Leijonien syksyn nihkeät otteet jatkuivat Karjala-turnauksessakin. Päätöspelissä tuli toki voitto Ruotsista, mutta perinteinen kotiturnaus jätti vaisun kuvan leijonalaumasta. Suurinta kritiikkiä nostatti luonnollisesti Leijonien heikot otteet.
Häviöt Venäjälle ja Tshekille venyttivät Suomen tappioputken peräti seitsemään otteluun. Leijonat on perinteisesti pelannut kotiturnauksen varsin nimekkäällä ja kokeneella joukkueella eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Näin ollen esimerkiksi murskatappio nuorella joukkueella pelanneelle Venäjälle oli melkoinen tyrmäys. Turnauksessa toiseksi sijoittuneella ja Suomenkin kukistaneella Tshekillä oli kokoonpanossaan vain kolme pelaajaa, jotka eivät olleet syntyneet 1990-luvulla. Leijonilla tilanne oli täysin päinvastainen: 1990-luvulla syntyneitä pelaajia oli vain neljä.
Tässä on ehdottomasti mietinnän paikka maajoukkueen johdolle. Onko edes Karjala-turnaukseen enää järkeä valita samoja pelaajia vuodesta toiseen?
Otetaanpa esimerkiksi Juuso Hietanen. 31-vuotias puolustaja on pelannut viimeisen seitsemän vuoden aikana pelkästään EHT-pelejä peräti 59. Näiden vuosien aikana Hietanen on ollut MM-kisoissakin kuusi kertaa mukana. Syttyminen Karjala-turnaukseen ei välttämättä ole aivan samalla tasolla kuin elämänsä kauttaan pelaavalla ja ensimmäistä kertaa Leijoniin valitulla Miro Aaltosella. Olisiko Hietanen ansainnut pienen levon kesken raskaan KHL-kauden? Valmennusjohto tietää tismalleen mitä Hietasesta saadaan MM-kisoja ajatellen ja kokenut puolustaja sopeutunee uudenkin päävalmentajan alaisuuteen mainiosti.
Ei ollutkaan yllätys, että nimenomaan vähemmän maajoukkueotteluita pelanneet sekä palavasti MM-kisoihin halajavat pelaajat olivat Leijonien parhaimmistoa. Tähän joukkueen kuuluivat muun muassa Aaltonen, Veli-Matti Savinainen ja Joonas Kemppainen.
Kotiturnauksessa oli toki Hietasen lisäksi monia muitakin kokeneita pelaajia. Antti Pihlströmiä, Mika Pyörälää, Lasse Kukkosta ovat maajoukkueen vakiokasvoja ja valmennusjohto tietää täysin mitä odottaa sekä mitä heistä saa irti. Olisiko tilalle voinut harkita esimerkiksi mainioita sesonkeja Ruotsissa pelaavia Kristian Näkyvää tai Olli Palolaa? Tai Liigan pistepörssiä johtavaa Henrik Haapalaa?
Yksittäisiin valintoihin on toki turha takertua liikaa. Edellä mainitut pelaajatkin saanevat vielä näyttöpaikkansa maajoukkueessa kuluvalla kaudella. Kotiturnaus oli toki Lauri Marjamäellekin mainio mahdollisuus iskostaa pelitapaansa ja ajatuksiaan pelaajiin, jotka muodostavat todennäköisesti kevään MM-kisajoukkueen rungon.
Myös yleisökato nousi suureksi puheenaiheeksi, kun edes sunnuntain perinteikäs Ruotsi-ottelu ei vetänyt lehtereille kuin hieman yli 8000 katsojaa. Turnaus pelattiin toki viikkoa aikaisemmin kuin yleensä, mitä Jääkiekkoliiton johdossa epäiltiin pienten yleisömäärien syyksi. Karjala-turnausten Leijona-otteluiden yleisömäärät ovat kuitenkin laskeneet jo neljänä vuonna putkeen. Tänä vuonna Suomen kolme ottelua vetivät yhteensä vajaat 25 000 katsojaa, kun vuonna 2013 vastaava määrä oli reilut 33 000.
Yleisömäärän laskuun on kuitenkin varmasti monia muitakin syitä kuin pelkkä ajankohta. Kiekkoväki on esimerkiksi saanut syksyllä World Cupin takia poikkeuksellisen ison annoksen maaotteluita eikä lippujen korkeahkot hinnat toimineet erityisenä magneettina, kun vaihtoehtona oli katsoa ottelut kotisohvalta YLEn tarjoamana. Karjala-turnaus oli aikaisempina vuosina myös lähes ainoa tilaisuus nähdä KHL-tähtiä livenä. Jokereiden myötä samat pelaajat pelaavat Helsingissä lähes viikoittain, mikä on varmasti myös osaltaan syönyt kiinnostusta.
Leijonien taival jatkuu reilun kuukauden päästä Channel One Cupissa Venäjällä. Tähän turnaukseen on sentään yleensä valittu varsin kokematon joukkue eikä Marjamäki varmasti tee poikkeusta.
Kansikuva: All Over Press