Tulihan sitä kuitenkin tehtyä tälläkin kaudella pieni pistohyökkäys myös kotimaiseen Liigaan. Aivan hetken mielijohteesta auto liikkelle ja kauheella kiireellä parin tunnin varoajalla nokka kohti Tamperetta ja legendaarista Hakametsän hallia. Edessä lauantaipäivä ja back-to-back-otteluiden toinen osa – Ilves-Sport.
Hallille saavuttiin noin puoli tuntia ennen matsin alkua. Auto saatiin puolityhjälle kentälle näppärästi parkkiin. Siitä kohti lipunmyyntiä ja ilman ihmeempää jonotusta kaksi kappaletta 20€ hintaisia lippuja haltuun. Päästiin hyville paikoille hallin toiseen päähän vierasjoukkueen maalin taakse ja aivan Sportin faniporukan viereen. Ennen peliä vielä perinteisesti lihikset ja kahvit naamariin. Evästauon jälkeen viisi minuuttia ennen matsin alkua sitten katsomoon istumaan ja odottelemaan mielenkiinnolla mitä tulevan pitää. Tiukka aikataulu, mutta hyvin kerkesi kaiken tarvittavan tekemään ja päästiin vielä ajoissa katsomoonkin. Halli ei ollut loppuunmyyty, mutta katsojia lauantaipeliin oli saapunut ihan mukavasti paikalle. Halliin mahtuu 7400 ja paikallaolijoiden määräksi ilmoitettiin 5042 katsojaa.
Vaasasta oli Sport-faneja saapunut paikalle arviolta pari bussillista ja porukka pitikin lähestulkoon läpi ottelun todella asiallista meteliä siihen nähden, minkä kokoinen porukka paikalla oli. Hyvää ja siistiä meininkiä kaikinpuolin. On hienoa, että vaasalaiset saavat pienellä porukalla vieraspelissä jo tuollaisen metelin aikaiseksi. En malta odottaa, mitä möykkä on kotipeleissä, missä on taatusti enemmän innokasta kannustajaa katsomossa.
Yksi todella positiivinen homma oli huomata Ilveksen fanikulmauksen koko ja se meininki, mikä siellä nykyään on. Sanoisin, että eteenpäin on Tampereellakin menty ja reilusti. Todella hyvää kannustamista läpi ottelun, hyvää meininkiä ja todella komeannäköinen koko pääty, varsinkin silloin, kun kotijoukkue maalin teki. Paljon oli lippua, lappua ja muuta vihreää. Hyvää duunia Osasto 41, jatkakaa samaan malliin!
Itse ottelu vaikutti ekan erän perusteella todella hyvältä ja kuumalta taistelulta. Oli tappelua, jälkipeliä ja reilusti jäähyjä. Huomasi kyllä, että kyseessä on tuplaottelun toinen osa, sillä tunnetta oli todella reilusti jäällä. Yksi maalikin nähtiin, kun Ilves siirtyi 1-0-johtoon aivan ensimmäisen erän lopussa. Ekalla erätauolla fiilisteltiinkin, että tulihan valittua ainakin oikea ottelu mihin lähdettiin. Toiseen ja kolmanteen erään peli muuttuikin sitten todella siistiksi eikä maaleillakaan mässäilty. Voisi sanoa, että peli muuttuin jopa tylsäksi keskialueen miekkailuiksi. Näennäistä pelailua eikä kummallakaan juuri todellisia maalipaikkoja ollut. Toisessa erässä maaleja ei nähty ollenkaan, eikä erästä muutenkaan juuri jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Kolmannen erän alkuun Sport tasoitti ja peliin saatiin vähän lisää eloa ja meininkiä. Sportilla oli pitkään jopa voitonavaimet käsissään ylivoiman takia ja kotkapaidat hallitsivat peliä kolmannessa erässä muutenkin jonkin aikaa. Ylivoiman jälkeen kuitenkin Ilves rokotti nopeasta vastaiskusta siirtymällä 2-1-johtoon ja vielä tyhjä maali siihen päälle, niin lopputulokseksi muotoutui 3-1 kotijoukkueelle. Ekaa erää lukuunottamatta aika tylsä peli. Eikä nyt mitenkään huimaavan laadukasta kiekkoa muutenkaan.
Positiivisimmaksi hommaksi tästä reissusta jäikin mieleen hallin ja fanikatsomoiden hyvät tunnelmat. Hyvää meteliä oli hallin molemmissa päädyissä läpi ottelun. Kyllä noissa pienemmissä halleissa on vaan ihan erilainen ilmapiiri ja tunnelma kaikinpuolin verrattuna Hartwall Arenaan. Hallin ei tarvitse olla edes loppuunmyyty niin tollaseen pienempään liiteriin saadaan jo todella hyvä tunnelma kahdella hyvin toimivalla faniryhmällä. Toisella erätauolla käytiin ihan juttelemassakin muutamien Ilves-fanien kanssa heidän fanikatsomossa. Asiallista porukkaa ja hyvällä meiningillä liikkeellä. Ei ole kuulemma ihan jokaisessa matsissa samanlaista menoa, mutta suht hyvää ollut tälläkaudella kuitenkin. Kyllähän hieman tietysti tunnetta ja meteliä nostaa perinteinen lauantaiottelu, kun porukka saa nauttia reilusti juhlajuomaa. Kyllä näiden reissujen jälkeen muistaa aina, mikä on perinteisen jäähallin ja tuollaisen monitoimihallin ero. Kyllä nuo pienet ja perinteiset hallit on vaan kaikinpuolin paljon tunnelmallisempia.
Kyllä tästä pikaisesta retkestä kuitenkin taas pieni kipinä syttyi tehdä tällä kaudella vielä toinenkin kotimaan kiekkoretki johonkin päin Suomea ja josko seuraava olisi sitten sillä kuuluisalla pidemmällä kaavalla. Vaasa on ainakin sellainen paikka mihin on päästävä todistamaan jotain hyvää matsia paikanpäälle ja etenkin paikallista katsomokulttuuria. Vaasa on lisäksi ainut Liigahalli missä ei ole vielä tullut käytyä. Mutta aika näyttää, mihin sitä seuraavaksi eksytään, millä kokoonpanolla ja koska..