Muut uutiset

Raimo Helmisen paljastus olympiakylästä: Matti Nykänen pisti Sarajevossa ranttaliksi

Toimitus

Raimo Helminen on suomalaisen jääkiekkohistorian poikkeus. Hän ja Teemu Selänne ovat ainoat suomalaiset, jotka ovat olleet mukana peräti kuusissa olympialaisissa. Kun Leijonat puolustaa nyt Milanossa olympiakultaansa, Helminen palaa kisamuistoissaan taaksepäin vuosikymmenten päähän – ja nostaa esiin tarinoita, joissa urheilu ja kisakylän elämä sekoittuivat värikkäällä tavalla.

Helminen povaa tulevasta olympiaturnauksesta kovaa ja muistuttaa, että vaikka Suomi on liikkeellä vahvalla joukkueella, olympialaisissa mikään ei tule ilmaiseksi. Monelle nykyiselle NHL-tähdelle turnaus on uran ensimmäinen.

Sarajevo 1984 ja Nykäsen läpimurto

Sarajevon talviolympialaiset 1984 muistetaan erityisesti Matti Nykäsen läpimurtona. Parikymppinen mäkihyppääjä voitti suurmäessä olympiakultaa mäkiennätyksen sävyttämänä ja nousi koko kansan tähdeksi.

Samoissa kisoissa Helminen oli vasta 19-vuotias ja osallistui uransa ensimmäisiin olympialaisiin jääkiekkoilijana. Yksi yksityiskohta on jäänyt hänen mieleensä erityisen hyvin: Nykänen ja muut mäkihyppääjät majoittuivat Leijonien kanssa samassa paikassa, kun taas hiihtäjät olivat muualla.

Helminen muistelee kisakylän elämää kieli keskellä suuta ja toteaa, että nuoria miehiä oltiin kaikki. Hän antaa ymmärtää, että Nykäsestä riitti tarinoita ja kommelluksia, mutta pitää sävyn sovittelevana: Nykänen oli hänen mukaansa aina hyvällä tuulella.

Palkintojenjaot ja Marja-Liisan kultamitali

Vaikka Leijonien turnaus ei Sarajevossa päättynyt menestysjuhliin, Helminen kertoo nauttineensa kansainvälisestä olympiatunnelmasta. Hän muistaa käyneensä seuraamassa palkintojenjakoja ja nähneensä läheltä hetken, kun Marja-Liisalle pujotettiin olympiakultamitali.

Sarajevo jäi Helmiselle mieleen nuoruuden ja kisakylän kokemuksena – ja samalla aikakautena, jossa suomalaiset tähdet elivät samassa kuplassa, lajista riippumatta.

Calgary 1988 ja huuli pyöreänä -hetket

Calgaryssa 1988 Leijonat teki historiaa, kun Pentti Matikaisen valmentama joukkue voitti hopeaa. Helminen muistelee kisoja lämmöllä ja korostaa erityisesti Kanadan kiekkokulttuuria: jääkiekkoa seurattiin tarkasti ja katsomot olivat täynnä.

Tunnelma oli hänen mukaansa kova, vaikka kotiyleisö joutui lopulta pettymään, kun Neuvostoliitto vei kullan ja Ruotsi pronssin.

Lillehammerin lumet ja Naganon NHL-rytistys

Helminen ohittaa Albertvillen 1992 muistoissaan nopeasti ja liittää sen omaan vaatimattomaan itsearvioon. Sen sijaan Lillehammer 1994 oli hänen mukaansa erityinen: pieni kylä, metrikaupalla lunta ja vielä se, että hiihtäjätkin olivat samassa kisakylässä.

Nagano 1998 toi olympialaisiin ensimmäistä kertaa kaikki NHL-tähdet, ja Suomessakin muistetaan, miten Pavel Bure iski välierässä viisi maalia Leijonien verkkoon. Helminen nostaa esiin myös toisen ikonisen nimen: Dominik Hasekin, joka torjui Tshekille sensaatiomaisen olympiakullan.

Pronssiottelussa Leijonat kaatoi Kanadan, ja Helminen muistaa kaukalossa ryskyneet NHL-möröt. Hän mainitsee erityisesti Rob Blaken taklaukset ja myöntää itsekin jääneensä jyrän alle.

Joukkuepelaaminen kantaa myös Milanossa

Helmisen mielestä Suomen vahvuus on ollut vuosien varrella kyky pelata tiivistä joukkuepeliä, vaikka paperilla ei aina olisi ollut suurinta tähtiloistoa. Hän uskoo, että Milanossa joukkueen sisäinen meininki löytyy nopeasti ja sen varaan on hyvä rakentaa.

Kun Helminen muistelee Sarajevon yötä ja Nykäsen kisakyläelämää, hän palaa aina samaan ajatukseen: olympialaiset ovat paljon muutakin kuin pelkkiä otteluita ja suorituksia. Ne ovat tarinoita, tunnelmaa ja hetkiä, jotka jäävät elämään vielä vuosikymmenten päähän.

Lähde: Seiska

Liittyvät artikkelit