Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Huuhkajat katkaisi loputtoman pitkän voitottoman putkensa nappaamalla täydet kuusi pistettä syyskuun tuplamaaotteluista. Tampereella pelattu kotiottelu Islantia vastaan oli loppuunmyyty, mutta myös vieraspelissä Kosovoa vastaan paikalla nähtiin noin satakunta urhoollista Suomen kannattajaa. Tämän jutun kirjoittaja oli yksi niistä hulluista, joka matkasi Albanian Shköderiin todistamaan Huuhkajien 1 – 0 vierasvoittoa.
Balkan on helppo ja mukava matkakohde.
Suomen maajoukkueen seuraaminen on masokistista hommaa. Tästä huolimatta todellinen matkakärpänen puraisi allekirjoittanutta noin kymmenen vuotta sitten, kun päätin lähteä ensimmäistä kertaa katsomaan jalkapallomaajoukkueemmd vierasottelua. Neitsytmatkan kohteeksi valikoitui Venäjä, jonne matkasimme tuhennen muun suomalaisen kanssa vartavasten tätä tarkoitusta varten vuokratulla junalla. Matka oli ikimuistoinen, vaikka itse ottelusta ei juuri jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Kyseisestä ottelusta alkaen olenkin pyrkinyt seuraamaan vähintään yhden Huuhkajien vierasottelun vuosittain paikanpäällä. Tämän vuoden kohteeksi valikoitui Albania, jossa Kosovo pelaa näiden karsintojen kotiottelunsa.
Allekirjoittaneella on kova halu nähdä maailmaa niin paljon kuin mahdollista. Tästä johtuen tuuletin riemastuneena MM-karsintalohkojen arvonnan jälkeen, sillä Suomi arvottiin vierasreissujen kannalta varsin miellyttävään lohkoon. Kosovo oli maista ehdottomasti mielenkiintoisin, mutta valitettavasti melkein heti arvontatilaisuuden jälkeen selvisi, ettei maassa vielä ole FIFA:n kriteerit täyttävää stadionia joten Kosovo-Suomi tultiin pelaamaan jossain muualla kuin itse karsintadebytanttimaassa. Naapurimaa Albania oli luonnollinen kohde Kosovon kotiotteluille, sillä maat ovat historiallisesti hyvin läheisissä väleissä ja myös maantieteellisesti Albaniaan on helppo matkustaa viereisestä Kosovosta.
Kosovo joutuu pelaamaan nämä karsinnat evakossa omasta maastaan
Lopulta ottelupaikkakunnaksi valikoitui reilun 200 tuhannen asukkaan Shkoder. Rehellisesti sanottuna kaupunki ei sanonut itselleni yhtään mitään, joten matkan suunnittelu piti aloittaa Albanian karttaan tutustumalla. Ottelupaikkakunta oli reissulaisen kannalta varsin haasteellinen, sillä Suomesta Shkoderiin lentäminen ei onnistunut ilman useampia vaihtoja ja pitkää matkustusaikaa. Matkaseurueeni kanssa päädyimmekin lentämään Kroatian Dubrovnikiin, josta vuokrasimme itsellemme auton käyttöömme. Lopullinen matkasuunnitelma piti sisällään kuusi maata seitsemässä päivässä, joten mistään hermolomasta ei toden totta voitu puhua.
Balkanin alue tuntuu olevan tällä hetkellä in, sillä seutu tuntuu vetävän kotimaisia ja ulkomaalaisia turisteja puoleensa vauvasta vaariin. Suosiosta huolimatta matkailun kannalta alue on vielä kehitysvaiheessa, sillä maasta toiseen vuoristojen keskellä kulkevat tiet ovat varsin heikossa kunnossa. Automatkailu kyseisellä alueella olikin omanlaisensa kokemus, sillä parinsadan kilometrin matkaan saattoi hyvinkin kulua liki kuusi tuntia aikaa. Maisemat olivat kuitenkin henkeäsalpaavan hienoja, joten pitkäkin päivät sujuivat kuin siivillä.
Koska aikataulumme oli varsin tiukka, saavuimme ottelupaikkakunnalle vasta ottelupäivänä. Oma tietämykseni Albaniasta rajoittui nopeaan wikipedia-artikkelin lukemiseen, joten odotin saapuvani köyhään neuvostohenkiseen maahan. Todellisuus oli kuitenkin toinen, sillä Shkoder vaikutti lyhyen tutustumisen perusteella varsin modernilta ja miellyttävältä kaupungilta. Erityisesti keskusta-aluetta oli viime vuosina uusittu kovalla kädellä ja kävelykatu lukuisine ravintoloineen ja terasseineen oli oiva paikka otteluun valmistautumiselle. Albanian hintataso on meille suomalaisille naurettavan halpa, sillä laadukaasta ravintola-annoksesta juomineen ei tarvinut pulittaa muutamaa hassua euroa enempää.
Ottelu oli monella tapaa poikkeuksellinen, sillä kaupungissa oli ikäänkuin kaksi vieraskannattajaporukkaa Kosovon pelatessa evakossa omasta maastaan. Kosovosta olikin matkannut Albaniaan mukavan reilu 2000 ihmisen kannattajaporukka, joka näkyi ja kuului hienosti ottelupäivänä kaupungissa. Kävelykadulla laulut raikuivat ja soihdut paloivat, kun kosovolaiset valmistautuivat illan otteluun sulassa sovussa albanialaisten ja suomalaisten kanssa.
Kosovon Albaniassa pelaamat kotiottelut ovat vetäneet katsomoihin ihmisiä vaihtelevasti avausottelun täydestä tuvasta seuraavien otteluiden muutamaan tuhanteen katsojaan. Tällä kertaa Albanialla oli vierasottelu Makedoniaa vastaan samaan aikaan Kosovo-Suomi matsin kanssa, mikä näkyi ikävästi ottelun yleisömäärässä. Lopulta katsomossa ei ollut juuri muita kun Kosovosta ja Suomesta paikalle matkustaineita. Virallinen yleisömäärä oli noin 2500, mikä on valitettavan pieni luku tämän kaltaiselle kilpailulliselle ottelulle.
Ottelun jälkeen pommit paukkuivat ja laulut raikuivat.
Ottelusta ei jäänyt juurikaan kerrottavaa jälkipolville
Kosovon ja Suomen välinen matsi pelattiin Loro Borici nimisellä stadionilla, jonka kapasiteetti on noin 16000 ihmistä. Stadion on rakennettu jo 1950-luvulla ja stadikka nimettiin alunperin paikallisen kommunistijohtajan Vojo Kushin mukaan. Kommunistidiktatuurin kaaduttua 1990-luvun alussa stadionin nimi muutettiin nykyiseksi kunnioittamaan Albanian yhtä kaikkien aikojen merkittävintä jalkapallovaikuttajaa Loro Boricia. Vuonna 2015 lähes kokonaan remontoitu stadion oli sisältä ja ulkoa varsin siisti, mutta pelikenttää ympäröinyt hämmentävä asfalttinen juoksurata hieman latisti tunnelmaa. Tunnelmaa latisti hieman myös se, että paikallinen palloliitto oli päättänyt olla avaamatta meille vieraskannattajille kioskipalveluita. Rakentavan palautteen jälkeen noin 70 peliminuutin kohdalla katsomoon alettiin kantaa jostain varastojen pohjalta löydettyjä limonaadeja ja vesiä, jotta saimme sentään hieman suutamme kosteaksi, vaikka olutta ennakkolupauksien vastaisesti ei tarjolla ollutkaan.
Itse ottelu ei tällä kertaa tarjonnut esimerkiksi Islanti vierasottelun tapaista ikimuistettavaa draamaa, mutta voitto on aina voitto ja stadionilta poistui Albanian yöhön varmasti tyytyväisiä Suomen kannattajia. Suomen vierasvoiton näkeminen paikan päällä on itseasiassa melko harvinaista herkkua, sillä 15 näkemästäni vierasottelusta Huuhkajien voittoon on päättynyt neljä matsia. Suomi esiintyi Kosovoa vastaan mielestäni melko heikosti, mikä on kuitenkin ymmärrettävää avauskokoonpanon vaihduttua suuresti Islanti-ottelusta. Ottelun ensimmäiset 75 minuuttia olivat melko aneemista, sillä puolityhjä katsomo ja täysin tapahtumaköyhä ottelu vetivät mielen matalaksi. Lopulta Teemu Pukki päästi meidät pälkähästä ja katsomossa tunnelma vapautui. Markku Kanervaa kritisoineet laulut vaihtuivat lennosta ”Riven johdolla me mennään kisoihin” tsäntteihin ja rohkeimmat (tai vaihtoehtoisesti eniten humalassa olleet) jopa riisuivat itsensä puolialastomaksi helteisen sään ja Suomen voiton kunniaksi.
Olen hyvin harvoin nähnyt missään jalkapallo-ottelussa yhtä paljon poliiseja kuin nyt stadionin liepeillä. En ihan tarkkaan tiedä, mikä Albanialaisten tekemän riskianalyysin tulos oli, sillä Suomen ja Kosovon kannattajat juhlivat ja joivat olutta sopuisasti ottelua ennen ja sen jälkeen. Albanialaiset ja kosovolaiset osoittautuivat varsin ystävälliseksi porukaksi, jotka ottivat innoissaan selfieitä meidän suomikannattajien jälkeen ottelun päätyttyä. Myöskään tappio ei tuntunut paikallisten menoa juuri haittaavan, sillä heti ottelun jälkeen stadionin kupeessä poltettiin useita soihtuja ja pyroja laulun raikaessa. Tässä vaiheessa toki kaikki poliisit olivat jo jatkaneet matkaansa, vaikka jonkun mielestä ne suurimmat vaaratilanteet saattaisiin nähdä heti ottelun päätyttyä kummankin maan kannattajien kohdatessa toisensa…
Albaniasta oma matkani jatkui vielä takaisin kohti Kroatiaa, loppuhuipennuksena matkamme viimeisin päivä, jolloin ajoimme viiden maan läpi Splitiin, josta lentomme kohti Suomea lähti. Päälimmäisenä reissusta mieleen jäi uskomattoman upeat maisemat, ihmisten ystävällisyys ja halpa hintataso. Uskon puhuvani kaikkien Suomen vieraspelejä seuraavien suulla sanoessani, että loppuviimein itse ottelu on pieni osa matkakokemuksesta. Suomen pelit ovatkin hyvä tapa nähdä sellaisia paikkoja, joihin muuten ei tulisi ikimaailmassa lähdettyä. Matkat voi hyvin tehdä vaikka yksin, sillä ottelupaikkakunnalta kyllä löytyy samanhenkistä porukkaa. Itseäni puraisi jälleen kerran kova matkakärpänen ja odottelinkin innolla tulevien EM-karsintojen arvontaa ja sitä, minkälaisia matkakohteita tulevaisuudessa pääsen kokemaan.
Jutun kuvat: Jukka Tamminen