Hiihto

Legendaarisimmat suomalaiset hiihtolaiskahdukset

Toimitus

Suomalainen hiihto ei ole jättänyt jälkeensä vain tulosluetteloita, vaan myös kasan lauseita, joista on tullut osa urheilukansan yhteistä sanastoa. Moni muistaa hetken, mutta vielä useampi muistaa sanat.

Juha Mieto – sadasosan filosofi

Miedon tyyneys Lake Placidin sadasosatappion jälkeen teki hänestä kansallissankarin. Kun Suomi odotti raivoa, hän antoi lakonisen reaktion.

Tyyli tiivistyy monissa haastatteluissa: ei suurta draamaa, vaan maalaisjärkeä, huumoria ja hyväksyntää. Mieto opetti omalla tavallaan, että urheilussa voi hävitä suurimmankin mahdollisen panoksen – ja silti voittaa ihmisten kunnioituksen.

Mika Myllylä – rehellinen raaka puhe

Myllylän kommentit olivat usein yhtä kovia kuin hänen harjoittelunsa. Kun selkä oli seinää vasten, hän sanoi sen suoraan. Kun hiihto ei kulkenut, hän ei piilotellut.

Myllylän puheessa yhdistyi työläisen suoruus ja huippu-urheilijan itseironia. Se loi kokonaisen “myllyläläisen” haastattelukielen, jossa ei kierretty pahaa oloa, väsymystä tai virheitä.

Harri Kirvesniemi – rauhallinen realismi

Kirvesniemi ei ollut suurten one-linerien mies, mutta hänen tyyneys teki vaikutuksen. Hän puhui usein siitä, miten ikä on vain yksi muuttuja, ei este.

Kirvesniemen kommentit arvokisojen jälkeen olivat harvoin räiskyviä, mutta ne henki­vät käsitystä siitä, että työ ja rutiini ratkaisevat enemmän kuin yksittäinen hurmos. Hänen “ei tästä suuria puhuta, tehdään vaan” -asenteensa on jäänyt hiihdon taustahenkeen.

Marjo Matikainen – suoraa puhetta nuoresta tähdestä

Matikainen toi 1980-luvun lopulla lajikenttään nuoruuden, energian ja terävän kielen. Hän ei epäröinyt sanoa mielipidettään, oli kyse omasta suorituksesta, kilpakumppaneista tai lajin tilasta.

Matikaisen suorapuheisuus teki hänestä mediassa kiinnostavan ja monelle myös samaistuttavan: nuori nainen, joka ei kumarrellut mihinkään suuntaan.

Iivo Niskanen – perinteisen puolestapuhuja

Iivo Niskanen on nykypolven kovin ääni perinteisen hiihdon puolesta. Hän on kerta toisensa jälkeen muistuttanut, että “perinteisen mies” ei vaihda tyyliä vain muodin tai kalenterin mukaan.

Niskanen puhuu usein myös lajin harjoittelukulttuurista, vaatimustasosta ja siitä, mitä huipulle pääseminen oikeasti vaatii. Hänen lausuntonsa ovat usein suoria – ja siksi ne kiertävät otsikoissa.

Hiihtojargon, joka ei katoa minnekään

Suomalainen hiihtokeskustelu elää myös pienissä fraaseissa, joita kuullaan vuodesta toiseen:
päivä oli “raskas”, hiihto “ei oikein kulkenut” ja “lähdetään kisa kerrallaan”.

Nämä lauseet ovat osa lajikulttuuria. Ne kertovat yhtä aikaa varovaisuudesta, paineesta ja siitä, että hiihtäjä elää aina seuraavaa starttia varten – harvoin yhtä yksittäistä onnistumista.

Hiihtäjät eivät välttämättä itse ajattele tulleensa “letkautuksillaan” osaksi historiaa. Mutta kun lause osuu, se jää elämään. Ja vuosien päästä joku muistaa kisasta vain yhden asian: mitä suomalainen hiihtäjä sanoi kameran edessä juuri ennen kuin lumi alkoi taas sataa.

Liittyvät artikkelit