HJK kohtaa historiansa kolmannessa Eurooppa Liigan lohkovaiheottelussa Pohjois-Italian nukkuvan jättiläisen Torinon. Seitsemän kertainen Italian mestari on aloittanut sarjakautensa odotuksia vaisummin, mutta on kuitenkin varsinkin paperilla lohkon ehdottomasti suurin suosikki ja kovin yksittäinen vastustaja.
Seitsemästä Italian mestaruudesta huolimatta Torinon viime vuosien menestys on ollut vaisua ja joukkue pelaa ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen europelejä legendaarisen kannattajaporukan Curva Maratonan pitäessä meteliä Torinon Olympiastadionin toisessa päädyssä.
Torino on yksi Italian perinteikkäimmistä jalkapalloseuroista
Torino perustettiin vuonna 1906 vastavoimaksi kaupungin toiselle jalkapallojoukkueelle Juventukselle. Torino liittyi vasta perustettuun Italian jalkapallon pääsarjaan vuonna 1907, jolloin pelattiin myös ensimmäistä kertaa yksi Italian kuumimmista otteluista, Torinon legendaarisen nähtävyyden Mole Antonellianan, mukaan nimetty Torinon paikalliskamppailu Derby Della Mole. Seuran historian alkuvuosina Torino sijoittui silloisen Serie A:n keskikastiin, mutta myös lempinimellä Il Toro tunnettu joukkue nousi todelliseen suuruuteen 1920-luvun puolessa välissä. Seuran rikas omistaja pystyi tuolloin houkuttelemaan useamman Italian maajoukkuepelaajan Piemonten maakunnan pääkaupunkiin. Joukkue voitti seurahistorian ensimmäisen Scudetton, eli Italian mestaruuden vuonna 1928 ja sijoittui vuotta myöhemmin dramaattisten vaiheiden jälkeen sarjassa toiseksi. Mestaruuden ja kakkossijan jälkeen Torino joutui luopumaan avainpelaajistaan ja seura vajosi Serie A:n alempaan keskikastiin lähes kymmeneksi vuodeksi. Vuonna 1939 teollisuuspohatta Ferruccio Novo osti Torinon itselleen, hankki muutaman avainpelaajan ja loppu onkin italialaista jalkapallohistoriaa. Syntyi yksi koko maan kunniakkaan jalkapallohistorian menestyksekkäimmistä ja parhaista joukkueista, Grande Torino.
Grande Torino
Torino on seuran perustamisesta asti ollut varsin kansainvälinen seura ja 1940-luvulla seurapomo Novon alaisuudessa joukkueen silloinen päävalmentaja pyrki uudistamaan joukkueen pelitapaa entistä englantilaisempaan suuntaan. Suunnitelma osoittautui toimivaksi, sillä vuonna 1943 Torino teki historiaa voittamalla ensimmäisenä italialaisena joukkueena samana vuonna sekä Italian Cupin, että Italian Serie A:n. Vallalla ollut toinen maailmansota keskeytti Italian jalkapallon hetkeksi, mutta vuonna 1946 Serie A palasi normaaleihin olosuhteisiin ja Torino voitti ennätyksellisen kolmannen peräkkäisen mestaruuden. Vuotta 1947 voidaan pitää jonkinlaisena Grande Torinon kliimaksina, sillä silloinen Italian maajoukkuevalmentaja Vittorio Pozzo peluutti peräti kymmentä Torinon pelaajaa Italian maajoukkueen avauskokoonpanossa. Tuon vuoden Torino on yksi jalkapallon isojen sarjojen historian ylivoimaisimmista joukkueista, sillä se voitti lähes jokaisen pelaamansa ottelun näytöstyyliin useamman maalin erolla. Torino teki vielä historiaa voittamalla viidennen peräkkäisen Scudetton, mutta vuonna 1949 kohtalo puuttui peliin karmaisevin seurauksin.
Toukokuun kolmantena päivänä vuonna 1949 Torino pelasi yhtä sen ajan parasta seurajoukkuetta, Benficaa, vastaan Lissabonissa lähes 50.000 ihmisen edessä. Harjoitusottelu päättyi viihdyttävien vaiheiden jälkeen kotijoukkueen 4-3 voittoon ja Torino suuntasi seuraavana päivänä pettyneenä takaisin kotiaan kohti. Torinossa ilma oli huono ja erityisesti sumuinen ja Torinoa kuljettanut Fiat G.212-lentokone törmäsi kello 17:05 kohtalokkain seurauksin Torinoa ympäröivän vuoren huipulla sijainneeseen Supergan basilikaan. Kaikki kyydissä olleet matkustajat kuolivat välittömästi. Jotain sen ajan Torinon tasosta kertoo se, että pahasti palaneita ruumiita tunnistamaan kutsuttiin Italian maajoukkuevalmentaja Vittorio Pozzo. Seuraavana päivänä yli miljoona ihmistä kokoontui kunnioittamaan suuren joukkueen muistoa Torinin kaduille ja vielä nykyäänkin toukokuun neljäs päivä on Torinon kannattajille erityisen merkityksellinen. Torino peluutti onnettomuuden jälkeen lopuissa liigaotteluissaan seuran nuorisojoukkueen pelaajia, kuten myös vastustajatkin kunnioituksen eleenä historiaa tehneen suurjoukkueen kunniaksi.
Seura ei toipunut koskaan traagisesta onnettomuudesta
Il Mister, Giampiero Ventura (Getty)
Tietyllä tavalla voidaan sanoa, ettei Torino ole koskaan toipunut Supergan onnettomuudesta. Seura säilyi kuin ihmeen kaupalla pääsarjatasolla aina vuoteen 1959 asti, jolloin ”härät” tippuivat seurahistorian ensimmäistä kertaa Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Ranskalainen visiitti kesti vain vuoden ja Torino palasi nopeasti tasolle, jonne se ehdottomasti kokonsa puolesta kuului. Vuonna 1975 Torino voitti historiansa toistaiseksi viimeisen Italian mestaruuden pisteen erolla rakkaaseen paikallivastustaja Juventukseen. Seuraavana vuonna Toro sijoittui vielä toiseksi, mutta tästä alkoi hidas, mutta varma alamäki, mikä huipentui kauteen 1988-1989, jolloin Torino lähti sarjaporrasta alemmas toistamiseen koko seuran historian aikana. Tälläkin kertaa visiitti sarjaporrasta alemmas jäi kauden mittaiseksi ja Torino palasi rytinällä pääsarjatasolle sijoittumalla heti seuraavalla kaudella peräti viidenneksi. Viides sija oikeutti UEFA Cup -paikkaan ja Torino eteni Euroopassa aina finaaliin asti, jossa vastaan asettui meille suomalaisille tuttu ja rakas Ajax. Kaksiosaisen finaalin ensimmäinen osa päättyi 2-2 ja Ajaxin kotiottelu Torinon kolmesta ylärimalaukauksesta huolimatta lukemiin 0-0, joten Torino joutui pettymään pahemman kerran ja häviämään finaalin vierasmaalisäännön turvin.
2000-luvulle tultaessa Torino joutui rajuihin taloudellisiin vaikeuksiin, joista johtuen seura joutui hakeutumaan virallisesti konkurssiin elokuun alkupuolella. Erinäisten vaiheiden jälkeen Torino löysi itselleen uuden omistajan ja Italian lainsäädännön mukaisesti tietyt taloudelliset säännöt täytettyään seuralla oli oikeus aloittaa uudella nimellä puhtaalta pöydältä toiseksi korkeimmalta sarjatasolta Serie B:stä. Torinon seuran virallinen nimi muuttui Torino Calcioksi, mutta käytännössä seura logoineen ja väreineen pysyi samana. Torinosta tuli hetkellisesti epävirallinen hissijoukkue, sillä se sinkoili pitkään Serie A:n ja Serie B:n välillä. Vuonna 2011 seura nimitti uudeksi päävalmentajaksi kokeneen Giampiero Venturan, jonka johdolla seura näyttäisi vakiinnuttaneen vihdoin paikkansa Serie A:n ylempään keskikastiin. Viime kausi timanttisen hyökkäysparin Ciro Immobilen ja Alessio Cercin johdolla toi dramaattisten vaiheiden jälkeen seitsemännen sijan, Cercin missatessa lisäajalla rangaistuspotkun, joka olisi vienyt Torinon viimeiselle europaikalle oikeuttavalle kuudennelle sijalle. Lopulta Parma sijoittui kuudenneksi, mutta seuran verovelkojen vuoksi Parmalta evättiin pääsy europeleihin ja Torino nousi takaportin kautta Eurooppa Liigan karsintoihin, jotka joukkue selvitti läpi ilman suurempia ongelmia.
Torinolla on jalkeilla kova ja nimekäs ryhmä
Torinon kokenut päävalmentaja Giampiero Ventura on peluuttanut joukkuettaan valmennusajanjaksollaan pääsääntöisesti 3-5-2 muistuttavassa formaatiossa. Ventura ja Torino tietävät, että vastaan asettuu kauden toistaiseksi helpoin ja nimettömin vastustaja, ja ennakkopresseissä Ventura on vahvistanut kierrättävänsä laajahkoa materiaaliaan HJK:ta vastaan. Torinolla ei ole tällä kaudella ollut varsinaista selkeää ykkösmaalivahtia ja HJK:ta vastaan maalilla aloittaa tällä kaudella neljässä sarjaottelussa torjunut Daniele Padelli. Kolmen miehen puolustuslinja on pysynyt varsin stabiilina koko alkukauden ajan, mutta HJK:ta vastaan Ventura saattaa antaa mahdollisuuksia hieman vähemmän pelanneille pelaajille. Puolustuksen ehdoton johtaja on joukkueen kapteeni, Puolan maajoukkueen vakiokasvo Kamil Glik, joka pelaa käytännössä aina kunnossa ollessaan joukkueen keskuspuolustajana. Toinen vakioavaaja on ollut Valencian riveissä lähes 200 liigaottelua aikoinaan pelannut Emiliano Moretti. Torinon Olympiastadionin ympäristössä on useita anniskeluravintoloita, jotka ovat luvanneet tarjota koko illan ilmaista Birra Morettia asiakkailleen, jos Emiliano osuu Torinon paidassa virallisessa ottelussa. Toistaiseksi mies on osunut vain kerran, joten baarit ovat selvinneet lupauksestaan melko halvalla.
Matteo Darmian (Getty)
Joukkueen kansainvälisesti tutuin pelaaja lienee Italian maajoukkueen monipuolinen laitapelaaja Matteo Darmian. Viime kesän MM-kisoissa hieman puskista Italian avauskokoonpanoon noussut nuori AC Milanin kasvatti oli kesällä monen suuremman seuran perässä, mutta päätti lopulta jäädä Torinoon ainakin vuodeksi. Oikean laitapakin koulutuksen saanut Darmian on alkukaudella pelannut niin topparina, kuin molempina wing-backeinä, mutta HJK:ta vastaan mies palannee omalle paikalleen kentän oikeaan laitaan. Vasemmalla puolella vastaavassa roolissa pelaa kokenut kettu, niin ikään muutamaan kertaan Italian maajoukkueessa esiintynyt rutinoitunut Cristian Molinaro, joka siirtyi Torinoon täksi kaudeksi Parmasta.
Torinon kolmen miehen keskikenttäryhmittymä on elänyt koko kauden aikana melko vahvasti, mutta yksi asia on pysynyt melkein ottelusta toiseen samana. 34-vuotias monipuolinen Giuseppe Vives on vasta vanhemmalla iällä vakiinnuttanut tasonsa Serie A:han ja on viimeisen parin vuoden aikana pelannut käytännössä aina kunnossa ollessaan Torinon avauksessa. Kahdesta muusta keskikentän avauspaikasta käydään sitten todella kovaa kamppailua useamman pelaajan kesken. 20-vuotias Marco Benassi kuuluu Italian kirkkaimpiin keskikenttälupauksiin ja on pelannut vaihtelevalla menestyksellä melko isossa roolissa alkukauden ajan. 24-vuotias Juan Sánchez Miño tuli Italiaan kovin odotuksin Argentiinan suurseura Boca Juniorsista, mutta miehen sisäänajo on vielä kesken ja alkukauden vastuu on jäänyt melko vähäiseksi. Kokenut Alessandro Gazzi, jota voisi parhaiten kuvailla termillä sarjajyrä, on pelannut alkukaudella paljon, mutta pudonnee kauden edetessä avauksesta uusien pelaajien päästessä paremmin sisään joukkueen melko vaativana pelitapaan. 24-vuotias Omar El-Kaddouri täydensi viime kaudella Cercin ja Immobilen muodostaman hyökkäyskolmikon, mutta miehen otteet alkukaudella ovat olleet pientä hakemista ja joukkueen uudet kärjet Quaqliarella ja Amauri eivät ole löytyneet ihan odotetulla tavalla. Kyseessä on kuitenkin äärimmäisen vaarallinen pelinrakentaja, ja on vain ajan kysymys milloin hänen ja nimekkään kärkparin kemiat löytävät toisensa.
Torino menetti viime kauden kaksi ykköshyökkääjäänsä kesän siirtomarkkinoilla, mutta hankki tilalle seuran resurssit huomioonottaen lähestulkoon parhaan mahdollisen korvaajan. Italian jalkapalloa seuraaville Fabio Quagliarella on tuttu nimi ja 31-vuotias Torinon oma kasvatti palasi reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin kasvattajaseuraansa kesän aikana. Quagliarella pelasi edelliset neljä kautta Torinon paikallisvastustaja Juventuksen riveissä pienehköllä vastuulla, vaikka mies oli lähes aina kentälle päästyään vähintäänkin kelvollisessa vireessä. Nyt Quagliarella on palannut kotiin ja pelannut vahvan alkukauden ollen seuransa paras maalintekijä neljällä maalilla. Hänen kärkiparinsa, niin ikään monelle Serie A:n ystävälle tuttu nimi Amauri sen sijaan ei ole vielä onnistunut maalinteossa pelaamassaan neljässä ottelussa. Viime kaudella kymmenen liigamaalia Parmassa pommittanut Amauri on pelannut pääsääntöisesti itselleen hieman oudommassa roolissa Quagliarellan alapuolella, eikä ole esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti. Päävalmentaja Ventura vahvisti, että Amauri pelaa HJK:ta vastaan avauksessa tarkoituksenaan rikkoa kuparinen ”härkien” riveissä virallisissa otteluissa.
Onko HJK:lla mitään mahdollisuutta?
Vaikka asetelmaa kääntelisi miten päin tahansa, tulen mikanurmelamaiseen analyysiin, jossa HJK:lla ei ole järjellä ajateltuna juurikaan mahdollisuuksia Torinon kaatamiseen. HJK on ollut haavoittuvainen lohkovaiheen kahdessa ensimmäisessä ottelussa ja nyt vastaan asettuu alkulohkovaiheen kovin ja nimekkäin vastustaja. HJK:n kannalta lohdullista on se, että Torino on alkukauden ajan kärsinyt kovista maalinteko-ongelmista, sillä ”Toro” on tehnyt Serie A:ssa seitsemässä ottelussa vain viisi maalia, joista neljä on merkattu Quaqliarellan nimiin.
Il Bomber, Fabio Quagliarella (Getty)
Viime kaudella joukkuene hyökkäyspään peli perustui kahden juoksuvoimaisen ja taitavan pelaajan, Alessio Cercin ja Ciro Immobilen varaan. Koko joukkueen pelitapa oli rakennettu tukemaan kahden hyökkäyspään tähtipelaajien vastuuta ja lopputulos oli erittäin viihdyttävää jalkapalloa pelannut vaikeasti voitettava joukkue. Torino menetti odotetusti tähtipelaajansa kesällä ja korvasi heidät kahdella täysin erityylisellä hyökkääjällä. Varsinkin Quaqliarella, ja myös varauksin Amauri ovat Serie A:han erinomaisia pelaajia, mutta heidän vahvuutensa eivät ole samoissa asioissa kuin Immobilen ja Cercin. Siinä missä Cerci ja Immbile tuhosivat vastustajan puolustuksia organisoiduilla vastaiskuilla, on ”Q” ja Amauri ennemmin kohdepelaajia, jotka viimeistelevät paikkaan päästessään, mutta eivät pysty samalla tavalla luomaan itselleen maalipaikkoja tyhjästä kuten Immobile ja Cerci. Varsinkin Amauri on ollut tällä kaudella täysin yössä ja Torinon hyökkäyspeli on ollut täysin Quaqliarellan varassa, varsinkin kun viime kaudella säväyttänyt El-Kaddouri hakee vielä itseään muuttuneessa hyökkäyskolmikossa.
Torino on haavoittuvainen, jos HJK malttaa ja osaa pelata puolustuksen kautta riittävän tiivisti ja kollektiivisesti puolustaen. Torinon keskikenttäpelaajien vahvuudet eivät ole pallollisessa pelissä ja joukkue hyökkää totutusti vahvasti laitojen kautta, josta laitapelaajat keskittävät paljon palloja kahdelle kohdekärjelle. Jos HJK onnistuu tukkimaan keskustan ja laidat niin, että Quaqliarella ja Amauri saavat palloja lähinnä selkä maalia kohden riittävän kaukana Toni Doblasin vartioimasta HJK:n maalista, on joukkue vahvoilla. Torino on myös erittäin aggressiivinen joukkue, joka on rikkonut eniten ja ottanut kolmanneksi eniten kortteja Serie A:ssa tämän kauden seitsemässä ottelussa. Samaan aikaan Torinon erikoistilannepuolustaminen ei ole vakuuttanut ja joukkue on päästänyt paljon maaleja erikoistilanteista. Pelikuntoon päässeen Nikolai Alhon johdolla HJK on ollut melko vakuuttava nimenomaan erikoistilanteissa ja niissä piilee HJK:n paras mahdollisuus maalintekemiseen. HJK:n vahvuus on perinteisesti ollut laitapelaajissa, mutta tällä kertaa suunnanmuutospelin pitää olla huomattavasti rohkeampaa kuin esimerkiksi lohkovaiheen ensimmäisessä ottelussa Kööpenhaminassa. Tuolloin HJK:n laitapelaajat tippuivat puolustettaessa reilusti liian alas, mikä vaikutti negatiivisesti HJK:n hyökkäyspelaamiseen pallonriistojen jälkeisten syöttömahdollisuuksien ollen käytännössä olemattomia. Nyt oletettavasti HJK:n avauksessa pelaavien Alhon ja Demba Savagen on uskallettava myös hyökätä, sillä kärjessä pelaava Aristide Bancé tai Mac Kandji ei voi olla ainoa vastustajan alueella oleva pelaaja.
Lähtökohtaisesti jopa useampaa avauspelaajaa samanaikaisesti lepuuttava Torino on kotikentällään valtava suosikki ja jopa HJK:n yhden maalin tasoitusvedolla Torinon kotivoitto yli kahden kertoimella on ehdottomasti pelattavissa oleva kohde.
Joukkueiden mahdolliset avauskokoonpanot
Ottelu on katsottavissa Neloselta kello 22.00 alkaen.