Faneille.comin NHL-ennakko siirtyy läntiseen konferenssiin ja Tyynenmeren divisioonaan. Kalifornian kolmikko on johdattanut divisioonaa jo muutaman vuoden ja Albertan joukkueiden pääasiallinen tehtävä on ollut tukkia peräpää. Tähän tulee alkavalla kaudella hienosäätöä.
7. Vancouver Canucks
Canucksin lähihistoria jaksaa vieläkin hämmästyttää. Maalivahtikaksikko oli suhteellisen hyvillä kantimilla, kun Roberto Luongo ja Cory Schneider edustivat seuraa. Luongo on Floridassa ja vaihdossa tullut Jacob Markström on jumittunut kakkosmaalivahdiksi. Schneider vaihtui varaustilaisuudessa yhdeksänteen vuoroon Devilsin kanssa. Canucks käytti vuoron Bo Horvatiin.
Viime kaudella Horvat nakutti 40 pinnaa, mikä ei ole pöllömpi saavutus. Tuon lukeman ylittäminen alkavalla kaudella vaatii pienen ihmeen.
Sedinin veljekset Henrik ja Daniel saivat vapailta markkinoilta rinnalleen maanmies Loui Erikssonin. Maailmanmestaruuskisoissa ja juuri päättyneessä World Cupissa kolmikko on esiintynyt edukseen. Kuulopuheiden mukaan Canucks on harjoitellut niin, että Sedinien kanssa viilettääkin toinen skandinaavi Jannik Hansen. Sekin positiivisuuden ripe tässä kokoonpanossa hävisi kuin World Cup -finaalipaikka Team Euroopalle.
Joukkue on nyt sellaisessa vaiheessa, että jokaisesta vaihtokaupasta tuntuu puuttuvan se jokin. Canucksilla ei ole vielä selkeää suuntaa. Erik Gudbransonin kaltaiset hankinnat ovat ensiaskelia, mutta vaativat ympärilleen täytettä. Vaikeassa divisioonassa Canucksilla tulee heikko kausi.
VAHVUUDET
– Taitaa Sedinin veljekset jaksaa vielä hetken kannatella joukkuetta
– Valmentaja Willie Desjardins saa joukkueesta parhaimman irti
HEIKKOUDET
– Ylivoima
– Puolustus kaipaa yhtä tai kahta isäntää
6. Arizona Coyotes
Ei juuri tule mieleen virhettä, jonka nuori GM John Chayka olisi pestinsä aikana tehnyt. Viisaita, tai ainakin viisailta vaikuttavia, ratkaisuja tippuu tietyin väliajoin Atlantin tälle puolen. Matka on alussa, mutta suunta on hyvä.
Kojoottien puolustusta on vahvistettu isommalla kouralla. Luke Schenn ja Alex Goligoski tulivat uusina miehinä ja Connor Murphylle lyötiin pitkä jatkosopimus allekirjoitettavaksi. Liiderinä jatkaa toki Oliver Ekman-Larsson, joten siniviivalla joukkueella on teoriassa kasassa pudotuspelipaikasta taisteleva ryhmitys.
Hyökkäyspäässä suurimmat uutiset ovat Radim Vrbatan puoli-ilmainen paluu tuttuihin maisemiin, Lawson Crousen nappaaminen Floridasta (yhdessä Dave Bollandin surkean sopimuksen kanssa), Tobias Riederin jatkosopimus sekä se, että Anthony Duclair ja Max Domi ovat taas vuoden valmiimpia.
Hyviä aihioita, mutta merkittävä todennäköisyys onnistumiselle on vain kaksikolla Duclair & Domi. Loput ovat kauniistikin ajateltuna hakuammuntaa tai sijoittamista tulevaisuuteen. Tämän lisäksi alemmissa kentissä ei ole tarpeeksi kiekollisuutta. Tiedossa on pitkiä pätkiä omassa päässä ja kärkipään äijien energiat kuluvat puolustustehtävissä. Silloin on vaikea voittaa.
Mike Smith ei aivan ole ollut vaadittavalla tasolla. Tai lähellekään sillä tasolla, jolla hänet totuttiin muutama vuosi sitten näkemään. Louis Domingue stunttaa ajoittain mallikkaasti, mutta pudotuspeleihin ei tällä kaksikolla puksuteta.
Kausi saattaa hyvinkin olla 39-vuotiaan Shane Doanin viimeinen, joten toivottavasti joukkue ja organisaatio kokonaisuudessaan tekevät siitä muistamisen arvoisen. Mihinkään vuoden 2012 ihmeeseen ja konferenssifinaaleihin ei jaksa uskoa, mutta rehelliseen kamppailuun paikasta Canucksin yläpuolella.
VAHVUUDET
– Nuoriso-osasto alkaa olla liigan mittapuulla kova, edellä mainittujen lisäksi katse Dylan Stromeen
– Puolustuksessa on onnistumisen potentiaalia jo nyt
HEIKKOUDET
– Bottom-6 hyökkäyksessä on auttamatta ontto
– Maalipuiden välissä on aistittavissa haparointia
5. Anaheim Ducks
Ankkaparvi on yllättänyt allekirjoittaneen nyt monena vuotena. Materiaali ei säväytä, valmentajat ovat olleet niin ja näin sekä puolustus on elänyt ja hakenut muotoaan, mutta aina on taisteltu paikka auringossa. Nyt tulee se kausi, kun Honda Centeriin ei kannata myydä pudotuspeleihin lippuja ennen runkosarjan päättymistä.
Frederik Andersen poistui veräjältä, joten Jonathan Bernierin ja John Gibsonin pitäisi kannatella joukkuetta haparoivan puolustuksen takana. Ei kuulosta helpolta. Puolustuksesa löytyy isäntähahmoja kuten Korbinian Holzer, Kevin Bieksa ja Clayton Stoner sekä kiekollisuuteen kykenevä Sami Vatanen. Edellä mainittu nelikko edustaa joko fyysisyyttä tai kiekollisuutta ja nykyisin ominaisuudet pitäisi olla samassa paketissa.
Valmentajaksi saapunut Randy Carlyle ei aiheuta hurraahuutoja oikeastaan missään. Hänelle ja samalla koko joukkueelle on helppo ennustaa vaikeaa starttia ja yskähtelevää keskitalvea. Hänen työpaikkansa on kiinni hyökkäyksen kapellimestareista.
Corey Perry, Ryan Getzlaf ja Ryan Kesler ovat yhä voittamiseen pystyviä jääkiekkoilijoita. Kakkosviuluun kiinnitettiin hyvältä vaikuttavalla sopimuksella Antoine Vermette. Nyt vielä Jakob Silfverbergistä ja Andrew Coglianosta pitäisi leipoa yli 40 tehopisteen tekijöitä. Ja vaikka tämä onnistuisikin, heidän jälkeensä on liian tyhjää.
Ducks rimpuilee voittavien pelaajiensa ja vahvan kotipelaamisensa ansiosta. Kiekkoreissuja Kaliforniaan ei kannata ajoittaa kovinkaan myöhäiseen kevääseen.
VAHVUUDET
– Kotipelaaminen
– Johtavat pelaajat
HEIKKOUDET
– Valmennus
– Materiaali loppuu kesken
4. Calgary Flames
Flames iski kertaheitolla surkuhupaisan maalivahtirulettinsa uusiksi. Muutoksen kautta ilmaan leijailee epävarmuustekijöitä, vaikka Brian Elliott on jo todistanut olevansa hyvä maalivahti. Elliott ei ole koskaan pelannut 50 ottelua runkosarjassa, mikä voisi olla selkeän ykkösmaalivahdin mittari.
Puolustuksen kärkitekijät ovat laadukkaita. Kapteeni Mark Giordano iski puolustajalle oivat tehopisteet 21+35=56, T.J. Brodie komppasi 45 tehopisteellä ja hieman sopeutumisvaikeuksien kanssa kamppaileva Dougie Hamilton naputti 12+31.
Mikäli Nicklas Grossmann pelaa itselleen sopimuksen, puolustukseen tulee sopivasti äijämäisyyttä. Kokonaisuudeltaan Grossmann on jäämässä NHL-puolustajan kriteereistä, mutta yksittäisellä osa-alueella tekeminen on riittävää.
Hyökkäysosastolla odotellaan vieläkin (9.10.) Johnny Gaudrean jatkosopimusta. Sean Monahan allekirjoitti omansa ja vapailta markkinoilta haaviin tarttui Troy Brouwer sekä vaihtokaupalla Senatorsista Alex Chiasson. Nykyisessä hyökkäyksessä on potentiaalia, mutta vielä enemmän sitä on tulevaisuuden tekijöissä.
Matthew Tkachuk, Hunter Shinkaruk ja Sam Bennett tulevat olemaan korvaattamia tekijöitä Albertan liekkipaidoille. 20-vuotias Bennett väläytteli jo viime kaudella ja iski mukiinmenevät tehot 18+18. Shinkaruk vaihtui päittäin Markus Granlundiin ja nyt seurataan mielenkiinnolla, että kumman ura lähtee nousukiitoon. Granlund on lyömässä hyvät vertailupohjat kanadalaiselle.
VAHVUUDET
– Nuoressa kaartissa on jo nyt ratkaisuvoimaa
– Elliott + kärkikolmikko puolustuksessa kestää vertailua
HEIKKOUDET
– Erikoistilannepelaaminen
– Glen Gulutzan on uusi valmentaja, iskostuvatko kuviot?
3. Edmonton Oilers
Öljymiesten sijoitus kärkikolmikkoon lepää todella paljon Connor McDavidin terveydentilan harteilla. Kapteeniksi nimitetty hyökkääjä naputtaa runkosarjassa lähelle 100 pistettä. Nyt on se kausi, kun uskottavuus palautetaan albertalaiseen jääkiekkoiluun.
Milan Lucic tuo modernin voimahyökkääjän ominaisuuksia, joita ei Oilersissa ole juuri viime kausina nähty. Nuoria innokkaista kavereita kohtalaisilla käsillä, mutta kun pitää ottelua runnoa tasoihin, luonne on loistanut poissaolollaan.
Toki myös puolustuksen vuotaminen on ollut ongelmana, mutta Adam Larsson ja Kris Russell saapuivat kaupunkiin sitä varten. Kaksikkoa tervehtii ilolla varmasti myös maalivahtikaksikko Cam Talbot – Jonas Gustavsson. Hyökkäyspään taidon vuoksi kiekko on useammin vastustajan päädyssä ja kun ollaan omissa, puolustajat osaavat paremmin ohjata laukaukset halutuille sektoreille.
Mikäli Kris Versteeg nappaa paikan ja onnistuu Oilers-nutussa, se tuo muun muassa Jesse Puljujärvelle sopivaa kilpailuasetelmaa. Suomalaisen paikka vaikuttaa olevan Ryan Nugent-Hopkinsin vieressä, mutta muutama heikko peli alkukauteen, niin Versteeg nappaa tontin itselleen kokemuksensa turvin. Se on syytä muistaa, että Puljujärvellä ei ole kiire.
Nail Yakupov sai näyttää rauhassa muutaman vuoden, että hänestä ei ole ainakaan Oilersissa NHL-pelaajaksi. Organisaation onneksi Leon Draisatl teki läpimurtonsa ja nyt aletaan kerätä satoa.
Oilers tulee olemaan eri Oilers, johon olemme tottuneet. McDavid ja Lucic ovat suurimmat syyt siihen.
VAHVUUDET
– Hyökkäyksessä riittää tulivoimaa
– Puolustusta paikattiin sopivilla palasilla
HEIKKOUDET
– Kyvykkyydestä huolimatta tämä joukkue ei ole tottunut voittamaan, rutiini puuttuu
– Vieraspelaaminen ollut liigan heikointa
2. San Jose Sharks
Stanley Cup -finaalipaikka oli viimein todistus siitä, että vahva keskikaista on plussaa. Vanha herra Joe Thornton sai pelin juonesta jälleen kiinni ja tuloksen näimmekin. Hänen lisäkseen Logan Couture, Joe Pavelski ja Tomas Hertl ovat kykeneväisiä NHL-tason sentteröintiin. Joten kärkikentät voi pyöräyttää lähes miten tahansa ja aina on asiat hyvin.
Neljän sentterin jakaminen kolmeen kenttään ei ole lainkaan huono ajatus ja sillä tiellä Sharks toivon mukaan onkin.
Vahvojen keskushyökkääjien lisäksi pidän haiparven kesän hankinnoista. Mikkel Bödker tuo sopivaa sähäkkyyttä laidoille ja oivan kauden Devilsin takalinjoilla luutinut David Schlemko on oikea palanen puolustuksen palapeliin. Marc-Edouard Vlasic, Brent Burns, Paul Martin ja Justin Braun muodostavat ennestään jo vahvan kaluston.
Martin Jones todisti olevansa ykköskorin tekijä maalissa. Uhkakuvat kulminoituvat seminuorten rykmenttiin. Melker Karlsson, Matt Nieto, Chris Tierney ja Joonas Donskoi ovat tyyliltään hyökkäys- ja puolustusvoittoisuuden puolivälissä. Pelin pitää onnistua molempiin suuntiin, jotta Sharks kamppailee ottelun voitosta.
Sharksin ylivoima oli viime kaudella koko liigan kolmanneksi tehokkainta. Kiekko löytää reppuun useammin kuin joka viides ylivoima. Lisäksi joukkue on poikkeuksellisen vahva vierasjoukkue (viime kauden saldo 28-10-3). Näillä osa-alueilla on merkitystä, kun taistellaan divisioonan kärkipaikoista. Jotenkin tuntuisi, että kotipelaaminen on helpompaa saada toimimaan. Siinä onnistuessaan Sharks on jälleen vahva mestarisuosikki.
VAHVUUDET
– Kokemus viime keväältä vahvistaa
– Vieraspelaaminen
HEIKKOUDET
– Entä jos vanhat ratsut (Thornton, Patrick Marleau, Joel Ward) eivät jaksakaan?
– Maalivahtipelaaminen täysin Jonesin harteilla
1. Los Angeles Kings
Los Angelesin kuninkaat ovat luoneet itselleen tavan menestyä, eikä siihen tule muutosta alkavalla kaudella. Anze Kopitar tienaa kuin Hollywood-tähti, mutta slovenialaissentteri on joka dollarin arvoinen. Joukkueen vahvuudet ovat kuitenkin kentän toisessa päässä.
Maalivahdeilla tulee ohikiitäviä hetkiä runkosarjassa, kun he saavat yksinkertaisesti mahdottomatkin vedot kiinni. Tässä moodissa Jonathan Quick on näyttävä ilmestys. Oma lonkka lähtee sijoiltaan, kun seuraa yhdysvaltalaisen liikettä jään pinnassa. Quick on yksinkin menestyksen avaintekijä, mutta kunniaa on jaettava rekkalastillinen puolustukselle.
Drew Doughty oli viime kaudella mainio. Häntä komppaavat World Cupissa yhdessä ottelussa pelannut Jake Muzzin, Alec Martinez sekä ryhmä oman pään luutijoita. Kings-puolustuksen vahvuus on selkeästi määritelyissä rooleissa. Edellä mainittu kolmikko antaa tukensa ylöspäin, loput enemmän tai vähemmän pysyvät puolustusasetelmissa. Ehkä osasyynä on se, että hyökkääjät ovat omalla onnistumisellaan mahdollistaneet puolustuksen roolijaon.
Tyler Toffoli oli jo viime kaudella yli 30 maalin mies. Seuraavaksi toivotaan maalimäärän nousevan ja Tanner Pearsonin nousevan lähelle samaa määrää. Marian Gaborik oli World Cupissa kunnossa, mutta loukkaantuminen viivästyttää kauden alkua. Gaborik ja kapteenin natsat menettänyt Dustin Brown ovat sellaisia pelaajia, joiden suoritus ratkaisee isoa kuvaa.
Jeff Carter on takuuvarma maalinsylkijä. Nyt huudetaan taustatukea. Olisiko jopa Teddy Purcellista kakkosviulun soittajaksi? Kaikki on mahdollista, kun puolustusosaston kautta perusta on kunnossa.
VAHVUUDET
– Puolustus Doughtyn johdolla
– Valmennus ja muut kuviot ovat koko porukalle selkeät
HEIKKOUDET
– Muutama ehkä-tapaus hyökkäyksessä
– Riittääkö Jeff Zatkoff Quickin aisapariksi?
Kansikuva: Getty