KOHTI MANCHESTERIA – Voita matka Old Traffordille ManU–Arsenal-otteluun.”Dear Eki, viime torstaina tapahtui kummia. Hehkutin innoissani yhden kaikkien aikojen parhaan pelaajan suoritusta Mestarien liigan neljännesvälierissä, kun sain kummastuneen katseen kumppaniltani. Tiedustelin katseen syytä, jolloin hän ilmoitti, ettei ole koskaan kuullutkaan kenestäkään Messistä. Pienellä keskustelulla selvisi, että Real Madridin tähti Cristiano Ronaldo on hänelle kuitenkin tuttu pelaaja. Näetkö suhteellamme mitään toivoa, vai onko vain parempi jättää haihattelut yhteisestä tulevaisuudesta sikseen? Nimim: Päänaukoja-Mikko”
Tilanteeni on tuttu niin monelle ihmiselle. Miten yhdistää parisuhde ja eksessiivinen urheilufaneus siten, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä? Onko se edes mahdollista? En ole Eki-Sedän veroinen ihmissuhde-ekspertti, mutta jotain tiedän parisuhteista, joissa toinen osapuoli ei ole millään muotoa kiinnostunut penkkiurheilusta, tai edes ymmärrä faneuden jaloja ja tunteellisia piirteitä.
Avainsana on juurikin tunne. Jos kumppanisi tietää, että olet tunteva ja kokeva yksilö, niin hän luultavasti ymmärtää, että tunteesi palo voi kohdistua myös suosikkijoukkueeseesi tai lempiurheilijaasi. Mielestäni kannattaakin korostaa omaa kykeneväisyyttään tuntemiseen myös muissa arkielämän tilanteissa. Tosiasia on kuitenkin se, että penkkiurheilijat ovat syvästi tuntevaa ihmistyyppiä, enkä ainakaan itse koe, että tuntemista tulee pitää vakan alla muussakaan elämässä. Pussaaminen ja puhuminen kannattaa siis aina.
Loppujen lopuksi kyse lienee kuitenkin kommunikaatioista. Ymmärtääkö sinun kumppanisi sitä, jos äksyilet ja olet todella huonolla tuulella, jos joukkueesi tippuu kesälomille aivan liian aikaisin tai jos sarjapelien merkitsevyys laskee turhan pitkän tappioputken myötä? Ei varmasti ymmärrä, ellei hänelle ole kerrottu miten paljon joukkueesi merkitsee sinulle. Ainakin minä ottaisin mielelläni vastaan välittävän silityksen HIFK:n tappiopäivinä tai Arsenalin jokaisen ottelun jälkeen.
Toisinaan penkkiurheilijat kuitenkin jättävät kumppaninsa urheiluleskiksi. Omassa suhteessani seuraava tällainen hetki koetaan kesällä, jolloin käydään jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Tapanani on ollut katsoa jokainen lähetys ja saatavilla ollut ottelu suorana lähetyksenä ja kokonaan. Enkä usko, että olen ainoa. Tällaiset tilanteet ovat omiaan aiheuttamaan konflikteja, joten asiaa on syytä lähestyä harkiten. Jos sekä tunteen osoittaminen ja kommunikaatio ovat suhteessa muuten kunnossa, niin nyt on aika vedota omaan aikaan. Kyse on kuitenkin vain yhdestä kesästä ja harvinaisista tapahtumista. Tässä vaiheessa ei kannata kuitenkaan muistuttaa EM-kilpailuista tai olympialaisista.
Piinkovan penkkiurheilijan ja urheilusta täysin irrallaan olevan ihmisen elämien yhdistäminen on haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa. Vastaus otsikon esittämään, sinänsä aiheelliseen, kysymykseen on siis mielestäni kieltävä. Vaikka kumppani ei jaakaan suurta mielenkiinnon kohdettani, niin yhdessäelo onnistuu muiden yhteisten intressien takia. Ja saanpahan viettää aikaa myös itse oman intohimoni parissa ja täysin rauhassa.
Kansikuva: AOP