Kun tenniksessä siirrytään massakentille, niin nykypäivänä on helppoa puhua vain ja ainoastaan yhdestä suosikista. Mikäli Rafael Nadal on kunnossa, niin hänet on nostettava aina ykkössuosikiksi voittaman turnauksia. Voikin sanoa, että massakauden turnauksissa muut voittajat ovat olleet lähinnä harvinaisia viime vuosina. Vai mitä voi sanoa 11 Monte-Carlo Mastersin voitosta saatikka tänään ratkenneesta 11. Ranskan avoimen tennisturnauksen tittelistä.
Kokonaisuudessaan parhaasta tennispelaajasta voidaan hyvinkin keskustella. Roger Federer on ehdottomasti kokonaisvaltaisempi ja taitavampi pelaaja, jonka pelityyli sopii hyvin kaikille alustoille. Itse pidän Federeriä jopa kautta-aikojen parhaana pelaajana. Myös Rafalla on omat kannattajansa maailman kautta-aikojen parhaimmaksi. Osaltaan tämä johtuu siitä, että vaikka absoluuttisissa voitoissa ja mestaruuksissa Federer on edellä, niin keskinäisiä otteluita 23-15. Massakenttien parhaasta ei kuitenkaan voi edes keskustella, niin ylivoimainen Nadal on punaisella alustalla.
Hänen pelinsä on kuin tehty hitaalle massakentälle. Nadalin liike ja fyysisyys on sellaista luokkaa, että hitaan ja korkean pompun massakentällä hän kykenee hakemaan miltei pallon kuin pallon. Nadal tykkää voittaa, mutta enemmän hän inhoaa häviämistä, joten kaltaiseni tenniksen ystävät ovat tottuneet näkemään huikeita pelastuksia ja jo miltei kuolleiden pallojen hakuja aivan kenttien pintoja nuollen ja kaukana rajojen ulkopuolelta.
Nadalin tahti ei tunnu myöskään hiljenevän, vaikka loukkaantumiset ovatkin tulleet osaksi espanjalaisen arkea. Viimeisen kahden vuoden aikana Rafael Nadalin massavire on jälleen hakenut vertaistaan. Hänen voittosaldonsa on ollut suorastaan huikea, 39 voittoa ja vain kaksi tappiota. Molemmat tappiot olivat tulleet tänäistä finaalivastusta Dominic Thiemiä vastaan, mutta Ranskassa Thiemillä ei ollut mitään jakoja Espanjan suurinta tennistähteä vastaan, vaan Nadal paukutti voittoon suoraan kolmessa erässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Thiem olisi pelannut huonosti. Ei lainkaan, Nadal on vain niin ylivoimaisessa kunnossa rakastamassaan arvoturnauksessa.
Roland Garros siis todella rakastaa Nadalia ja Nadal Roland Garrosia. Kentät ovat kuin luodut hänelle, ne ovat juuri sopivan pehmeitä. Nadal myös rakastaa painetta, joka on hänen päällään massaturnauksista suurimmassa ja kauneimmassa. Hän tuntuu todella elävänsä ja hengittävänsä ranskalaisyleisön mukaan. Nadal tuntuukin suorastaan voittamattomalta Ranskassa. Siitä kertovat myös tilastot, sillä Nadal ei hävinnyt Pariisissa kuin yhden erän. Viime vuonna ei sitäkään.
Todellisen ikonin tavoin myös Nadal jakaa mielipiteitä tenniksen ystävissä. Toisten mielestä hän on liian puhdas massakenttäspesialisti, jonka tekniikan puutteet tulevat näkyviin muilla alustoilla. Tämä tosin ei pidä paikkaansa, sillä Nadal on myös voittanut muita arvoturnauksia pilvin pimein. Kovemmilla alustoilla hän muuttuu tosin kuolevaiseksi. Toisille hän on puolestaan suurin sankari, joka taistelullaan ja nopeudellaan villitsee katsomon kuin katsomon. Minulle Rafael Nadal on aina ollut suurimman suosikkini Roger Federerin kiivas kilpakumppani. Odotankin aina innolla Federerin ja Nadalin kohtaamisia, sillä niissä alkaa olla jo historiallista henkeä.
Oli sitten Nadalista mitä mieltä tahansa, niin hänen saavutuksensa ovat täysin kiistämättömät ja käsittämättömät. Urheilussa tilastot eivät valehtele, joten Nadalin saavutusten edessä on vain otettava hattu pois päästä ja kumarrettava syvään.
Kansikuva: Cameron Spencer / Getty Images