on kuitenkin näyttänyt, että se on myös parhaimmillaan erittäin laadukas joukkue keskialueen puolustuspelissä. Etenkin viimeisessä JYP-ottelussa hurrikaanit eivät yksinkertaisesti päässeet pelaamalla keskialueen yli. Tässäkin Tappara on parempi kuin JYP ja se on myös Tapparalle ominaisempaa kuin nopea pelinavaaminen.
Finaaleissa peli on erilaista, milloin myös yksilöiden rooli korostuu. Mestarijoukkue tarvitsee aina materiaalin leveyttä ja kivikovia kärkipelaajia. Kummastakin joukkueesta löytyy vahvat neljä kenttää, mutta kumman yksilöt pystyvät nousemaan paremmin esiin? IFK:lta katseet kääntyvät Teemu Ramstedtiin sekä Yohann Auvituun. Ramstedt johtaa koko pistepörssiä tehoillaan 4+10=14 ja on selvää, että ”Ramu” on päässyt huimaan lentoon. Hän myös hyötyy ottelutahdista, joka ei ole pahin mahdollinen. Auvitu on puolestaan pakkipörssin kärkinimi tehoillaan 5+6=11 ja hän voi todellakin olla tämän kevään ratkaisupelaajia. Samaan malliin kuin Toni Söderholm oli IFK:n viimeksi voittaessa mestaruuden keväällä 2011.
Ei sovi tietenkään unohtaa maalivahtipeliä. IFK:n Ville Husso on nuori mies, joka ei ole aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Hän on ollut tänä keväänä loistava, mutta kestääkö nuorukaisen kantti loppuun asti? Tappara on lähtökohtaisesti piirun verran edellä maalivahtipelissä, sillä jäätävässä vireessä oleva Tomi Karhunen on selvästi kokeneempi kuin virkaveljensä.
Hopea-Tapparasta kulta-Tapparaksi?
Tappara onnistui viimeinkin kaatamaan Kärpät pudotuspeleissä, mutta sitä on enää turha muistella. Kirvesrinnat ovat jälleen finaaleissa, eikä seura haluaa todellakaan neljättä peräkkäistä hopeamitalia Tampereelle. Kaksi viimeistä kevättä tarjosivat ratkaisun Game 7:n jatkoerässä, eikä tuo kuulosta taaskaan kaukaa haetulta. Niin tasainen sarja tästä on luvassa.
IFK on kasvanut kokoajan lunastaen potentiaaliaan. Tapparan kohdalla täytyy kysyä, onko Tappara jo esittänyt maksimitasonsa? Siltä se on ainakin näyttänyt, sillä kirvesrinnat ovat olleet sen verran vakuuttavalla pelipäällä tänä keväänä. Puolivälierissä kaatui Lukko voitoin 4–1 ja välierissä Kärpät voitoin 4–3. Tamperelaisten paketti on vakuuttava, mutta jos IFK pystyy vieläkin parantamaan peliään, on Tapparankin pystyttävä.
Kuten jo sanottu, kotietu näyttelee isoa roolia, mutta Tapparan onneksi joukkue on esittänyt myös vieraissa hyviä otteita. Kirvesrinnat voittivat kolme neljästä Oulun ottelusta välierissä, mikä on huippukova suoritus.
Tamperelaisten suurin etu on pelillisellä puolella: Tapparan viisikkopeli on parhaimmillaan niin hyvää, ettei edes Oulun Kärpät onnistu kotiaskissaan tekemään maaliakaan. Kaikki lähtee keskialueelta, johon tamperelaisnippu sijoittuu täydellisesti tukkien kaikki vapaat väylät. Tällöin vastustajan peli menee usein roiskimiseksi, joten irtokiekoista taistelu kulmissa nousee entistä isompaan rooliin. Tässä asiassa Tappara on vahva, sillä fyysinen ja hyvin liikkuva alakerta ei kovin helposti kamppailuja häviä. Jos ja kun vastustaja saa kiekon kulmissa aloittaen pitkän hyökkäysrallin, pysyy Tapparan viisikko visusti ”pelin alla” pitäen pyörityksen laidoilla. Tie parhaimmille vetosektoreilla on usein tukittu.
Tappara myös kääntää peliä nopeasti, minkä vuoksi joukkue saa keskivertoa enemmän ylivoimahyökkäyksiä. IFK ei ole puolustavana joukkueena Tapparan tasoa – tai pakosta edes Kärppien tasoa – joten lähtökohtaisesti tamperelaiset pesevät punanutuilla lattiaa, mutta asia ei ole tietenkään niin yksinkertainen. Parhaan pelimoodin löytäminen ei ole aina itsestään selvyys.
Ei voida myöskään vähätellä kokemusta, joka niin usein nousee ratkaisevaksi tekijäksi. Tamperelaisten leivissä on paljon kokeneita pelaajia, paljon voittaneita pelaajia sekä paljon pelaajia, jotka ovat olleet viime vuosina häviämässä finaaleita. Osa jopa kolme kertaa putkeen. Pelaajien kuten Jukka Peltolan tai Teemu Aallon nälkä on niin suuri, ettei se voi olla näkymättä tänä keväänä.
Tapparan yksilöistä on pakko nostaa esiin nimet Kristian Kuusela ja Patrik Laine. Ihmepoika Laine tullaan pelaamaan tarkkaa ja tämä voikin aiheuttaa Tapparalle isoja ongelmia. Materiaali on leveä, mutta löytyykö oikeilla hetkillä ratkaisijoita muualta? Se on asia, joka näyttelee myös isoa roolia.
Lähtökohtaisesti Tappara on edellä viisikkopelissä, maalivahdeissa sekä kokemuksessa. Erot ovat kuitenkin minimaaliset, joten kliseisesti on sanottava, että pelipäivän kunto ja otteluihin keskittyminen ratkaisevat enemmän.
Ratkaisunpaikat
Erikoistilanteet ovat aina erityisasemassa. Finaalisarjassa onkin hyvin mielenkiintoiset lähtökohdat, kun vastakkain asettuvat pudotuspelien paras ylivoima (HIFK) sekä paras alivoima (Tappara). Tappara on ollut taas pudotuspelien kolmanneksi tehokkain joukkue ylivoimalla, kun IFK on esittänyt tilastojen valossa pudotuspelien kolmanneksi parasta alivoimaa. Jäähyherkkyys onkin asia, johon tulee kiinnittää huomiota. IFK on ottanut hämmästyttävästi 12 ottelussa vain 31 kaksiminuuttista. Tapparan lukema on 42. Jos sama tahti jatkuu, voi tässä olla käänteen tekevä piirre.
Toinen ratkaisunpaikka on vieraspelaamisessa. Etenkin Tapparan vieraspelaamisessa, sillä jos tamperelaiset haluavat nostella Kanada-maljaa, on sen pystyttävä voittamaan vähintään kerran Nordiksella. IFK on esittänyt kotonaan vahvoja otteita, eikä yhdenkään voiton ottaminen Helsingistä tule helpolla. Tämä tuo paineet Tapparan niskaan, mutta tilanne saattaa kääntyä nopeastikin: Jos Tappara pystyisi voittamaan sarjan avausottelun, olisivat paineet IFK:lla, ja silloin Tappara-leirissä alkaa hymyilyttämään.
Kolmas pointti on otteluihin valmistautuminen. Tappara tekee sen selvästi huolellisemmin, sillä joukkueen taso ei heittelehdi isosti. IFK voi taas pelata ensimmäisen erän täysin päin honkia, mikä taas voi ratkaista yhden ottelun. IFK:n täytyy löytää tasaisuus tekemiseensä tai muuten maljaa nostellaan kirvesrintaleirissä
Finaalien pelipäivät:
- HIFK-Tappara pe 15.4
- Tappara-HIFK la 16.4
- HIFK-Tappara ti 19.4
- Tappara-HIFK pe 22.4
- HIFK-Tappara la 23.4 (tarvittaessa)
- Tappara-HIFK ti 26.4 (tarvittaessa)
- HIFK-Tappara pe 29.4 (tarvittaessa)
Seuraa Liiga-finaaleja Nelonen Pro1 -kanavalta tai Ruutu-palvelusta. Tsekkaa myös järjestämämme finaalikisa, jossa palkintona on 55″ taulutelevisio!
Kansikuva: All Over Press