Jasmi Joensuu avautuu arjestaan ja olympiatavoitteestaan

Jasmi Joensuu kertoo, että yksi päivämäärä on pysynyt hänen mielessään lähes neljä vuotta. Tiistai 10. helmikuuta 2026, jolloin Val di Fiemmessä hiihdetään olympiasprintti, on ollut hänelle selkeä kiintopiste siitä lähtien, kun hän istui Pekingin olympialaisten koronakuplassa ja koki elämänsä ensimmäisten kisojen kääntyvän pettymykseksi.

Joensuu muistelee, että sprintin alkuerä päättyi kyyneliin, kun Norjan Lotta Udnes Weng tuli suomalaisen sauvojen päälle ja katkaisi ne. Tapahtuma jäi kaivelemaan, ja kun viestipaikkaakaan ei lopulta tullut, kolme viikkoa ankeassa kisakylässä tuntui pitkältä.

Joensuu kertoo päättäneensä silloin, että seuraavat olympialaiset ovat hänen uransa kohokohta. Hän haluaa olla siellä huipulla ja on rakentanut koko tekemistään tuota tavoitetta kohti.

Olympialaiset ovat mielessä myös uran päätepisteenä

Joensuu sanoo, ettei hän suostu julkisesti suunnittelemaan uraansa Val di Fiemmen taakse. Hän ei sano lopettavansa tähän kauteen, mutta kertoo ajatelleensa olympialaisia päätepisteenä. Neljä vuotta tuntui hänestä sellaiselta ajanjaksolta, jonka hän tiesi jaksavansa panostaa täysillä.

Hän myöntää, ettei tiedä, loppuuko aika kesken oman tavoitteensa suhteen, mutta uskoo olevansa aikataulussa ja luottaa siihen, että mahdollisuudet ovat olemassa.

Reissuelämä on vienyt kodin määritelmän uusiksi

Tänä vuonna Joensuun arki on tarkoittanut jatkuvaa liikkumista paikasta toiseen. Haastatteluhetkellä hän on Davosissa, ja seuraavaksi edessä on matka Geneveen, missä hänen poikaystävänsä Markus Granlund asuu. Joensuu sanoo, ettei hän ole kuukausiin ehtinyt kunnolla omaan kotiinsa Rovaniemelle.

Hän naurahtaa pohtivansa välillä itsekin, mikä hänen kotinsa nykyään on. Paikasta toiseen pomppiminen ei kuitenkaan hänen mukaansa haittaa. Suunnitelmat tehdään hiihdon ja mielen ehdoilla, ja Genevekin alkaa jo tuntua kodilta.

Joensuu kiteyttää tilanteen suoraan: hän ei sano ainakaan ääneen, että tämä olisi raskasta. Elämäntilanne on nyt tällainen, ja hän yrittää elää niin, että mieli pysyy mahdollisimman kirkkaana. Siksi hän ei koe kaipaavansa yhtä ainoaa kotia.

Alkukausi on ollut tasainen, mutta Joensuu odottaa enemmän

Joensuun alkukausi on tuloksellisesti hyvä. Hän on ollut kaikissa kolmessa maailmancupin sprintissä seitsemäs ja on sprintticupin tilanteessa parhaana suomalaisena yhdeksäntenä. Silti hän sanoo suoraan, etteivät sijoitukset ole sellaisia, joihin hän tietää pystyvänsä.

Hänen mukaansa hiihtämisestä on puuttunut herkkyyttä erityisesti sprinttierien loppukahinoissa. Toisaalta kestävyyskunnosta kertovat 10:s ja 14:s sija 10 kilometrin maailmancupin kilpailuissa.

Joensuu sanoo turhautuneensa myös siihen, miten hänen tekemistään on julkisuudessa arvioitu. Hänen mielestään sprintissä pelkkä loppusija ei aina kerro koko totuutta, koska erien taso voi vaihdella paljon ja samaan alkuerään voi osua useampi maailman kärkinimi.

Joensuu painottaa, että hänen kohdallaan loppusija kertoo kaiken vasta olympialaisissa. Siihen asti hän haluaa kerätä cup-pisteiden lisäksi kokemusta kovimpia vastaan ja ottaa päivän aikana “pieniä voittoja”, jotka hänen mukaansa ratkaisevat sprintissä.

Joulu vietetään Keski-Euroopassa

Ennen Tour de Ski -rupeamaa edessä on joulu, mutta Joensuu ei suuntaa Suomeen. Hän kertoo viettävänsä joulun pienessä alppikylässä Etelä-Ranskassa kahdestaan Granlundin kanssa. Tarkoitus on levätä ja valmistautua tuleviin kisoihin.

Joensuulle joulussa tärkeintä on olla rauhassa tärkeiden ihmisten kanssa. Yksi perinne on silti pyhä: hänen perheessään on kuulunut jouluna käydä yhdessä hiihtämässä, ja hän uskoo, että suksille mennään myös tänä vuonna.

Lähde: IS