Petra Olli ja Mikko Kekäläinen. Kuva- Jakke Nikkarinen
Muut uutiset

Petra Olli vertaa synnytystä urheilu-uraansa: MM-finaalit jäivät kakkoseksi

Toimitus

Painin maailmanmestari Petra Olli tietää, miltä tuntuu astua matolle paineiden alla. Vuoden 2018 maailmanmestari on kokenut MM-finaalit, kovimmat leirit ja Mongolian-reissut, mutta yksi kokemus pyyhkäisi kaiken tämän sivuun.

Se ei ollut ottelu, vaan esikoisen syntymä.

Tallinnassa viime huhtikuussa koettu synnytys kesti vuorokauden. Olli kuvailee urakkaa elämänsä kamalimmaksi kokemukseksi kivun määrän kannalta. Hän oli varma, että painijan kipukynnys ja vuosien harjoittelu tekisivät synnytyksestä ”vain” rankan fyysisen suorituksen. Todellisuus oli toista.

Kun supistukset alkoivat kunnolla, huippu-urheilija havahtui siihen, ettei kaikkia tuntemuksia voi treenata etukäteen pois.

Silti lopputulos oli paras mahdollinen: terve, yli neljäkiloiseksi kasvanut poika, joka on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen.

Keho koetuksella – ja takaisin kuntoon

Synnytyksen jälkeen huippu-urheilijan katse kääntyi väistämättä myös palautumiseen. Olli kertoo, että noin puolen vuoden kohdalla keho alkoi tuntua jälleen omalta. Vasta silloin tankoon uskalsi lisätä kovempia painoja ja keskivartalon hallinta alkoi muistuttaa menneiden vuosien tasoa.

Hän ei kuitenkaan väitä olevansa täysin entisessä huippukunnossaan. Vertailukohtana on vuosia jatkunut huipputason harjoittelu: useita treenejä päivässä, kansainväliset turnaukset ja kovimmat vastustajat.

Synnytyksen jälkeinen arki on ollut toisenlaista fyysistä työtä, jossa kuormitus tulee valvotuista öistä, imetyksestä ja pienestä ihmisestä, joka on kiinni äidissään lähes koko ajan.

Kisamatkoista valmennukseen – ura jatkuu mattojen ulkopuolella

Tallinnassa asuva Olli on jättänyt oman huipputason painiuransa taakse, mutta laji ja liikunta ovat edelleen arjen ytimessä. Hän työskentelee liikunta-alan yrittäjänä ja online-valmentajana PO Coaching -yrityksessään.

Valmennus on yksilöllistä: ohjelmat sopeutetaan asiakkaan arkeen eikä pikaratkaisuja luvata. Tyypillinen valmennettava on nelikymppinen nainen, joka haluaa löytää takaisin liikkumisen ilon ja tehdä pysyviä muutoksia hyvinvointiinsa.

Olli hyödyntää valmennuksessa urheilu-uransa kokemusta – ja nyt myös uutta rooliaan äitinä. Hän tietää, miten arjen todellisuus voi haastaa tavoitteet ja miten tärkeää on ajatella pitkäjänteisesti, ei viikon painonvaihtelujen kautta.

Äitiys muokkasi myös urheilijan ajattelua

Nuorena painijana Olli tavoitteli aina korkeinta mahdollista tasoa. Maailmanmestaruus Budapestista vuonna 2018 kruunasi pitkän työn. Nyt kahdeksan kuukauden ikäisen pojan äiti katsoo onnistumista eri mittareilla.

Tärkeintä ei ole enää se, kuinka paljon rautaa tanko kestää, vaan se, että lapsi kasvaa, voi hyvin ja arki pysyy tasapainossa. Hän korostaa, ettei yritä olla täydellinen supermamma, vaan hyvä äiti ja hyvä ammattilainen samaan aikaan.

Myös parisuhde ja arjen työnjako ovat vaatineet totuttelua, kuten kaikilla pienten lasten vanhemmilla. Välillä kommunikaatio tökkii, joskus jokin arkinen tilanne kiristää hermoja – mutta jälkikäteen moni hetki jo naurattaa.

Tulevaisuus auki – mutta suunta selkeä

Perheen pääluvun kasvattaminen ei ole juuri nyt ajankohtainen suunnitelma, mutta Olli ei sulje sitä pois. Hän ajattelee, että tulevaisuudessa lapsia voisi olla enemmänkin, jos elämä niin sallii.

Varmaa on ainakin se, että urheilijan identiteetti ei ole kadonnut, se on vain saanut rinnalleen uuden roolin. Synnytys opetti hänelle konkreettisesti, mihin naisen keho pystyy, ja nosti riman sille, mitä ”kova koetus” tarkoittaa.

Lähde: IS

Liittyvät artikkelit