Faneille.com - Urheilumedian ZlatanJos pitää mainita viimeajoilta yksi keskustelun aihe ohi kaiken muun, niin hän tottelisi nimeä Loris Karius. Myötätuntoa on satanut sieltä ja täältä. Kokonaisten seurojen Twitter-tilit täyttyivät tsemppiviesteistä ja urheilujournalistit etsivät kilpaa haastateltavia, jotka voisivat antaa uusia näkökulmia tapahtuneeseen. Ja hyvin heitä löysivätkin, naftaliinista kaivettiin jopa Peter Enckelman, jolla on omaa taustaa legendaarisissa kämmeissä.
Ihan kivahan se on, että myötätuntoa tulvii jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta ja kaikki viestit, joita asiasta on annettu ovat ymmärtäväisiä ja tukevia. Rajansa kuitenkin kaikella. Viimeisimmät asiaa koskevat kirjoitukset ovat eiliseltä eli viikon jälkeen varsinaisen finaalin. Jos minä olisin Loris Karius, niin en todellakaan enää haluaisi lukea tavuakaan painajaisestani, vaan mieluusti siirtyisin eteenpäin elämässäni.
Kariuksen kannalta tilanteessa on samoja puolia kuin masennuspotilaan, jolle toivotetaan jatkuvasti jaksamista ja tsemppiä. Näin hyvää tarkoittaen tullaan samalla tehneeksi pahaa, koska itse sairautta ei koskaan unohdeta saatikka antaa masentuneen unohtaa. En siis tietenkään tarkoita, että kaikki empatia tulee hylätä, vaan rajansa kaikella. Uskonkin, että Karius haluaisi mennä jo asiassa eteenpäin ja pikkuhiljaa unohtaa koko asian. Lehdistön intresseissä tämä tosin ei ole. Kyse on pikemminkin teennäisestä välittämisestä.
Empatia on hieno sana. Sen varjolla on helppo keksiä jos jonkinlaista otsikkoa siitä kuinka Loris Kariuksen on varmasti vaikeaa mennä ruokakauppaan tai muusta vastaavasta. Tosin empatia on kaukana siitä ansaintalogiikasta, joka nykyään ohjaa kaikkea urheilujournalismia. Vain klikeillä on väliä, ja viimein on huomattu, että ihmisten vahingoniloa tai empatiakykyä hellivät jutut keräävät klikkauksia. Voikin helposti sanoa, että todellisuudessa urheilujournalismi on tekoempatiaa uhkuva näätähaukka, joka hyökkää säälimättä klikkejä tarjoavaan aiheeseen ammentaen sen tyhjäksi kuoreksi ennen hylkäämistä.
Yhtään sortumatta kaksoisstandardeihin tai tekopyhyyteen, niin on tunnustettava, että olen itsekin samalla haaskalla tällä kirjoituksella. Tällainen meta-analyysi kun on loppujen lopuksi vain samasta asiasta ammentamista, vaikkakin lähtökohdat kirjoitukselle on toiset. En haluaisi enää lukea yhtäkään nyyhkytarinaa tai teennäistä vertaistukea uhkuvaa juttua aiheesta, vaan lopettaa asian vatvomisen tähän. Tapahtuma on nyt kaluttu ja on aika siirtyä eteenpäin. Minun ja ennen kaikkea Kariuksen onneksi MM-kisat alkavat kohta Venäjällä, joten eiköhän tapahtuma tule unohtumaan lähiaikoina.
Kansikuva: Michael Regan / Getty Images