NHL:n suomalaisilla laiha maalintekovuosi – syynä hukatut ikäluokat

Suomesta ei koskaan tule montaakaan pelaajaa, joka pystyisi iskemään NHL:ssä isoja maalimääriä eikä suomalaiset tule koskaan olemaan yleisestikään armottomia viimeistelijöitä. Tämä NHL-kausi on kuitenkin ollut pohjanoteeraus, sillä suomalaisten parhaimmat maalimäärät eivät ylitä edes 20 osuman rajapyykkiä kauden päätteeksi..

Vielä viime kaudella kaksi suomalaista ylitti 20 maalin rajapyykin (paras lukema 25 maalia), lockout-kaudella paras lukema oli 13, kaudella 2011-12 kolme pelaajaa ylitti kyseisen rajapyykin (paras lukema 26 maalia), kaudella 2010-11 Teemu Selänne oli maalirikkain 31 osumallaan ja peräti kymmenen pelaajaa iski vähintään 15 häkkiä. Tällä kaudella 15 maaliin yltää todennäköisesti 1-3 suomalaispelaajaa. Vielä kaudella 2009-10 NHL:ssä oli viisi suomalaista, jotka iskivät vähintään 20 maalia.

Tämän kauden suomalaismaalipörssi: Valtteri Filppula (12), Sami Vatanen (12), Alexander Barkov (12), Mikko Koivu (11), Jori Lehterä (11), Sean Bergenheim (9), Leo Komarov (8). Lisäksi 15 pelaajaa on iskenyt vähintään yhden maalin.

Tilastot kertovat karua kieltä, mutta hätä ei ole niin suuri kuin voisi luulla. NHL:ään on matkalla paljon nuoria suomalaisia lupauksia ja tälläkin kaudella on nähty nuoriso-osastolta lupaavia merkkejä. Etenkin Barkovin ja Teemu Pulkkisen maalausnäytöt lupailevat hyvää, mutta myös Mikael sekä Markus Granlund ja Teuvo Teräväinen ovat päässeet maalien makuun, vaikka heistä ei kannatakaan odottaa varsinaisia maalilinkoja.

Myös Suomesta löytyy isoja lupauksia, joilta voi odottaa tulevaisuudessa tulosta NHL:ssä: Jesse Puljujärvi, Mikko Rantanen, Kasperi Kapanen ja Patrik Laine ovat etunenässä lupaavimmat maalintekoon kykenevät hyökkääjät.

Ikäluokat 1985-1991 jättivät aukon

1

Jori Lehterä on yksi harvoista poikkeuksista. (AOP)

Suomalaisten NHL-pelaajien ikääntyminen on alkanut näkyä karulla tavalla eikä muutosta tapahdu pakosta vielä pariin vuoteen. Selänne, Saku Koivu, Olli Jokinen, Niklas Hagman, Antti Miettinen ja Ville Leino olivat parhaimmillaan kaikki vähintään 20 maalin miehiä, mutta heistä NHL:ssä pelaa enää Päällikkö-Jokinen. Hänenkin tasonsa on kaukana parhaista vuosistaan.

Jokisen lisäksi Tuomo Ruutu ja Jussi Jokinen olivat joskus tehokkaita maalintekijöitä, mutta eivät enää. Jussi Jokinen voisi oikeassa seurassa sitä vielä ollakin ja hänellä on onneksi vielä NHL-vuosia edessään. Pointti on kuitenkin se, että uusia vastuunkantajia ei ole löytynyt eikä tällä ole sinänsä merkitystä edelleenkään maajoukkueemme suoritustasoon, sillä Leijonat pystyy menestymään joukkuepelillään.

Myös NHL:n maalimäärien lasku on yksi syy, mutta senkään taakse ei voi mennä. Tällä hetkellä NHL:ssä pelaa vakituisesti neljä suomalaishyökkääjä, jotka ovat syntyneet aikavälillä 1985-1991. Heistäkin Leo Komarov, 28, Jori Lehterä, 27, ja Erik Haula, 24, pelaavat ensimmäistä täyttä kauttaan The Show’ssa. Ainoastaan Lauri Korpikoski, 28, on ainut pelaaja, joka on pelannut pidemmän aikaa NHL:ssä, mutta hänestäkin on muotoutunut enemmänkin monipuolinen roolipelaaja, jonka päätehtäviin ei kuulu pistetehtailu tai maalinteko.

NHL:ssä on tänä vuonna pelannut esimerkiksi seitsemän suomalaishyökkääjää, jotka ovat syntyneet aikavälillä 1992-1995. Tilanne on surkea, sillä 85-91 syntyneiden pelaajien pitäisi olla kiekkoilijoina parhaassa iässään. On loistavaa, että nuoret ovat nousseet tällä kaudella NHL-kartalle paremmin mukaan, mutta 24-30-vuotiaiden suomalaispelaajien jättämä aukko selittää tämän kauden heikon suomalaismenestyksen.

Nykyhetken tilanne on huono, mutta onneksi tulevaisuus on huomattavasti valoisampi lupaavien nuorten pelaajien vuoksi.

Vuosien 2003-2009 NHL Drafteissa varattiin vain kolme suomalaista kenttäpelaajaa ykköskierroksella. Koko kolmikko huudettiin vieläpä samana kesänä ja vain yksi heistä selvisi vakituiseksi NHL-pelaajaksi (Korpikoski). Surkeiden ikäluokkien taustalla on monia syitä, mutta Liigan nykyinen taso on saattanut tehdä terää juniorien kehitykselle: huomattavasti heikentyneeseen Liigaan on helpompi tulla tulokaspelaajana ja helpompi napata iso rooli joukkueesta. Kova kilpailu pelaajista Euroopan markkinoilla on pakottanut seurat hyödyntämään omia kasvattejaan ja se on ollut yksi tärkeä palanen Suomi-kiekon kehityksen kannalta.

Myös valmentajien suhtatuminen on nykyään erilaista. Uudet valmentajat arvostavat taitokiekkoa enemmän kuin ehkä aiemmin ja nykyään pelaajilta ei vaadita saman tien fyysistä dominointia, jotta pelipaikka liikenisi. Eivätkä valmentajat laita huippulupauksia enää alempiin kenttiin muutaman minuutin peliajalle vaan nuorten pelaajien käyttö on huomattavasti viisastunut.

Surkea nykytilanne kääntyy positiviisemmaksi, mutta se ottaa todennäköisesti vielä muutaman vuoden.