NHL-ennakko 2016-2017 – Kivenkova keskilänsi

Faneille.comin viimeisessä divisioonakatsauksessa pureudutaan liigan kenties kovimpaan ryppääseen. Kärkipäässä pyörivät vanhat tutut ja pohjille povatuissa riittää seurattavaa nuorten suomalaisten vuoksi.

7. Colorado Avalanche

Paketin täytyy olla hyvin sekaisin, kun päävalmentaja lähtee kesken sopimustaan omatoimisesti. Vaikka kyseessä oli tulisieluinen Patrick Roy, homma haisee. Poistuminen ei ollut yhtä näyttävä kuin Canadiensissa 1995, mutta kuitenkin.

Paljon puhutaan siitä, että Roy ei pitänyt Tyson Barrien jatkosopimuksen pituudesta ja hinnasta. Kun hänen mielestään joukkue tarvitsi erilaista puolustajaa. Barrie on pelannut vahvasti, joten olisi ollut hieman käsittämätön ratkaisu olla kiinnittämättä 25-vuotiasta kanadalaista pitkäksi ajaksi.

Francois Beaucheminin kantokyky alkaa olla koetuksella. Lisäksi puolustuksessa on Blue Jacketsissa ulososton kohteeksi joutunut Fedor Tyutin. Nikita Zadorov ei ole vielä valmis. Puolustus ei ole yksinkertaisesti riittävä, kun pelataan saman divisioonan kärkihyökkääjiä vastaan.

Uudella valmentajalla menee aina aikaa eikä Jared Bednar tee tässä poikkeusta. Kasvot pysyvät jotenkin puhtaina Gabriel Landeskogin, Nathan MacKinnonin ja Matt Duchenen kaltaisten pelimiesten armoilla. Jarome Iginlan maalintekotaito tiedetään, mutta jotenkin tuntuu siltä, että liekki on hiipumassa. Eikä vähiten siksi, että mittariin pamahtaa ensi kesänä 40 vuotta.

Kausi tullaan muistamaan Mikko Rantasen läpimurtokautena, mutta joukkuetasolla sesongista tulee vaatimaton.

VAHVUUDET

Semyon Varlamov hoitaa pelin siellä ja toisen tuolla
– Voi avoimin mielin vetää välivuoden

HEIKKOUDET

– Puolustus ei riitä divisioonan kovia keskinäisiä kamppailuita
– Uusi valmentaja

6. Minnesota Wild

Minnesotassa päätettiin vapauttaa palkkakattosyihin vedoten Thomas Vanek velvoitteistaan. Itävaltalainen ei ollut täysin dollariensa arvoinen, mutta jotenkin hänenkin tonttinsa on alkavalla kaudella paikattava. Nykykuntoinen Eric Staal tuo keskikaistalle vaihtoehtoja ja vapauttaa muita pelaajien laidalla, mutta ratkaisu se ei ole. Eikä paluun tekevä Chris Stewart.

Wildin puolustus on vahvempi kuin Avalanchella. Osaltaan siksi, että Ryan Suter urakoi puolen tunnin otteluita kauden läpi. Jared Spurgeon, Marco Scandella, Matt Dumba ja Jonas Brodin ovat NHL-tason puolustajia, mutta difference-makereita heistä ei saa. Ainakaan positiivisessa mielessä.

Staal vapauttaa ennen kaikkea Mikael Granlundin pelaamaan laitaan. Se, että miten Eric pärjää uudessa seurassa, on toissijaista siihen nähden mitä seura saa Granlundista irti. Suomalaishyökkääjä on ollut pirteä ilmestys viime aikoina.

Kausi voi saada ennakoitua positiivisemman sävyn, mikäli Charlie Coyle ja Jason Zucker löytävät seuraavat kymmenluvut tehopistelukemissaan. Valistuneiden arvausten mukaan pelaaja on kolmekymppisenä ohittanut parhaimmat vuotensa, joten Mikko Koivun, Zach Parisen ja Jason Pominvillen ruuti kostuu herkemmin. Uutta aaltoa pitää syntyä terävimpään kärkeen.

VAHVUUDET

– Peruspelaamiseen riittävä puolustus
– Voisiko Nino Niederreiter sittenkin olla vitosvarauksen arvoinen pistelinko?

HEIKKOUDET

– Alivoima
Bruce Boudreau

5. Winnipeg Jets

Manitoba on suomalaisten suurennuslasin alla. Patrik Laineen lisäksi Joel Armia on harjoituskaudella todistanut kuuluvansa NHL-miehistöön. Suomalaiset maalintekijäominaisuuksineen ovat oivallinen lisä Jets-ryhmään.

Jetsillä ei ole viime kauden jumbopaikan jälkeen divisioonassa kuin voitettavaa. Tolppien välistä puuttuu edelleen varma tekijä. Connor Hellebuyck on muutaman kauden päästä ykkönen, Ondrej Pavelec on vielä, valitettavasti. Ja jossain välissä vielä Michael Hutchinson. Sekavaa, eikö?

Kapteenin C:n paitaansa ansainnut Blake Wheeler naputti viime kaudella kaikessa hiljaisuudessa tehot 26+52. Ja kristallipalloni näyttää lukeman kasvavan. Taustatukea tulee hyvin Bryan Littleltä ja Mathieu Perreaultilta sekä hurjasti kehittyneet Mark Scheifele ja Nikolaj Ehlers. Tanskalainen Ehlers niittasi tulokaskaudellaan hyvät tehot, 15+23.

Jacob Trouban todennäköinen poistuminen puolustuksesta on menetys joukkueelle. Vaihtokaupan paluupostissa pitää tulla NHL-valmis puolustaja, jotta toiveita pudotuspelipaikasta voi elätellä. Dustin Byfuglien, Tyler Myers ja Tobias Enström eivät jaksa kannatella kavereitaan kevään tosipeleihin.

VAHVUUDET

– Jos jossain, niin Winnipegissä katsojat ovat kotijoukkueen seitsemäs pelaaja
– Keskipituus lähes 190 senttiä ja -paino melkein 95 kiloa. Arvaatte loput

HEIKKOUDET

– Ylivoima viime kaudella koko liigan heikoin
– Maalivahtikak… kolmikko

4. Nashville Predators

Kapteeni Shea Weber vaihtui P.K. Subbaniin, minkä myötä Predatorsista häipyi melkoinen määrä äijämäisyyttä ja fyysisyyttä. Juuri niitä ominaisuuksia, joita tiukoissa divisioonan keskinäisissä kamppailuissa vaaditaan.

Subban kehittyy puolustussuuntaan jatkuvasti, mutta onko hän heti alusta alkaen riittävästi sisällä Peter Lavioletten kuvioissa? Aivan Weberin fyysisyyteen hän ei yllä, mutta joukkueen etu tuleekin hyökkäysvoittoisuudesta. Laviolette on tunnettu hyökkäyksen ystävä.

Tässä ei saa ymmärtää, että Predatorsin puolustus olisi yhtä kuin Subban. Roman Josi on tehnyt rakettimaista nousua eliittiä kohden ja Mattias Ekholm murtautui Ruotsin kovaan World Cup -nippuun. Matt Carlen nappaaminen 700 000 dollarin hinnalla on varmasti hyvä hankinta.

Kuten Columbuksessakin, Nashvillessa aletaan mitata nyt toden teolla Seth JonesRyan Johansen -vaihtokaupan onnistumista. Johansenille on pedattu ykkössentterin tontti. Loppu on miehestä itsestä kiinni.

Predatorsin hyökkäyksestä on nostettava esiin Calle Järnkrok. Ei niinkään pelillisten asioiden vaan sopimusteknisten asioiden vuoksi. Ruotsalainen allekirjoitti pitkän sopimuksen poikkeuksellisen alhaisella dollarimäärällä. Normaalisti kuusivuotiset sopimukset ovat hintavampia kuin kaksi miljoonaa per vuosi.

Pekka Rinne hoitaa maalilla oman työnsä niin, että Tennesseessä voidaan teoriassa haaveilla pudotuspelipaikasta. Ryhmä ei aivan vielä ole valmis voittamaan. Viimeinen puristus puuttuu.

VAHVUUDET

– Puolustus Rinteen johdolla
– Keskikaista (Johansen, Järnkrok, Mike Ribeiro, kapteeni Mike Fisher)

HEIKKOUDET

– Laitahyökkääjissä liikaa epävarmuustekijöitä
– Fyysisyys ei riitä

3. St. Louis Blues

Pitkän aikaa vahvan tandemin joukkueena tunnettu Blues aikoo leipoa Jake Allenista pesunkestävän ykkösmaalivahdin. Siirtohuhuissa jatkuvasti pyörivä Kevin Shattenkirk lähtee erittäin todennäköisesti viimeiseen Blues-kauteensa. Mahdollinen siirto kauden aikana sekoittaa varmasti puolustuksen kuvioita.

Toisen kautta ajateltuna Blues-pakisto tarvitsisi Matthews-myrskyn sekoittamaan, jotta paketti hajoaisi. Mielettömän tulokaskauden pelannut Colton Parayko, Jay Bouwmeester ja kumppanit kapteeni Alex Pietrangelon rinnalla kestävät vertailun koko liigan tasolla.

Kilpailu hyökkäyspään pelipaikoista on viimeistään Nail Yakupovin hankinnan jälkeen kovaa. Joukkueella on viisi kentällistä NHL-hyökkääjiä. Onneksi ryhmittäminen on Ken Hitchcockin ongelma eikä minun.

Hitchcockiin henkilöityy nuottipaitojen yksi suurimmista kompastuksen mahdollisuuksista. Nyt jo on avointa tietoa, että Mike Yeo ottaa vetovastuun tämän kauden jälkeen. Harvemmin tällainen tilanne on tuottanut positiivisia tuloksia.

VAHVUUDET

– Erikoistilannepelaaminen
– Materiaali on kokonaisuudessaan vahva

HEIKKOUDET

– Hitchcockin eväät on syöty
– Case Shattenkirk saattaa sekoittaa paletin ratkaisevalla hetkellä

2. Chicago Blackhawks

Intiaanipaidat selviävät palkkakatto-ongelmista huolimatta vuodesta toiseen. Tilanteen tekee hieman helpommaksi Brian Campbellin kaltaiset herrasmiehet, jotka suostuvat yli viiden miljoonan dollarin pudotukseen vuosiansioissa vain pelatakseen Wind Cityssä.

Patrick Kanen viime kausi älyttömine pisteputkineen oli jotain mieleenpainuvaa. Se on kaunista katseltavaa, kun taito muuttuu tavaksi ja kasaksi tehopisteitä.

Artemi Panarin oli löytönä luokkaa ”ihan ok”. Artem Anisimov on nyt ilmeisesti löytänyt ympäristön, jossa hänen osaamisensa ilmentyy parhaiten. Slovakki-ikoni Marian Hossa jaksaa vielä. Ja kaiken tämän massan päällä on sentterien eliittiin nimensä muurannut Jonathan Toews.

Blackhawksin jäsenet on marinoitu voittamisen mausteissa. Joel Quenneville ajatukset tiedetään. Ylivoima toimii. Ongelmaksi muodostuu alempien kenttien tuloksentekokyky. Ykköspyssyt hoitavat pääasiassa ruutunsa, mutta ovatko Richard Panik, Brandon Mashinter, Nick Schmaltz ja Dennis Rasmussen sellaisia pelaajia, jotka pystyvät auttamaan joukkuettaan vaikeina iltoina? Jordin Tootoosta puhumattakaan.

Aamulla herätessä on tottunut näkemään Blackhawksin voittoon oikeuttavat lukemat teksti-tv:n sivulla 235. Vaikea on kuvitella, että siihen tulisi radikaalia muutosta.

VAHVUUDET

– Kärkipelaajat ratkovat viimeistään ylivoimalla
– Kulttuuri

HEIKKOUDET

– Hyökkäyksessä ratkaisuvoima lähes loppuu bottom-kutosessa
– Puolustuksen hankintojen (Campbell, Michal Kempny, Gustav Forsling) on onnistuttava

1. Dallas Stars

Teksasin tähtipaidat mielletään nyt vahvasti epäonnistuneiden suomalaisvahtien leikkikentäksi. Sen verran on pakko valtamediaa kompata, että jos Tyler Seguin, Jamie Benn ja Jason Spezza kumppaineen ei olisi tehnyt eniten maaleja koko liigasta, toinen suomalaisista olisi saanut lähteä. Tehtyjen maalien määrä osaltaan pesi maalivahtien kasvoja.

Starsin hankaluudet ovat puolustustuksessa. Dan Hamhuis tuli paikkaamaan ennen kaikkea Alex Goligoskea. Kris Russell ei aivan keväällä onnistunut, mutta hänen panoksensa oli kuitenkin merkittävä. John Klingberg luonnollisesti hyytyi vahvan alkukauden jälkeen. Nyt haetaan lisää tasaisuutta.

Kaksimetrisen Jamie Oleksiakin pitää lunastaa paikkansa. Hyvin pelanneen Stephen Johnsin pitää jatkaa kehittymistä. Joko nyt, kolmen Dallas ja Texas Starsin välillä vietetyn kauden jälkeen, Patrik Nemeth on valmis? Liikaa kysymysmerkkejä siihen nähden, että ennakoin joukkueen divisioonan ykköseksi. Valistunut arvaukseni ennustaa puolustuksen onnistuvan. Ja suurimmaksi osaksi suomalaisvahtien ansiosta.

Hyökkäys on tulivoimainen. Liigaa ajoittain pilkkanaan pitäneet Benn ja Seguin naputtavat jälleen isot pisteet. Spezza on ominaisuuksiltaan enemmän kuin hyvä kakkossentteri. Radek Faksa on organisaation onneksi ottamassa isoja kehitysaskeleita.

Jiri Hudler on potentiaalinen voittaja kategoriassa ”kesäkauden ryöstö”. GM Jim Nill lupasi kahden miljoonan dollarin vuositulot, mutta se ei vaikuta pahalta. Hudler teki edelliskaudella kuitenkin 76 tehopistettä Flamesissa.

Antti Niemi ja Kari Lehtonen, teihin luotetaan. Pudotuspelit ovat sitten oma juttunsa, mutta pitkässä runkosarjassa joukkue hyötyy vahvasta kaksikosta.

VAHVUUDET

– Tämä on se kausi, kun Niemi ja Lehtonen näyttävät
– Tulivoimainen hyökkäys

HEIKKOUDET

– Puolustuksessa merkittäviä kysymyksiä ratkaistavana
– Pudotuspeleissä ratkaiseva askel ottamatta

Kansikuva: Getty