
Onko kevyempi aina kovempi?
Kehon rasvamäärällä on selvä yhteys huippukestävyysurheilijoiden suorituskykyyn, selviää Jyväskylän yliopiston ja KIHU:n tuoreesta tutkimuksesta. Pelkkä vaakalukeman tuijottaminen ei kuitenkaan kerro koko totuutta – etenkin naisurheilijoilla tehokkaampi tie parempaan kuntoon kulkee rasvakudoksen muuttamisen kautta lihakseksi, ei laihduttamalla.
Tutkija ja pitkän matkan hiihtäjä Oona Kettunen muistuttaa, että painon ja kehonkoostumuksen hienosäätö kuuluu vain aikuisille huippu-urheilijoille, ei kasvuiässä oleville nuorille.
Suorituskyky parani ilman painon muutosta
Tutkimuksessa seurattiin 52 kansainvälisen tason suomalaista juoksijaa ja hiihtäjää. Heidän kehonkoostumustaan ja suorituskykyään mitattiin peruskuntokaudella ja myöhemmin kilpailuun valmistavalla kaudella.
Urheilijoiden paino ja kehonkoostumus pysyivät keskimäärin ennallaan. Sen sijaan mattotestin maksiminopeus ja maksimaalinen hapenottokyky paranivat kaikilla, lajista ja sukupuolesta riippumatta.
Kettusen mukaan tulos kertoo tärkeän perusasian: suorituskyky voi kehittyä onnistuneen harjoittelun seurauksena, vaikka vaakalukema ei muuttuisi lainkaan.
Rasvaprosentin lasku toi lisäetua radalla ja ladulla
Kun tuloksia tarkasteltiin tarkemmin, esiin nousi selvä yhteys kehon rasvamäärän ja suorituskyvyn välillä. Rasvaprosentin ja rasvamassan pieneneminen olivat yhteydessä parempaan maksiminopeuteen mattotestissä. Tämä näkyi sekä juoksijoilla että hiihtäjillä, sekä naisilla että miehillä.
Sen sijaan pelkän painon muutoksella ei ollut yhtä vahvaa tai tilastollisesti merkittävää yhteyttä testituloksiin. Tärkeämpää kuin kilogrammojen vähentyminen oli se, mistä kiloista oli kyse.
Naisurheilijoilla erityisesti lajia kuormittaviin lihasryhmiin kertyneen rasvattoman massan eli lihasmassan lisääntyminen näytti tukevan suorituskykyä selvästi.
Kettusen mukaan tämä haastaa sitkeän urheilumyytin, jonka mukaan laihduttaminen olisi suoraviivainen tie parempiin tuloksiin. Useimmille naiskestävyysurheilijoille selvästi parempi strategia on harjoittelun ja ravinnon yhdistelmä, joka auttaa muuttamaan rasvaa lihakseksi – ei tiputtamaan painoa hinnalla millä hyvänsä.
Tutkimus ei kuitenkaan pysty osoittamaan, johtuuko parempi suorituskyky suoraan kehonkoostumuksen muutoksista vai ovatko molemmat seurausta onnistuneesta harjoittelusta. Yhteys on silti selvä: vähemmän ylimääräistä rasvaa ja enemmän lajispesifiä lihasta tukee kovaa tekemistä.
Painokeskustelu ei kuulu junioreille
Tutkimuksessa oli mukana vain täysi-ikäisiä huippu-urheilijoita. Se oli tietoinen ratkaisu, sillä painon ja kehonkoostumuksen optimointi ei kuulu nuorille urheilijoille.
Kettunen korostaa, että kasvuiässä tärkeintä on riittävä energiansaanti, joka tukee harjoittelua, kasvua ja normaalia kehitystä. Painon viilaaminen, ruokavalion rajoittaminen tai kehonkoostumuksen tarkka tuijottaminen voivat nuorilla johtaa vakaviin terveys- ja suorituskykyongelmiin.
Painon ja kehonkoostumuksen hienosäätöön liittyy aina riskejä, myös aikuishuipuilla. Siksi sitä tulisi tehdä vain asiantuntijoiden ohjauksessa ja vasta silloin, kun lajissa haetaan pieniä marginaaleja huipputasolla.
Tutkimus toteutettiin osana NoREDS-hanketta, jossa selvitettiin suhteellisen energianvajeen yleisyyttä, seurauksia ja ennaltaehkäisyä suomalaisilla huippu-urheilijoilla.


