Harva tietää tätä Iivo Niskasesta – suksiasiantuntijan analyysi yllättää

Pitkän linjan suksiasiantuntija Asko Lahdelma avaa talviolympialaisten alla, millainen on voittava suksi – ja miksi Iivo Niskanen erottuu edukseen juuri yhdessä ratkaisevassa asiassa.

Yli 40 vuotta suomalaisessa suksiteollisuudessa työskennellyt Lahdelma, joka teki uransa pääosin Peltosen suksitehtaalla ja valmensi aikanaan myös Italian maajoukkuetta, tietää tarkasti, miten välineet ja olosuhteet vaikuttavat huipputulokseen. Olympialaisissa, joissa pienet marginaalit ratkaisevat, sukset ovat edelleen yksi menestyksen kulmakivistä.

Luistelusuksen kolme kulmakiveä
Lahdelman mukaan luistelusuksessa on kolme kriittistä osa-aluetta. Ensinnäkin suksen on oltava vakaa hiihtää, eli se ei saa väristä potkussa ja sen on liu’uttava vapaasti ilman, että hiihtäjä joutuu jännittämään päällä. Toiseksi suksen on oltava herkkä ylämäissä, eikä se saa “törmätä” jyrkissä nousuissa. Kolmanneksi ratkaisee alamäkiluisto – huonosti kulkevalla suksella parempi väline vie helposti sekunteja, jopa kymmeniä.

Perinteinen hiihto ja Niskasen vahvuus
Perinteisen suksen kohdalla kokonaisuus rakentuu myös kolmesta osasta. Pidon on toimittava potkussa, jotta suksi pysähtyy silloin kun kantapää nousee ja päkiällä ponnistetaan. Toinen, Lahdelman mukaan äärimmäisen tärkeä vaihe on vuorotahti.

– Siinä Iivo Niskanen on paras, Lahdelma sanoo.

Vuorotahtivaiheessa suksen keskiosan täytyy pysyä ilmassa, eikä se saa kahnata latua. Tämä vaatii tarkkaa tilaa voiteelle ja oikeaa rakennetta hiihtokengän puolivälistä eteenpäin. Kolmantena perinteisessäkin suksessa ratkaisee alamäkiluisto – ilman sitä kilpailu karkaa käsistä.

Voidepesä ja painealueet ratkaisevat
Lahdelma korostaa voidepesän merkitystä. Sen on oltava riittävän joustava, jotta voide tarttuu latuun potkussa, mutta samalla sen täytyy nousta vuorotahtivaiheessa ilmaan. Liian jäykkä tai väärän muotoinen pesä voi johtaa lipsumiseen, jolloin hiihtäjä menettää pidon ratkaisevilla hetkillä.

Alamäissä esiin nousevat suksen painealueet. Takapaine on yleensä pidempi kuin etupaine, ja molempien on vastattava ladun kovuutta ja lumen kosteutta. Siksi huippuhiihtäjillä on mukanaan useita suksipareja erilaisilla painealueilla – yhtä ainoaa yleissuksea ei ole olemassa.

Merkkien erot ovat kaventuneet
Lahdelman mukaan suksimerkkien väliset erot ovat tasoittuneet viime vuosina merkittävästi. Aiemmin erot saattoivat olla valtavia, mutta nykyisin samat materiaalit ja rakenteet ovat käytössä lähes kaikilla valmistajilla. Siksi kisapäivänä ratkaisevaa ei ole niinkään merkki, vaan oikean parin valinta oikeaan keliin.

Silti epäonnistunut suksivalinta voi maksaa paljon.

– 15 kilometrin matkalla puhutaan helposti puolesta minuutista minuuttiin. Kova kaveri saa olla, että huonoilla kapuloilla kisan voittaa, Lahdelma sanoo suoraan.

Milano-Cortinan olosuhteet vaativat tarkkuutta
Talviolympialaiset käydään Milano–Cortinan talviolympialaiset 2026issa, jotka tarjoavat suomalaisille osin vieraat olosuhteet. Alppi-ilmasto on Lahdelman mukaan arvaamaton: pakkasyöt, plussapäivät ja kuiva, puuterimainen lumi voivat tehdä luistosta hankalaa.

Suomalaiset testiryhmät ovat kuitenkin valmistautuneet huolellisesti.

– Tuntitolkulla mitataan, kuinka korkealla pesän pitää olla ja mitkä painealueet toimivat. Luotan siihen, että Suomen delegaatio hallitsee nämä asiat, Lahdelma arvioi.

Yksi asia on kuitenkin varma: olympialaisissa mitalit eivät ratkea pelkästään kunnolla, vaan myös sillä, miten hyvin suksi ja olosuhteet kohtaavat juuri oikealla hetkellä.