Kuningaspelidebatti: Saako sääntöjä kiertänyt Manchester City rangaistuksen? ”Suurimpana uhkana näen FFP-järjestelmän romuttumisen”

Chelsea sai rangaistuksen alaikäisten pelaajien rekrytoinnista. Manchester Cityä taas uhkaa jopa sulkeminen Mestarien liigasta. Jaakko Tiira ja Atte Ruuttila aloittivat debatin Cityn touhuista ja päätyivät lopulta pohtimaan suurseurojen ja kattojärjestöjen välistä dynamiikkaa.

JT: Tervehdys Atte! Puidaan tällä kertaa ulkojalkapalloilullisia asioita. Manchester City on ollut esillä niin hyvässä kuin pahassa. Viheriöillä kulkee, mutta kulisseissa räiskyy. Saksalaislehti Der Spiegelin Football Leaks -paljastukset osoittivat Cityn kiertäneen UEFA:n reilun pelin sääntöjä. City on maksellut työntekijöiden palkkoja konsulttipalkkioina, jotta menoja saadaan karsittua ja hankkinut tuloja maksamalla erinäisille toimijoille suuriakin summia, jotta nämä sitten ostaisivat Citylle tulovirtaa tuovia palveluita, kuten kuvaoikeuksia.

Mitä luulet, saako City rangaistuksen vai onko kyseessä pelkkä kulissi?

AR: Tässä vaiheessa debattiuraamme ei pitäisi esittää yllättynyttä, kuinka laajoja aiheita taklaamme. Mutta olen silti. Siinä mielessä, miten laajalonkeroinen tämäkin aihe lopulta on. Ensiksi täytyy todeta, että kun asiasta lukee uutisessa, on se vain ”uutinen”. Shokkiwau-tason otsikko, jota seuraa toteamuksia. Monta riviä. Eikä tässä ole tarkoitus kritisoida suomalaisen journalismin tekotapaa, mutta kun aiheeseen pureutuu syvemmin, kuin vain nettijutun tasolla, ovat sielu ja silmät jopa yliherkkiä. Näistä talousselvittelyistä on tullut suhteellisen kevyttä ja jopa normaalia – ”ai jahas, jalkapalloseuraa tutkitaan mahdollisten talousrikosten takia”. Mutta, kun pysähdytään hetkeksi miettimään, niin tajuaa, että Man Cityn ja PSG:n kaltaisesta toiminnasta, oksettavasta toiminnasta on tullut lähes arkipäivää. Niin sanotusti normaalia.

City ja UEFA ovat sikäli mielenkiintoisessa pippelimiekkailussa, että City on yksi valovoimaisimmista seuroista koko Euroopassa, mutta UEFA ei voi katsoa heidän toimintaansa läpi sormien. City voi puolestaan kiristää ruuvia Euroopan sisäisen superliigan perustamiseen. Uskon, että UEFA:n kukkoilu on kulissia, jolla viestitään meille tuulareille, että he ovat johdossa ja että vääristä teoista rangaistaan.

JT: Osut asian ytimeen. UEFA on puun ja kuoren välissä, sillä rankkua pitäisi antaa, mutta superliigan paineessa se ei ole korkeimman oikeuden tuomarin asemassa. Toisin sanoen, UEFA ei voi hyppiä liiaksi isojen seurojen varpaille tai nämä uhkaavat livahtaa katiskasta, mikä taas olisi kattojärjestölle katastrofi.

Cityn toimintaa voi pitää irvokkaana, mutta kyse ei ole siitä, mitä sinä ja minä olemme mieltä. On lopulta tulkinnanvaraista, onko City rikkonut – painotan sanaa rikkonut – sääntöjä. Esimerkiksi Chelsean tapauksessa tullut siirtokielto alaikäisten pelaajien siirtoihin liittyvissä epäselvyyksissä sisälsi selkeitä sääntörikkomuksia, mutta Cityn tapauksessa taidetaan puhua enemmänkin sääntöjen kiertämisestä. Seuran kriisiviestintä on ollut sikäli fiksua, että se on kieltänyt rikkoneensa sääntöjä, mutta ei kuitenkaan ole lähtenyt kumoamaan faktisia tosiasioita. Näin ollen City vaikuttaisi vetoavan siihen, että järjestelmä on huono, koska se sisältää porsaanreikiä, joita voi hyödyntää.

Mitä tulee rangaistuksiin, niin en jaksa mitenkään uskoa, että Taivaansiniset suljettaisiin Mestarien liigasta. UEFA antaa jonkin merkittävän sakon, jonka abudhabilaiset kuittaavat ilman pullikointia ja kaikki osapuolet pääsevät jatkamaan elämäänsä kasvojaan pahemmin menettämättä. Jos siis vastaan itseni esittämään kysymykseen, saa City kulissirangaistuksen.

Varsinaista rangaistusta kiinnostavampi aspekti tässä tapauksessa on nähdäkseni kuitenkin se, että ovatko jalkapallon kattojärjestöt – joiden omakaan uskottavuus ei ole järin korkealla – lopulta voimattomia jättiseurojen edessä?

Roberto Manchini johti Cityn 2000-luvun ensimmäiseen mestaruuteen. Charmikkaan italialaisen palkanmaksu on tutkinnan kohteena olevista rikkomuksista. (Getty Images)

AR: Ärsyynnyn valtavasti Cityn tavasta kiemurrella sääntöjen kiertämisessä. Kyseinen ajattelutapa on valloilla monilla elämän osa-alueilla, joten mistään uudesta ilmiöstä ei ole kyse. Mutta tatti kasvaa otsaan vähemmästäkin. Ikään kuin olisi hyväksyttävää olla noudattamatta sääntöjä, koska niissä sattuu olemaan teoreettinen ja konkreettinen porsaanreikä. On totta, että UEFA:n järjestelmä on kyseenalainen, mutta oman ymmärrykseni mukaan valtaosalla seuroista ei ole suurempia hankaluuksia noudattaa niitä, mutta aina mukana täytyy olla Cityn kaltaisia öykkäreitä, jotka laativat omia moraalikoodeja ja käyttäytymismalleja.

Jalkapallo on lajina edelleen hyvä, ei täydellinen, mutta lähes kuitenkin. Se on vain sattunut pilaantumaan ja mätänemään organisaatioiden tasolla. Se, millaiseksi kattojärjestöt ovat rakkaan lajimme ajaneet, on hulluutta. Luonnollisesti urheilu korreloi myös yhteiskuntaa, koko maapallon mittapuulla. Isojen järjestöjen pitäisi normaalisti olla lajin vaalijoita, mutta näin ei ole käynyt jalkapallon osalta.

Koen, että UEFA on suhteellisen voimaton, kun isot seurat alkavat ättäröimään – varsinkin, jos kyseessä on järjestäytynyt joukkio. Jo tässä vaiheessa voi todeta, että tilanne on absurdi. Cityn kaltainen seura pystyy olemaan näennäisesti varpaillaan, tai jopa peloissaan siitä, että mitä tapahtuu, jos UEFA suorittaa rangaistuksen toimeenpanon. Tosiasiassa UEFA on aidosti peloissaan siitä, jos City päättää heittäytyä oikeinkin hankalaksi ja saa kapinalleen muitakin tukijoita. Naurettavaa kulissia, joka mahdollisesti menee tulevaisuudessa yhä naurettavammaksi.

JT: Tilanteen suurimpana uhkana näen FFP-järjestelmän romuttumisen. FFP:ssä on ongelmansa, mutta yleisesti ottaen taloudellisen reilun pelin säännöt ovat palvelleet huippujalkapalloa. Tietynlainen puliveivaaminen ja kikkailu on toki lisääntynyt, esimerkiksi Italiassa ahkerasti harrastetut lainapestit ostovelvotteilla. FFP on kuitenkin rajoittanut Cityn ja PSG:n kaltaisia äkkirikastuneita nousukkaita, joiden tarkoitus ei edes ole tuottaa voittoa, vaan kohottaa omistajiensa imagoa. Toinen hyvä puoli on holtittoman riskinoton ehkäisy. Suomalaisesta palloilusta surullisen tuttu all in -ajattelu ei ole mahdollista, sillä seura ei voi hankkia uutta joukkuetta lainarahalla tulevan menestyksen toivossa. Tämän voi tosin nähdä huononakin asiana, sillä taloudellista kuilua ylöspäin on liki mahdoton kuroa umpeen.

Tässä siis puhutaan todella isoista asioista, ei vain yhden seuran rankaisemisesta. Jalkapallo ei ole pelkkää jalkapalloa, vaan myös politiikan teon väline, kuten olemme monessa yhteydessä saaneet huomata. Siksikin lajiin tarvitaan sääntöjä, muuten pelin kulissit muuttuvat villiksi länneksi, joka ei ole kenenkään etu. Valitettavasti en ole kovin toiveikas asioiden kääntymisestä parhain päin. FIFA:n virallinen päätavoite on edistää jalkapalloa. Todellisuudessa Gianni Infantino on jatkanut edeltäjiensä viitoittamalla tiellä – rahan ja vallan haalijana. Siksi toivonkin, että City hyllytettäisiin ensi kauden Mestarien liigasta. Se lähettäisi voimakkaan viestin kattojärjestöjen uskottavuuden puolesta. X määrän sakot taas kuvastavat toista kehitystä.

Kansikuva: Marc Atkins/Getty Images

Lue parhaimmat viihdeuutiset Halloota.comista!