Jokerit tyrmäsi Pietarin SKA:n torstaina Ilmalassa maalein 3-1. Ennakossani ounastelin SKA:n kääntävän yksilötaidollaan ottelun itselleen, mutta olin totaalisen väärässä. Jokerit osoitti, mikä on joukkueena pelaamisen merkitys. Kotijoukkueen maalintekijät olivat tehot 2+0 kerännyt Steve Moses ja avausmaalin Jokeri-paidassa tehnyt Petteri Wirtanen, maalilla Henrik Karlsson oli vähemmän yllättäen erinomainen.
Jokerit dominoi
Jokereiden esitys SKA-ottelussa oli mielestäni loistava. Ennakossamme Jokereiden pelaajat Linus Omark ja tänään flunssan takia sivussa ollut Ossi Väänänen korostivat, että pelaamalla omaa peliään Jokerit on vahvoilla. Ja vahva Jokerit tänään oli. Joukkue uskalsi pitää kiekkoa ja pelata peliä, eikä se vetäytynyt puolustuskannalle, vaikka SKA oli avauserässä hallitsevampi osapuoli.
Olen seurannut Jokereiden pelejä vieraissa paikanpäällä läpi kauden, ja nyt ensimmäistä kertaa kotona oli havaittavissa se sama taisteluilme, jolla haettiin voitot muun muassa Jaroslavista ja Dinamo Moskovasta. Pelaamisessa oli asennetta, tahtoa ja yritystä, mutta lataus ei mennyt missään kohti yli. Ei edes silloin, kun pelin tiimellyksessä pystypainiin SKA-pelaajien Ilja Kovaltšukin ja Ilja Kablukovin ajautunut Atte Ohtamaa jäi niin sanotussa kölimöykyssä pahasti alakynteen. Moni olisi siinä hetkessä lähtenyt kostotoimiin, mutta pää pidettiin viileänä ja ottelu pelattiin loppuun asti keskittyneesti.
– Hyvä peli meiltä, juuri niitä asioita oli pelissä joita pitikin olla. Pelattiin tiiviisti yhdessä ja oltiin kaverin lähellä koko ilta. Tietty käytettiin omat paikkamme myös hyvin hyödyksi. Harmittaa vähän tietty että nolla meni rikki siinä ottelun lopussa, mutta tärkeintä että kolme pistettä saatiin, tiivisti Ohtamaa pelin jälkeen.
Mielestäni Ohtamaan kommentti tiivistää kaiken oleellisen tästä illasta sillä poikkeuksella, että paikkoja useampaankin maaliin oli.
Kaunis, kauniimpi puolustuspeli
Tiivistä pelaamista, tilan pois ottamista. Jääkiekon puolustuspelaamista parhaimmillaan ja yksinkertaisimmillaan. SKA laukoi tänään maalia kohti 32 kertaa, joista yksi kiekko upposi maaliin. Totta kai mukana oli ajoittain roppakauplla onnea, mutta kuinka monta oikeasti vaarallista, kontrolloidusti rakennetun hyökkäyksen jälkeistä vaarallista maalintekopaikkaa SKA onnistui tänään luomaan?
Nämä ovat niitä pelejä, kun valmentaja Erkka Westerlundin puheet pelin pitämisestä yksinkertaisena konkretisoituvat tulostaululla.
Siksi onkin aavistuksen verran yllättävää, että yksi ensimmäisistä asioista, mitä Westerlund lehdistötilaisuudessa nosti esille oli tyytymättömyys. Westerlundin sanoin pelissä oli paljon parannettavaa ja kehitettävää, tuloksesta huolimatta. Ja toki, Jokerit otti tänään aivan liian paljon jäähyjä, eikä onnistunut ylivoimalla kertaakaan. Noista kahdesta asiasta isot, pitkät miinukset. Mutta mitä se kertoo joukkueesta, jos näistä asioista huolimatta konferenssin kärkijoukkue kaadetaan maalein 3-1.
Voin vain olettaa, että nämä kehitysalueet liittyivät hyökkäyspäässä pelaamiseen, ylivoimapeliin ja erityisesti suunnanmuutospeliin, sillä kun Jokereilla oli aikaa ryhmittäytyä, oli se omalla kenttäalueellaan todella tiivis ja uhrautuva paketti.
Mieleeni jäi esimerkiksi Oskari Korpikarin suoritus Niko Kapasen 5 minuutin jäähyn aikana. Korpisoturi Suomen Kempeleestä blokkasi kolme peräkkäistä Kovaltšukin laukausta yhden vaihdon aikana ja katkoi vielä syötönkin siihen päälle. Oikeaa sijoittumista suhteessa vapaana oleviin syöttölinjoihin ja laukaisusektorilla olevan pelaajan ja maali välillä. Voisiko tämä olla Westerlundin mainostamaa viisasta pelaamista parhaimmillaan?
Ja mihin tämä joukkue pystyy, kun tänään tökkinyt ylivoimapeli ja viimeistely onnistuu tänään nähdyn puolustuspelin kanssa samassa ottelussa?