Selvisin Siperiasta!

Faneille.com järjesti yhdessä NordicBetin kanssa kilpailun, jossa palkintona oli kahdeksan päivän reissu Jokereiden matkassa Siperiaan. Kiitos kysymästä, onnetar suosi tällä kertaa meikäläistä ja reissuun lähdettiin kovalla latauksella! Tässä vähän reissun tunnelmia jälkikäteen näin fanin näkökulmasta.

Day 1 Kohteena Jekaterinburg!

Lähtöpäivän aamu, tunnelma vähintäänkin odottava. Hyvissä ajoin Seatti käyntiin, keula kohti kauppakeskus Jumboa ja siellä sijaitsevaa valuutanvaihtopistettä. Olihan Siperiaan hieman hilloakin mukaan otettava. Rahat saatiin sujuvasti vaihdettua ja pienellä euromäärällä sai ihan sievoisen summan ruplia. Olo oli siis kuin isommallakin johtajalla. Siitä sujuvasti Helsinki-Vantaan liikelentoterminaaliin, mistä joukkueen charterkoneen oli tarkoitus lähteä ja lähtikin. Terminaalissa perus lätinät ja yläfemmat muiden reissuun lähtijöiden kesken, ukot koneeseen ja kohti tuntematonta. Siperiaan saavuttiin melko myöhään, joten tsekkaus hotelliin, ujo iltapala ja unta boltsiin. Sivuseikkana vielä maininta hotellista, jonka Faneille.com ja NordicBet oli voittajalle hankkinut, oli luokkaa MAHTAVA!

Day 2 Pelipäivä on aina pääpäivä!

Tästä se kaikki lähti - kaikki hyvin ja freesinä!

Tästä se kaikki lähti – kaikki hyvin ja freesinä!

Aamupalalla lähes koko ryhmä ja suhteellisen fressinäkin vielä. Oltiinhan reissussa oltu kumminkin jo lähes vuorokausi. Pikku tankkaus, rotsi niskaan ja muutaman tunnin kaupunki kierros kahden Etelä-Siperian kovimman väijyn kanssa.

Salamavalot vilkkui, kun turistit paineli pitkin Jekaterinburgin katuja kevyessä -15 asteen pakkasessa. Siinä kahden tunnin kohdalla alkoikin kesäkengät niin sanotusti puremaan, ei jatkoon! Kaupunkikierrokset kunnialla läpi ja kohti illan kliimaksia. Hallissa tunnelma ja vastaanotto oli erittäin hyvä. Oli vissiin härmän pojat sen verran harvinaista näkyä, että ”kaverikuvia” tultiin ottamaan ihan reilusti ja yläfemmaa heitettiin hyvässä hengessä. Itse pelistä ei sen enempää, hanuriin tuli lukemin 4-0. Pelin jälkeen helvetin kyytiä lentokentälle mistä matka jatkui välittömästi lennolla yötämyöden Kazaniin.

Day 3 Huomenta Kazan!

Välipäivä, ei huono päivä sekään. Etelä-Siperian väijymiehet oli lähdössä työhommiin paikallisen pupijengin Ak Bars Kazanin hallille tekemään juttua vielä silloin pelanneesta Janne Pesosesta. Sain kunnian toimia kameramiehen valomiehenä ja onnistuinkin tehtävässä kiitettävästi. Siis ainakin noin niinku omasta mielestä.

No, toverit sai työt tehtyä ja siirryimme paikallisen valtatien varteen viittomaan taksia sivuun. Takseja kyllä näkyikin, mutta kaikki tuntui ajavan ohi kunnes mies karvahatussaan uudenkarhealla Lada Samaralla pysähtyi ja poimi meidät kyytiin. Auton kolinasta ja kilinästä päätellen rohkenen väittää että katsastukset ei taida olla kovin yleisiä täällämain. No yhtäkaikki, yhteistäkieltä ei löytynyt, mutta jotenkin rahalla ja viittomalla pääsimme takaisin hotellille. Mainintana sen verran vielä, että ei ollut kallis kyyti. Alkuillasta vielä pikku pyrähdys paikalliselle ostarille. Jos Ikea on saapunut Kazaniin ni sehän tietää myös sitä, että Ikean lihapullat suoraan Ruotsista on myös rantautunut tänne. Loppuilta otettiinkin sitten rennosti änäriä pelaillen, huonoja juttuja kertoen ja saattoi siinä sivussa joku muutaman pivonkin kietasta. Tavallaan siis latailtiin akkuja huomista pelipäivää ja herra ”Superjokerin” syntymäjuhlaa ajatellen. Itse superi olikin aloittanut juhlinnan jo Seutulassa, mutta se olkoot tarina erikseen.

Day 4 Pääpäivä!

Poseerausta ja pivoa - jokapäiväistä hommaa reissulla! (Pekka Rautiainen)

Poseerausta ja pivoa – jokapäiväistä hommaa reissulla?

Aamupäivällä vielä pieni kaupunkikierros ja perus ihmettelyä sikäläiseen kulttuuriin. Eroja todella on. Kova odotus ja latinki päällä, olihan tiedossa todella kovatasoinen kiekko-ottelu kahden huippujoukkueen välillä. Hallille saavuttiin hyvissä ajoin ja jälleen kerran vastaanotto oli todella huikea. Lukuisia kuvia, satoja halauksia ja kymmeniä pivoja; niistä on Venäläinen jääkiekko-ottelu tehty. 10min ennen pelin alkua alkaa hallissa paikallisen joukkueen sisääntulo show ja BOOOOM olin lyöty. No peliä sen enempää perkaamatta voitto tuli ja ilta oli katettu Superjokerin syntymäjuhlaa varten, sillä olihan huomenna tiedossa välipäivä. Pelin jälkeen hotellille, vahva partavesi poskille, seppälät niskaan ja tutustumaan paikalliseen tarjontaan. Enkä puhu nyt pizzerioista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. No, tarjontaahan oli niin kuin syntymäjuhlilla kuuluukin, mutta olkoot sekin tarina erikseen..

Day 5 Välipäivä

Herätys venähti pikkasen normaalia myöhemmäksi jostain syystä, mutta ei hätää oli sitä aamupalaa vielä tarjolla. Hyvä tankkaus, kamat kasaan, siirtyminen kentälle ja suunnaksi Magnitogorsk. Perille päästiin ja heti alkuun kävi jo selväksi, että täällä ei ole mitään, ei siis yhtään mitään. Tai no, onhan täällä jäähalli, hotelli ja kauppakeskus. Kaikki vieläpä toisistaan näköyhteydessä. Tottakai, kun näin pitkälle on tultu niin tutustuminen paikalliseen kauppakeskukseen on tehtävä. Pikainen katsaus ja kaupan kautta hotellille syömään ja huilimaan.

Day 6 Pelipäivä!

Mitä Kazanissa edellä, sitä Magnitogorskissa perässä. (Pekka Rautiainen)

Mitä Kazanissa edellä, sitä Magnitogorskissa perässä.

Ennakkoon reissun kovin nippu vastassa ja voitto Kazanista oli antanut hyvää puhtia ainakin matkaajiin, joten luotto omiin oli kova. Jostain syystä ei hotellin aamiaispala miellyttänyt omia makuhermojani. Näin siirryttiinkin paikalliselle ostarille hengailemaan ja päätettiin siinä ihan porukassa käydä syömässäkin ennen peliä. Ruokailu kokemuksia lähdettiin hakemaan paikallisesta KFC:stä, mikä olikin varmasti ihan maittavaa shittiä niille kaikille ketkä tilauksensa sai läpi. Itsehän jäin tiskille pyörimään kuin ne kuuluisat stokkanovet hullujenpäivien aikaan. Karvahattua tuli oikealta ja vasemmalta ohi, eikä turistin ruplat tuntunut kelpaavan. Haistatin ja poistun paikalta nälkäisenä ja hieman tuohtuneena. Matkatoverini lohdutti, että Juxu, ne on ne kulttuurierot… No, näin ne taitaa olla, mutta se siitä ja kohti illan kohokohtaa eli peliä. Taas kerran on mainittava, että kysyntää Suomalaiselle jääkiekolle ja faneille on kyllä valtava määrä olemassa. Oma henkilökohtainen kohokohtani oli, kun vanhempirouva perheineen tulee, lyö kynän ja vihkon kouraan pyytääkseen nimikirjotuksen. Yritettiin kyllä kovasti kertoa, että njet player, mutta daa daa ja harasoo, lapa jäähän ja nimi lehteen. Pelistä iso voitto ja hyvillä mielillä pois tästä Siperian synkimmästä paikasta, eli suunnaksi lentokenttä ja yötämyöden kohti reissun viimeistä osuutta Bratislavaa.

Day 7 Ihana Eurooppa!

Euro oli jälleen käypää valuuttaa Bratislavassa.

Bratislava tuntui lähes kodilta Magnitogorskin jälkeen.

Aamuyöstä saavuttu Bratislavaan ja rehellisesti sanottuna alko panokset olemaan jo melko vähissä. Onneksi oli täydellinen välipäivä ja sai latailla akkuja kaikessa rauhassa. Aika normi kaavalla painettiin taas ukkojen kanssa pientä safkaa ja kaupunkikävelyä. Tottakai kyllähän jääkiekkoreissuihin aina muutama pivokin mahtuu. Casinon kautta vielä hotellille ja ajoissa nukkumaan.

Day 8 Vielä kerran pojat!

Kyllä tosifani aina tosifanin tunnistaa, näin Bratislavassa! (Pekka Rautiainen)

Kyllä tosifani aina tosifanin tunnistaa, näin Bratislavassa!

Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää kirkkaamalta, paitsi Superjokerin silmät ja ilma. Aikaahan oli taas pienelle happihyppelylle ja suunnaksi tälläkertaa yllätys yllätys paikallinen ostoskeskus. Jaffaa ja pizzaa, jonka jälkeen Mikko Sirviön valitsemalle maisemamatkalle näköalatorniin. Oli muuten viimesen päälle viisas valinta täydellisessä sumussa. No tulipahan käytyä, mitään ei kyllä nähty. Takasin hotellille, kamat kasaan ja matkalaukut mustaan tilataksiin joka tuo ja vie hotellilta hallille ja sieltä kentälle. Pelistä sen verran, että vaikka rumasti tuli hanuriin niin ehdottomasti tunnelmaltaan paras jääkiekko-ottelu missä olen ikinä ollut. Kaikki paikalla olleet taputti, läpsytti, hyppi, pomppi ja lauloi. Niinkuin Superjokeri aikoinaan syksyllä 2008 Pattaylla Hiltusen kanssa, mutta olkoot sekin taas tarina erikseen.

Pelin jälkeen sovittuun paikkaan mistä mustat tilataksit hakee ja vie kiirellä kentälle. Pitkän odotuksen jälkeen ei näy mustaa tilataksia missä oli siis kaikkien tavarat passit ym. ym. Matkanjohtajan selvittelyjen jälkeen selvisikin, että mustat autot olikin vaihtunut valkoisiin, jep jep. Kaikilla tietysti pelko, että onkohan nyt kaikki tavarat varmasti siirretty autosta toiseen ja olihan ne kaikki paitsi oma takkini. Loistavalla duunilla, irvistelyllä ja pienellä itkun tirautuksella saatiin takki 15 minuutissa paikalle. Loppu hyvin kaikki hyvin, kotimatka voi vihdoin alkaa.

Kiitos kaikille mukana olleille. Järjestäjille ja erityisesti Faneille.comille sekä NordicBetille. Kaikki oli hoidettu, järjestetty ja suunniteltu niin, että itse fani voi vain nauttia matkasta! -Rakkaudella, @juxuman.

Teksti: Jukka Mäki
Kuvat: Pekka Rautiainen