Lentopallo

Näin 47-vuotias Mikko Esko pysyy edelleen huipulla lentopallossa

Toimitus

Lentopallossa harva pelaaja jatkaa huipputasolla vielä nelikymppisenä, saati lähes viisikymppisenä. Suomalaispassari Mikko Esko kuuluu kuitenkin siihen harvinaiseen joukkoon, joka näyttää pystyvän venyttämään uraansa vuodesta toiseen.

Esko pelaa edelleen pääsarjatasolla 47-vuotiaana, ja vaikka nopeus ja hyppy eivät ole enää samoja kuin nuoruusvuosina, fysiikka on yhä rautaa. Kolottavia jäseniä Esko kertoo korjaavansa muun muassa avannossa, ja kokonaisuus näyttää toimivan.

Lentopallolegenda rikkoi ennätyksiä vielä viime kaudella

Mikko Eskon ura on jatkunut huipputasolla poikkeuksellisen pitkään. Viime kaudella hän rikkoi lajinsa ennätyksen Mestarien liigassa, kun passari pelasi Euroopan huippusarjaa 46-vuotiaana, kaksi vuotta vanhempana kuin kukaan aiemmin.

Kausi päättyi Ljubljanassa mestaruuteen ja cupin voittoon.

Joulukuussa Esko palasi Suomeen ja teki loppukauden mittaisen sopimuksen TUTO Volleyn kanssa. Sarjan häntäpäähän jäänyt turkulaisjoukkue on Eskon tulon jälkeen piristynyt selvästi, ja joukkueen tekemiseen on tullut uudenlaista eloa.

Kilpailuvietti ei sammu, vaikka vuosia on takana paljon

Yle Urheilun asiantuntija Timo Tolvanen nostaa esiin Eskon kilpailuvietin, joka ei ole kadonnut mihinkään. Tolvasen mukaan Esko käyttää pelin aikana kaikki mahdolliset keinot voittaakseen, ja vasta ottelun jälkeen palataan normaaliin tunnelmaan.

Esko itse myöntää voittamisen halun olevan iso osa hänen persoonaansa, vaikka kaikkein kovin palo on vuosien mittaan laantunut. Hän kertoo, että perhe ja muu elämä ovat tuoneet perspektiiviä, mutta halu pelata, voittaa ja menestyä on yhä se voima, joka vie eteenpäin.

Terveenä pysyminen on ollut uran suurimpia avaimia

Lentopallo ei ole kontaktilaji, mutta nopea tempo rasittaa lonkkia, niveliä, lihaksia ja sormia. Eskon kohdalla loukkaantumishistoria on silti poikkeuksellisen kevyt.

Hän luettelee uraltaan kaksi lihasrepeämää molemmista pohkeista, murtuneet pikkusormet sekä solisluun sijoiltaanmenon. Suurimmillaan poissaolo on ollut viiden viikon luokkaa, ja vain yksi kausi on päättynyt keväällä ennenaikaisesti loukkaantumisen takia.

Fysiikka on yhä kovalla tasolla, vaikka aika näkyy väistämättä

Eskon fyysisen kunnon pohja on rakennettu maailman huippuliigoissa ja maajoukkueessa. Hän on pelannut urallaan muun muassa Italian ja Venäjän kaltaisissa kovissa sarjoissa, ja kesäharjoittelua on tehty maajoukkueessa kovalla vaatimustasolla.

Vaikka uralle on mahtunut myös pidempiä taukoja pelaamisesta, Esko on jatkanut tavoitteellista harjoittelua myös silloin, kun lajiharjoituksia ei ole ollut.

Kausien aikana hän käy salilla vähintään kahdesti viikossa ja kesäharjoittelukaudella noin neljä kertaa viikossa. Kuntosalin lisäksi ohjelmassa on aerobista liikuntaa, kuten tennistä tai sulkapalloa.

Esko myöntää, ettei ikää voi täysin huijata. Hyppy ei ole enää yhtä korkea eikä nopeus sama kuin ennen, mutta peliäly ja kokemus ovat pysyneet ja jopa kehittyneet. Hän kuvailee itseään nykyään rauhallisemmaksi ja järkevämmäksi pelaajaksi.

Passarin rooli antaa mahdollisuuden pelata pidempään

Yksi uran jatkumisen syistä löytyy myös pelipaikasta. Passarin rooli on fyysisesti armollisempi kuin esimerkiksi hakkurin tai yleispelaajan. Kun vastaanotto nousee lähelle passaria, Eskon peliäly ja taito pääsevät oikeuksiinsa.

Esko sanoo itse, että passarinkin pitää olla riittävän nopea ehtiäkseen pallon alle, mutta rooli ei ole yhtä rajua kuin muilla pelipaikoilla. Hidastumista voi paikata sijoittumisella ja pelisilmällä.

Tolvanen ihailee Eskon tapaa rytmittää peliä ja rakentaa monipuolisia ratkaisuja erityisesti silloin, kun pallot nousevat lähelle verkkoa. Kauemmas jäävien pallojen kanssa tulee enemmän haasteita, mutta hänen mukaansa Esko pystyy edelleen rakentamaan niistäkin hyökkääjille hyviä paikkoja.

Intohimo ratkaisee, siksi ura jatkuu

Lopulta suurin syy Eskon pitkään uraan on yksinkertainen. Hän haluaa pelata.

Esko sanoo, että hänen uransa salaisuus on rakkaus lajiin ja rakkaus kilpailemiseen. Hän kertoo aina pitäneensä paineista ja siitä tunteesta, kun pelissä on panosta.

Uran jatkumisesta kysytään Eskolta jatkuvasti, ja nyt keskustelu on siirtynyt siihen, voisiko hän pelata vielä 50-vuotiaana pääsarjatasolla. Esko toteaa, että jatko riippuu siitä, pystyykö hän pelaamaan sillä tasolla kuin haluaa ja onko hänen osaamiselleen tarvetta.

Tunne on hänen mukaansa tärkein mittari. Hän kuvailee, että häviäminen sattuu, mutta voiton jälkeen olo voi olla taivaallinen. Jos ne parhaat fiilikset katoavat, silloin on aika astua sivuun.

Lähde: Yle

Liittyvät artikkelit