Intiassa potkaistiin viime syksynä käyntiin uusi jalkapallon Super League ISL, joka toi maahan kolmen kuukauden ajaksi kansainvälisiä huippupelaajia kahdeksan joukkueen sarjaan. Lopputulos oli taruakin ihmeellisempi. Minä sain kokea yhden elämäni upeimmista urheilukokemuksista Goan osavaltiossa Margaossa.
Saavuin FC Goan otteluun Jawaharlal Nehru Stadiumille puolitoista tuntia ennen avauspotkua. Stadion täyttyi kovaa vauhtia ja laulu raikasi. Suurin osa yleisöstä oli panostanut suosikkijoukkueensa pelipaitaan ja kantoi sitä leveän hymyn kera. Stadionin kapasiteetiksi ilmoitetaan 19 000, mutta paikalla oli vähintään muutama tuhat enemmän. Liikkumiseen varatut käytävätkin täyttyivät perheistä ja kaveriporukoista puoliaikaan mennessä.
Katsomosta ei kuulunut syväanalyysiä itse ottelusta, mutta yleisön lemmikki André Santos sai aplodit jokaisesta kikastaan. Ilotulitteet räjähtelivät puoliajan, maalin ja voiton kunniaksi. Peruukkiin sonnustautunut pikkupoika heilutti itsensä kokoista lippua ja ”Forca Goa, Forca Goa” –huudot täyttivät ilma-alan.
Ottelun tempoa saattoi kuvailla intialaisille tutulla sanonnalla ”shanti, shanti”, ”rauhassa, rauhassa”. Kansainväliset tähdet eivät olleetkaan huippukuntoisia, vaan uransa viimeistelyvaihetta vetäviä jäähdyttelijöitä. FC Goa oli hankkinut riveihinsä muun muassa MM- ja EM-mestari Robert Piresin. 41-vuotiaan ranskalaisen rooliksi jäi kauden ratkaisupeleissä vaihtopenkillä istuminen.
– Pires on hyvä, mutta hieman vanha. Santos on tehnyt eniten maaleja, kohtelias nuori poika vastasi uteluuni.
Vastapuolen joukkue NorthEast Unitedissa pelasi puolestaan eräs espanjalainen laitapuolustaja Joan Capdevila, MM- ja EM-kultamitalisti hänkin.
– Anteeksi, kuka? nuori oppaani ihmetteli.
Samainen englantia hauskalla intialaisella korostuksella puhuva poika oli saanut aiemmin tehdä täyden päivätyön hankkiakseen minulle ja kahdelle ystävälleni liput otteluun Palolemin rauhaisalta rannalta. Luulimme, että voimme vain matkata stadionille ja ostaa sisäänpääsyn paikanpäältä. Viivyttelymme aikaansai, että maksoimme kaksi päivää ennen ottelua 200 rupian (2,50 euroa) sijaan 900.
Kahdeksan joukkueen suljettu sarja – pelaajat värväystilaisuudesta
Perinteisen pääsarjan rinnalle perustettu Intian Super League pelattiin siis kahdeksalla joukkueella, joista jokaisen riveissä tuli sääntöjen mukaan olla kansainvälisesti tunnettuja ja arvoturnauksia voittaneita pelaajia.
Joukkueet saivat hankkia riveihinsä kaksi maailman tähteä itsenäisesti, jonka lisäksi pelaajia värvättiin Yhdysvalloista tutussa draft-tilaisuudessa. Jokaisessa joukkueessa tuli myös olla 14 intialaista pelaajaa, joista neljän piti olla paikallisia.
Kuten todettua huippujalkapallolla ei ole pitkiä perinteitä Intiassa. Jonkun tason poikkeus on turistien eniten suosima Goan alue. Osavaltio on Portugalin entinen siirtomaa, joka selittää innostuksen eurooppalaiseen lajiin. FC Goan liput ravintoloiden terasseilla olivat kuitenkin tämän talven uusi ilmiö.
FC Goa aloitti ISL:n syksyllä 2014 heikosti. Joukkue otti ensimmäisen voittonsa vasta neljännellä kierroksella, mutta siitä alkoikin kiri. Lopulta legendaarisen Zicon valmentama kokoonpano sijoittui runkosarjassa toiseksi ja eteni välieriin. Vastaan asettui Atletico de Kolkata, joka vei finaalipaikan rankkareilla kahden tasapelin jälkeen. Kolkata voitti lopulta myös loppuottelun ja juhli historian ensimmäisen Intian Super Leaguen mestaruutta joulukuussa.
Tähdet loivat mielenkiinnon, katsojat ilmiön
ISL nousi syksyllä kansainvälisiin medioihin useiden meritoituneiden eurooppalaisten ja eteläamerikkalaisten pelaajien ansioista. Ranskalainen David Trezeguet pääsikin juhlimaan sarjan voittoa, mutta korkeat katsojaluvut kriketin ja joogan luvatussa maassa eivät perustu näihin miehiin.
Jalkapallo ei ole koskaan aiemmin vaikuttanut niin moneen intialaiseen kuin tänä talvena. Sarjan ensimmäisen ottelun syksyllä näki The Guardianin mukaan television välityksellä 75 miljoonaa ihmistä. Paikan päälle saapuneita katsojia sarja keräsi neljänneksi eniten maailmassa. Taakse jäivät muun muassa Italia, Ranska ja Brasilia. Näitä lukemia osasi tuskin toiveikkainkaan profetia ennustaa. Maan jalkapalloväki kiittelee auliisti ulkomaisia tähtiä ja heiltä saatua oppia, mutta suurimman panoksen ilmiöön tekivät kansalaiset.
Intia löytyy joka vuosi valitettavan korkealta korruptiota mittaavista tilastoista. Voimme vain toivoa, että ISL säilyisi likaisen pelin ulkopuolella ja lippujen hinnat pysyisivät kohtuullisina kansan vähävaraisemmallekin osalle.
Olen nähnyt jalkapalloa paikan päällä muun muassa Pohjoismaissa, Venäjällä, Englannissa, Saksassa ja Ranskassa. HJK:n maali Schalkea vastaan Gelsenkirchenissä vuonna 2012 nostaa ihokarvani vieläkin pystyyn. Suuret liput ja kuuluttajan kanssa vuoropuhelua käyvä intialaisyleisö tuhansine hymyineen menevät samaan kategoriaan. En tule unohtamaan kokemusta koskaan ja toivon, että suomalainenkin jalkapallokulttuuri voi hellittää hieman kritiikkiään ja nauttia juuri meidän maan jalkapallosta ja tähtihetkistä.