Hiihtokuva
Muut uutiset

Juha Miedon iltarutiini kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Toimitus

Hiihtäjälegenda Juha Mieto kertoo ET-lehdelle leskeydestään ja ajasta, joka muutti koko perheen elämän. Mieto jäi vuonna 1996 yksinhuoltajaksi, kun hänen vaimonsa Minna kuoli yllättäen sydänkohtaukseen. Perheen poika Juha-Petteri oli tuolloin kahdeksanvuotias.

Mieto ja Minna olivat kohdanneet Lieksan Kaatrahovissa vuonna 1975. He menivät naimisiin vuonna 1977, ja vuonna 1988 syntyi poika, jolle annettiin nimeksi Juha-Petteri.

Hiljainen hetki ja sauna kello kuusi

Mieto kuvaa ET:lle, miten ensimmäiset päivät ja viikot leskenä alkoivat. Hänen mukaansa poika tuli istumaan hänen polvelleen, ja he itkivät yhdessä. Sen jälkeen Mieto lämmitti saunan.

Siitä syntyi rituaali, joka kantoi arkea eteenpäin. Mieto kertoo lämmittäneensä saunan joka ilta kello 18. Hän sanoo keksineensä pienen rutiinin, koska ei oikein muutakaan keksinyt.

Lauteilla ei hänen mukaansa puhuttu paljoa. Isä ja poika istuivat usein hiljaa, mutta juuri toisto teki jotain olennaista. Mieto kuvaa, että kun istuu joka ilta yhdessä, alkaa syntyä tärkein asia: luottamus.

Vertaistukea kerran – sitten yksin eteenpäin

Mieto kertoo käyneensä myös leskien vertaistukiryhmässä. Hän sanoo ajattelevansa, että leskeä voi ymmärtää vain toinen leski, eikä aina sekään.

Ryhmään hän meni kuitenkin vain kerran. Mieto päätti, että mieluummin hän kärvistelee murheensa yksin. Hänen tiivistyksensä on karu ja käytännöllinen: elämä jatkuu ja kello käy.

Arjessa auttoivat lähipiiri ja tutut

Perhe sai tukea myös läheisistä. Miedon mukaan heillä oli tuttavaperhe, jonka luona Juha-Petterillä oli samanikäinen leikkikaveri ja turvallinen paikka olla silloin, kun isä oli työnsä takia reissussa.

Lisäksi Miedon vanhemmat asuivat Kurikassa lähellä, ja poika pyöräili usein tapaamaan mummaa ja paappaa. Mieto kertoo myös käyneensä välillä Porissa Minnan vanhempien luona, missä perhe sai lämpimän vastaanoton.

Miedon kertomuksessa korostuu yksi ajatus: vaikeimpina aikoina arkea kannattelivat pienet, toistuvat teot ja ympärillä olevat ihmiset. Iltasauna kello kuusi oli yksinkertainen ratkaisu, mutta se antoi surun keskelle rungon, jonka varaan elämä pystyi jatkumaan.

Lähde: ET-lehti

Liittyvät artikkelit