MM-futiksen panokset kasvavat: Jaossa 5000€ riihikuivaa rahaa 50 suomalaiselle!
Tätä kirjoittaessani Kroatia on juuri tiputtanut jatkosta urheasti taistelleen Venäjän ja kisojen neljä parasta maata ovat selvillä. Välierissä kohtaavat Ranska ja Belgia sekä Kroatia ja Englanti. Siinä mielessä tylsää, koska nämä neljä joukkuetta ovat pelanneet läpikisojen mielestäni parasta jalkapalloa. Ja tilastojen valossa se on usein riittänyt pitkälle.
Oikeastaan 2000-luvun puolella vain yksi todellinen yllättäjä on mennyt jalkapallon arvokisoissa loppuun saakka. Tämä ihme koettiin Portugalissa vuonna 2004, jolloin unettavaa puolustusvoittoista pelityyliä hinkannut Kreikka yllätti kaikki ja voitti EM-kultaa. Toinen tuoreempi yllätys oli Walesin pääseminen aina välieriin asti vuonna 2016 saman tasoisissa kinkereissä.
Näiden kisojen yllätykset loppuivat kuitenkin jo puolivälierävaiheessa, jossa saatiin sanoa hellät hyvästit niin isäntämaa Venäjälle kuin todellista sensaatiota tehneelle Ruotsillekin. Onkin annettava kaikki kunnia heidän puolustustaisteluilleen, mutta ainakin minä olen todella onnellinen jalkapallon takia, että nämäkään kisat eivät ole voitettavissa bussissa istuskelulla, vaan nyt jatkoon päässeet maat ovat kaikki eteenpäin pelaavia joukkueita. Odotettavissa on siis mukavaa pelaamista. Jotain sellaista, jota myös tänään alkavan Helsinki Cupin osallistujien on kiva katsella.
Itse muistan oman ensimmäisen Hesa Cupini elävästi. Vaikka en rehellisyyden nimissä ollut joukkueen kantavia voimia, niin tässä maailman mittakaavassakin suuressa junnuturnauksessa esiintyminen oli yhdeksän vuotiaalle pojalle kokemus vailla vertaa. Ja kun vieläpä vuonna 1990 satuttiin pelaamaan mm-kilpailuja Italiassa, niin kentän laidoilla ei suinkaan puhuttu mistään muusta kuin jalkapallosta ja omista suosikeista. Jokainen halusi olla Klinsman, Caniggia, Maradona, Matthäus tai Brehme ja kikkoja harjoiteltiin hymyt huulilla.
Väitänkin, että näin puolueettomasta näkökulmasta tekee hyvää junnuille nähdä, että jalkapalloa voi pelata monilla eri tavoilla, mutta todellista menestystä saa vain taitavalla ja monipuolisella hyökkäyspelillä. Onneksi jalkapalloevoluutio on ajanut niin bussin kuin espanjalaistyylisen jankkaavan sivuttaissyöttelyn ohitse. Myös kahden ylivertaisen idolin Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin tippuminen neljännesvälierävaiheessa on junnuja ajatellen vain ja ainoastaan hyvä asia. Etenkin Messin laiskuus, kun jälleen pisti silmään oikeastaan koko turnauksen ajan.
Välierissä voidaankin nähdä enemmän suoraviivaista ylöspelaamista, vastaiskuja, nopeita suunnanmuutoksia ja muita mielenkiintoa nostattavia pelistrategioita, jotka herättävät eloon mielikuvituksen. Tulenkin tapani mukaan seuraamaan suurella mielenkiinnolla Helsinki Cupin otteluita, sillä haluan nähdä nykypäivän lapsissa samaa iloa ja matkimisen kautta oppimista, jota itse muistan tehneeni tuon aikaisen idolini Jürgen Klinsmannin jalanjäljissä. Tämä on tietenkin sinänsä hauskaa, että ison osan ajasta istuin penkillä ja ne pienet hetket, jotka pelasin olin topparina, vaan eipä sitä lapsena tajunnut.
Suosittelen vilpittömästi junnuturnausta myös muille lajiniiloille. Siellä kuitenkin kirmaavat lajin tulevat ykkösnimet, joiden mielessä siintävät Antoine Griezmannin kikat ja mahtavat otteet turnauksessa tai Harry Kanen tehokkuus ja puolustushalukkuus. Vaikkei juuri kukaan nousekaan jalustalle, niin silti jalkapallon iloa aidoimmillaan on mahtavaa seurata.
Ei olekaan lainkaan liioiteltua sanoa, että voimme piakkoin ilolla sanoa hyvästit politiikan ja rahan ryydyttämille maailmanmestaruuskilpailuille ja ottaa vastaan aidon ilon ja puhtaan jalkapallonautinnon kilpailut. Lapsissa ja nuorissa on voimaa ja jotain aitoutta, jollaista kaipaisi myös aikuisten kilpailuihin. Tulkaa siis kenttien laidoille, jos satutte Helsingissä päin liikkumaan.
Kansikuva: Jani Haavisto /AOP