Hiihto

Akateeminen suksikaksikko jahtaa Suomelle etua Milano-Cortinan olympialaduille

Toimitus

Suomen tuleva menestys Milano–Cortinan talviolympialaisissa ei lepää pelkästään hiihtäjien hartioilla. Taustalla tekee hiljaista mutta ratkaisevaa työtä kaksikko, jonka panos näkyy suoraan suksien toimivuudessa. Liikuntatieteiden tohtori Olli Ohtonen ja väitöskirjatutkija Teemu Lemmettylä ovat rakentaneet suomalaisille suksille kilpailuetua akateemisen tutkimuksen kautta – ja saaneet työhönsä poikkeuksellisen suuren julkisen rahoituksen.

Kun Suomen suksihuollolle erinomaisesti sujuneet Pekingin olympialaiset 2022 päättyivät, Lemmettylä osti paikallista Great Wall -punaviiniä, jolla oli tarkoitus juhlistaa onnistunutta reissua yhdessä Ohtosen kanssa. Pullo odottaa korkkaamistaan yhä. Lemmettylä kertoo näkevänsä sen päivittäin kotonaan – ja tuleviin kisoihin valmistautuva tutkijakaksikko on päättänyt, että seuraavalla olympiamatkalla tuliaisviini saa olla tasoltaan toista maata.

Maailman ylikoulutetuimmat suksitestaajat

Ohtonen ja Lemmettylä työskentelevät Jyväskylän yliopiston Vuokatissa toimivassa liikuntateknologian yksikössä sekä Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukassa. He tekevät olosuhdetutkimusta suomalaisille maajoukkueille kaikissa suksilajeissa.

Kaksikko ei vähättele omaa taustaansa. Lemmettylä kuvailee itseään ja työpariaan hyväntuulisesti maailman ylikoulutetuimmiksi suksitestaajiksi. Taustalle väitteelle löytyy katetta: Ohtonen on liikuntatieteiden tohtori, Lemmettylä rakentaa väitöskirjaansa kitkaan liittyvästä aiheesta – täsmälleen siitä, mikä ratkaisee paljon suksen ja lumen välisessä suhteessa.

Arki huoltorekan kyljessä on kaikkea muuta kuin akateemista norsunluutornia. Haastattelupäivänä työpäivä on alkanut jo 6.30 Suomen huoltorekalta. Arvokisoissa tahti on sama: suksia testataan aamusta iltaan, keliä ja profiileja vaihdellen.

Jättipotti Kainuun liitolta

Vuonna 2023 kaksikko ideoi laajan kehityshankkeen, jonka tavoitteena oli nostaa suksihuollon osaaminen uudelle tasolle. Kainuun liitto innostui suunnitelmasta ja myönsi Suksihuollon kehittämishanke Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukan lajeissa -projektille noin 845 000 euroa tutkimusrahoitusta.

Summan suuruus herättää helposti kysymyksen: miten suksenpohjien ja välineiden tutkimiseen voi kulua lähes miljoona euroa julkista rahaa? Ohtonen nostaa esiin kokonaisuuden. Kyse ei ole pelkästään maastohiihtosuksista tai yksittäisistä hiontakuvioista. Mukana ovat kaikkien suksilajien välineet.

Lisäksi osa rahoituksesta tulee yksityiseltä puolelta, muun muassa voidevalmistajilta. Hanke on alusta asti rakennettu läpinäkyväksi: tutkimussuunnitelma on julkinen, samoin keväällä valmistuva loppuraportti. Tavoite on selkeä – suomalaisen suksiurheilun kehittäminen, ei yksittäisen tiimin salaisuuksien varjelu.

Ohtonen arvioi, että hankkeen vaikutuspiirissä on suoraan noin 200 urheilijaa ja neljä lajiliittoa. Kainuun liiton kiinnostus on helppo ymmärtää: suksiurheilu on maakunnassa iso osa identiteettiä, elinkeinoa ja näkyvyyttä.

Hionnoista tietokantoihin ja mittaukseen

Tutkimuskokonaisuus on jaettu useisiin osa-alueisiin. Yksi näkyvimmistä liittyy suksihiontoihin – niihin yksityiskohtiin, jotka voivat ratkaista, rullaako suksi olympialadulla vai ei.

Tämän lisäksi on kehitetty suksihuollon koulutusta, rakennettu suksitestitietokantaa ja viety eteenpäin mittausteknologiaa, jonka avulla saadaan tarkempaa ja systemaattisempaa tietoa suksien käyttäytymisestä erilaisissa olosuhteissa.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun suomalaiset huoltajat saapuvat Milano–Cortinan olympialaduille, heillä on jo mukanaan datan ja testien pohjalta rakennettu käsitys siitä, mitä suksilta ja olosuhteilta odottaa. Paikan päällä ei tarvitse lähteä nollasta.

Ohtosen sanoin kyse on onnistumisen todennäköisyyden kasvattamisesta. Huippu-urheilussa harvoin löytyy taikatemppuja, mutta pienet prosentit voivat ratkaista.

Val di Fiemmestä dataa, ei arvailua

Suomalaistutkijat eivät odota tulevia kisoja paperien äärellä. Ohtonen ja Lemmettylä vierailivat jo viime helmikuussa Val di Fiemmen haastavilla olympialaduilla kartoittamassa olosuhteita kilpailuajankohtaan.

Tämä on muodostunut vakiotavaksi toimintamalliksi: arvokisapaikkakunnille tehdään etukäteen työläitä tutkimusmatkoja, joiden tarkoitus on kerätä konkreettista tietoa kelistä, lumesta ja profiileista.

Niin sanottu “tieteellinen selkänoja” on tärkeä myös kenttätason työntekijöille. Kun huoltotiimi saapuu olympiakylään, he voivat nojata tutkittuun tietoon sen sijaan, että kaikki perustuisi ainoastaan tuntumaan ja kokemukseen.

Samaan hengenvetoon Ohtonen muistuttaa, ettei mikään tutkimusprojekti luo yliluonnollista etua. Vastaavaa työtä tehdään myös kilpakumppaneissa – ja monessa maassa siihen käytetään niin ikään julkista rahaa.

Fluorikiellon pelot eivät toteutuneet

Kun projekti käynnistyi, hiihtomaailma puhui kiivaasti fluorivoidekiellosta, jonka pelättiin mullistavan kilpahiihdon. Osa huoltajista jännitti, löytyykö fluorittomista vaihtoehdoista riittävän toimivia tuotteita ja miten se vaikuttaa kilpailujen lopputuloksiin.

Ohtosen mukaan markkinoiden reaktio yllätti nopeudellaan. Fluorittomien voiteiden tuotekehitys eteni niin vauhdikkaasti, että suurin osa alkuperäisistä pelkotiloista jäi käytännön tasolla toteutumatta. Suksitutkimuksen painopiste onkin pysynyt enemmän kokonaisvaltaisessa kehityksessä kuin yksittäisessä sääntökysymyksessä.

Tutkimus vie, päävalmentajan pesti ei houkuttele

Tutkijana Ohtonen on yksi hiihtomaailman arvostetuimmista nimistä. Laajalle yleisölle hän on kuitenkin vielä tutumpi Iivo Niskasen pitkäaikaisena valmentajana. Yhteistyö huipentui useisiin arvokisavoittoihin ja maailmanmestaruuteen.

Kun Suomen hiihtomaajoukkueessa alettiin pohtia seuraajaa päävalmentaja Teemu Pasaselle, Ohtosen nimi nousi automaattisesti esiin spekulaatioissa.

Hän itse ei kuitenkaan ole innostunut ajatuksesta. Ohtonen kertoo viihtyvänsä nykyisessä tehtävässään erinomaisesti ja on aiemminkin torpannut päävalmentajapohdinnat kevyellä naureskelulla. Tutkimus, kehitystyö ja suksien kautta tuleva vaikutus huippu-urheiluun tuntuvat hänelle luontevimmalta tontilta.

Milano–Cortinan laduilla nähdään, kuinka hyvin Vuokatin hiljainen paja on onnistunut tehtävässään. Yhtä asiaa voi pitää varmana jo nyt: jos suksi kulkee ja suomalaiset taistelevat mitaleista, taustalla on paljon muutakin kuin hyvä vahaus – siellä näkyy Ohtosen ja Lemmettylän pitkäjänteinen, lähes miljoonan euron tuella tehty työ.

Lähde: Yle

Liittyvät artikkelit