Kommentti: Liigayhteisössä ei ole tilaa ihmisarvoa alentavalle toimintakulttuurille

Mikkelin Jukurit räjäytti some-pankin seuran tiedottajan eksyttyä joukkueen pukukoppiin 3–1-vierasvoittoon päättyneen KooKoo-ottelun jälkeen torstaina. Sittemmin Jukureiden Facebookista poistetulle Facebook-livevideolle tallentui selkeästi erään pelaajan ”Topille neekerihuora” -huudahdus.

Jukureiden viestintäpäällikkö Eero Tuominen pahoitteli tilannetta Iltasanomien ottelu-uutisessa ja seura myös pahoitteli tilannetta omalla Twitter-tilillään.

Videolla kuultu lausahdus on vähättelevä, rasistinen ja halventava ilmaus. Tämänkaltaisille sanoille ei ole sijaa maailmassa 2010-luvulla. Jukureiden suhtautuminen asiaan on vähättelevä. Tuominen toteaa Iltasanomille, että sanonta on kuultu toisen Liiga-pelaajan suusta ja että ”…se [sanonta] on jäänyt sitten elämään liigayhteisöön”. On jäänyt elämään liigayhteisöön?

On paljon puhetta siitä, miten adrenaliinin tunnossa tulee päästettyä suustaan sammakoita, joita ei muuten päästäisi. Pelaaja ei voitonhuumassaan tai tappion alakulossaan muista huomioida, että kamera kuvaa ja tuhannet, jopa kymmenettuhannet ihmiset kuulevat mitä suusta tulee ulos.

Kysymykseni on tämä: muuttaako kameran poissaolo pukukopista kuullun puheen ja neekerihuorittelun sallituksi? Kunhan kukaan ulkopuolinen ei näe tai kuule, mitä meidän jengi pukukopissa puhuu, kaikki muuttuu hyväksyttäväksi?

Monet varmasti tässä vaiheessa väittävät, ettei pelaaja oikeasti tarkoita mitä sanoo tai ettei hänen maailmankuvansa ole oikeasti sellainen, jossa toisia ihmisiä sopii halventaa ulkoisen olemuksen, etnisyyden tai sukupuolen perusteella. En voi enkä aio ottaa kantaa, millaisena yksittäinen pelaaja näkee ihmisarvon ja tasa-arvon omassa maailmankuvassaan. Sen sijaan voin ja otan kantaa siihen, että ihmisarvoa halventavan puheen leimaaminen pukukoppipuheeksi on hiljainen hyväksyntä sille, mitä sanat tarkoittavat.

Pelkkää pukukoppipuhetta ei ole olemassa, eikä se synny tyhjästä. Joukkueen jäsenet määrittävät keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa pukukoppipuheen osaksi toimintakulttuuriaan, joka heijastaa kollektiivista ajattelu- ja elämäntapaa, käytäntöjä sekä ennen kaikkea tapaa hahmottaa maailmaa. Toimintakulttuuri on aina sidottu tiettyyn yhteisöön ja ajankohtaan. Se, millaiseksi toimintakulttuuri muodostuu on pelaajista, joukkueenjohdosta ja loppuen lopuksi myös seurasta itsestään kiinni.

Topille neekerihuora -huutelu ei ole vain pukukoppipuhetta. Toiminta kuvastaa ryhmän sisällä vallitsevia arvoja. En sano, että arvo olisi kaikkien yhteinen tai niitä edistävä, mutta ylläpitävä kyllä sekä ennen kaikkea yhteisön hyväksymä. Mitä tarkalleen ottaen yhteisö tässä tapauksessa hyväksyy?

Neekerihuora on äärimmäisen arvolatautunut sana, joka juontaa juurensa niin tummaihoisten kuin naistenkin alistamiseen ja ihmisarvon vähentämiseen. Ottamalla sanan osaksi toimintakulttuuriaan yhteisö antaa hiljaisen hyväksyntänsä ihmisluonnon synkemmälle puolelle tekemällä erittäin negatiivisesti arvolatautuneesta sanasta osan arkipuhetta ja iskemällä päälle pukukoppipuhe -leiman.

Valtaosa pukukopin toimintakulttuurista ei todennäköisesti ole rasistista tai ihmisarvoa alentavaa. Joukkueen pyhin ei ole paheiden pesä. Juuri tästä syystä viimeisistäkin muinaisjäänteistä ja ihmisarvoa halventavista toimintatavoista on päästävä eroon. Siksi tämänkaltainen puhe on yksiselitteisesti tuomittavaa, tallentuipa se videolle tai ei.

Minä todellakin toivon, ettei yhdessäkään kiekkoyhteisön toimintakulttuurissa ole sijaa kuullun kaltaiselle puheelle. Se ei riitä, että kypärä on ilmassa virheen merkiksi ja tarina jatkuu.

Liigayhteisön jäsenten tulee miettiä pitkään, minkälaisia arvoja oma toimintakulttuuri ilmentää, niin ryhmätasolla kuin ennen kaikkea yksilötasolla.

Kuva: AOP