10 € talletuksella Lontoon UFC-iltaan? Osallistu Unibetin arvontaan nyt!
Runkosarja lähenee loppuaan ja tähän mennessä kotimaisessa Liigassamme on koettu kahdet valmentajapotkut, kun Lukko ja KooKoo painoivat paniikkinappulaa jo syksyn puolessa välissä. Kumpikaan joukkue ei ole noussut kymmenen joukkoon. Kari Heikkilän johtama raumalaisryhmä on parantanut otteitaan syksystä, mutta playoff-paikka on vieläkin kiven alla.
Liigassa on kuitenkin nähty aika monta floppijoukkuetta. Eri vaiheissa kautta sukeltaneet HIFK, JYP, Saipa ja Sport ovat kuitenkin pitäneet kiinni päävalmentajistaan. Ainakin tähän asti. Nousee esiin kysymys, onko liigaseurojen luotto päävalmentajiin parantunut?
Järki voittaa tunteet
Varsin kevyillä budjeteilla ja pelaajaringeillä operoivat Sport ja SaiPa ovat pitkin kautta olleet kriiseissä. Peli ei ole kulkenut, vaikka odotukset kauden alussa olivatkin kovat. Pekka Tirkkosen menestyksekkään aikakauden jälkeen päävalmentajan saappaisiin astunut Ari Santanen ei ole missään vaiheessa kautta saanut Etelä-Karjalan ylpeyttä lentoon. Häntäpäässä koko kauden viihtynyt SaiPa ei ole kuitenkaan ole vaihtanut valmentajaa, vaikka kiusausta on varmasti ollut. Samalla seura teki linjavedon valmentajien suhteen. Omaan visioon saa luottaa, vaikka menestystä ei heti tulisikaan. Faneilla on aihetta kritisoida seurajohtoa, mutta Lappeenrannassa on pidetty oma linja.
Sportissa Tomek Valtosen joukkue koko kauden aaltoillut tappioputkista menestykseen ja takaisin. Valtosen luonne tunnetusti antaa tälle mahdollisuuden, mutta joka kerta aallonpohjasta on noustu harjalle. Sport on valunut kuuden parhaan joukosta taistelemaan pudotuspelipaikastaan.
Molemmissa tapauksissa on nostettava hattua seurajohdolle. Pienillä budjeteilla operoivat seurat eivät kykene vuodesta toiseen kasaamaan menestyvää joukkuetta, vaan pitkien projektien päätteeksi tuleva menestys on ainoa vaihtoehto näille seuroille.
Varmasti molemmilla seuroilla oli kiusaus kokeilla nousua uuden päävalmentajan avulla, mutta samalla kasvuprojekti olisi heitetty romukoppaan. Seuran pelillinen identiteetti olisi kenties uhrattu lyhyen menestyksen takia. Samalla tästä menestyksestä ei olisi mitään takeita. Valmentajan vaihdoksen onnistumisesta ei ole mitään takeita. Ainoa varma asia on että rahaa palaa. Pokka siis piti, ja hyvä näin. Tämä antanee molemmille joukkueille mahdollisuuden menestyä tulevilla kausilla.
Antti Törmäsellä on murheita riittänyt. Kuva: (AOP)
Menestyjät pulassa
Viime kauden hopeajoukkue Helsingin IFK lähti kauteen kovin odotuksin. Katkera hopea tuli kirkastaa mestaruudeksi tällä kaudella. Sama valmennus jatkoi ja vahvistukset olivat kovia. Juhamatti Aaltonen, Niklas Bäckström ja Teemu Eronen ovat ykköskorin pelaajia lähes jokaiselle eurooppalaiselle seuralle. Jostain syystä Antti Törmäsen johtama HIFK ei kuitenkaan jatkanut viime kauden pelillisellä linjalla. Törmänen jopa kauden lopussa yllätti koko kiekkokansan pelaamalla vahvaa kiekkokontrollia menestyksekkäästi. Jostain syystä päätettiin kuitenkin palata luomukiekon pariin.
Kun Törmäsen valitsema linja yhdistyi loukkaantumissumaan syksyllä, kriisi oli valmis. HIFK:n peli on näyttänyt surkealta koko kauden. Valmentajapotkuistaan tunnettu seura ei kuitenkaan ole vielä vaihtanut valmentajaa.
Urheilutoimenjohtaja Tom Nybondasin mainostama ”turbulenssin” lopettaminen on varmasti painanut, mutta kuinka pitkään? Seura on tehnyt hankintoja pitkin kautta. Viimeisimpänä tyhjeni KooKoon ykköskori. Jossain vaiheessa katse kääntynee Törmäseen ja hänen valmentajasopimukseen. Jaksaako suurseura sittenkään odottaa edes kauden loppuun Törmäsen suhteen? Kukaan ei voi kuitenkaan väittää, etteikö Törmäs-korttia olisi katsottu aivan loppuun asti.
Kärpät ja JYP pelasivat molemmat syksyn penkin alle. Marko Virtanen ja Kai Suikkanen saivat kovaa kritiikkiä pitkin alkukautta. Molemmissa tapauksissa seurajohto piti kiinni päävalmentajistaan. Suikkanen antoi apuvalmentaja Mikko Mannerin ottaa pelilliset ohjat itselleen. Kärpät palasi kiekkokontrollipohjaiseen peliin ja Lauri Marjamäen aikaiseen pelityyliin. Voittoja tuli ja valinta osui oikeaan. Olisiko muutos ollut samanlainen, jos menestysvalmentaja Suikkanen potkittu pihalle?
Jyväskylässä jatkettiin samalla valmennuksella ja jopa pelitavalla. Seurajohto osoitti tukensa hankkimalla pelaajia. Toki samalla kenties ostettiin rauha loppukaudeksi ja mahdollistettiin valmentajanvaihdos ensi kaudeksi. Taitavaa toimintaa joka tapauksessa.
Onko järki palannut?
Liigassa on nähty siis vasta kahdet potkut, vaikka kriisiseuroja on nähty ympäri Suomea. Voidaanko vetää johtopäätös, että liigapomot ovat löytäneet punaisen langan? Realiteetit ovat varmasti joka puolella tiedossa, ja vain harvalla on edes varaa vaihtaa valmentajaa.
1990-luvun ”hulluja vuosia” ei ole tällä vuosikymmenellä enää nähty. Jokerien useat valmentajapotkut yhteen kauteen tai HIFK:n potkut Hannu Aravirralle kesken playoff-sarjan tuntuvat varsin kaukaisilta nykypäivänä. Viime vuosien aikana potkusumaa ei ole nähty. Kahden tai kolmen valmentajapotkujen kausia on tullut monta vuotta putkeen. Viime vuosien vähäisten potkujen trendi kertoo jatkuessaan parantuneesta laadusta, mutta myös tiukemmasta taloudesta.
HIFK ja Kärpät eivät valmentajapotkuihin kaatuisi. Monelle muulle seuralle talous sanelee ehdot tiukasti. Joka tapauksessa kausi on osoittanut kuinka omaan tekemiseen ja valmennukseen luotto voi myös palkita seuran. JYP on jo noussut taistelemaan kotiedusta ja Kärpät tulee lujaa perässä.
Varmasti Tapparan ja Jussi Tapolan esimerkki painaa jossain määrin. Mestarivalmentaja oli ensimmäisellä kaudellaan pahasti liipasimella. Seurapomo Mikko Leinosen tuki painoi kuitenkin vaakakupissa enemmän kuin otteet kaukalossa. Lopulta laiva kääntyi ja parin hopean jälkeen tämän kauden alussa nostettiin Hakametsän kattoon uusi mestaruusviiri. Oli syy järjen lisääntyminen tai kollektiivinen talouskuri, joka tapauksessa suomalaisessa kiekkoilussa on luotto valmennukseen parantunut huomattavasti.
Trendin jatkuminen pidempään riippuu monesta tekijästä, mutta suunta on oikea.
Kuva: AOP