Ernesto Valverde – kaksisuuntainen kandidaatti FC Barcelonan uudeksi päävalmentajaksi

Avaa tili Unibetille ja näet kaikki La Ligan ottelut suorana Unibet TV:sta

Espanjalaisen megaseuran FC Barcelonan päävalmentaja Luis Enrique ilmoitti jättävänsä seuran kuluvan kauden päätteeksi. Enriquen sopimus olisi päättynyt niin ikään tähän kauteen, mutta espanjalaisluotsi ilmoitti, ettei olisi halukas jatkamaan sopimustaan ja tarvitsee sen sijaan lomaa.

Spekulaatiot seuraavasta päävalmentajasta alkoivat välittömästi. Kansainvälinen lehdistö heitti esille nimiä, kuten Jorge Sampaoli, Mauricio Pochettino, Ronald Koeman ja Ernesto Valverde. Jokainen edellä mainituista valmentajista sopisi varmasti tavalla tai toisella Barcan peräsimeen. Sampaoli ja Pochettino ideologiansa puolesta, kahdella muulla on kokemusta seurassa pelaamisesta.

Nimi, joka ei aiheuta suurinta valojen välkettä on Ernesto Valverde Tejedor. 53-vuotias maltillinen espanjalainen omaa pitkän peliuran, jonka aikana hän edusti muun muassa molempia Barcelonan seuroja (Espanyolia ja FC Barcelonaa) sekä nykyistä työnantajaansa Athletic Bilbaota. Valverdeltä siis löytyisi espanjalaislehdistön paljon rummuttamaa Barca-DNA:ta, mutta sopisiko mies muuten tämän kokoluokan seuraan?

Maltillinen nousu kohti huippua

Valverde aloitti valmentajan uransa sydämensä seurassa, Athleticissa, jossa hän nousi määrätietoisesti aina ykkösjoukkueen valmentajatiimiin asti. Valverde toimi ennen ensimmäistä Athleticin päävalmentajaurakkaansa baskimaan ylpeyden B-joukkueen luotsina. Kahden pääsarjajoukkueessa vietetyn vuoden jälkeen taktikko aloitti pitkän kierroksen ennen kuin palasi uudestaan sinne, minne hän todella tuntee kuuluvansa.

CV sai merkintöjä Espanyolista, Kreikan suurseura Olympiacosista (kahteenkin otteeseen) Villarrealista sekä Valenciasta. Heinäkuussa 2013 Athletic julkaisi sopimuksen Valverden kanssa ja pitkä ympyrä oli sulkeutunut. Tien päällä olemiseen kyllästynyt Ernesto oli palannut kotiin.

Mitä tulevaisuus Valverden kohdalla tuokaan, vaati se paljon pohtimista ja jokaisen nurkan taakse katsomista. Espanjalaislehti Sportin mukaan suurseurat ovat olleet ennenkin 53-vuotiaan päävalmentajan perässä. Katalonialaismedia tietää kertoa, että Real Madrid-pomo Florentino Perez koetti saada miestä pääkaupunkiin kesällä 2015, mutta Valverde kieltäytyi kunniasta. Hän koki, että työ baskiseurassa oli kesken. Real päätyi tuolloin Rafa Betiteziin ja lopputulos ei ollut päätä huimaava.

Vaikka Valverdellä ja Barcelonalla on yhteinen – joskin lyhyt – historia, niin seura ei voisi olla missään nimessä varma naarauksensa onnistumisesta, jos sellaista edes tulee koskaan tapahtumaan.

Ernesto Valverdeä ja Athleticia sitoo yhteen tiukka tunteiden verkko, jossa keskinäinen kunnioitus on valtaisaa.

Espanjalaisluotsi on ollut pitkään bilbaolaisseurassa, hän tuntee pelaajat ja on saanut rakentaa sellaista pelaajanippua ja pelillistä konseptia kuin on halunnut. Joitakin saneluja on tullut ”canteran” puolelta, mutta nykyinen Athletic on hyvin pitkälti luojansa näköinen.

Pelillinen sekä-että

Pelillisesti Valverde olisi hiukan kaksipiippuinen valinta. Tämän kauden Athletic ei ole ollut varsinaisesti mikään pallokontrolliin pureutuva, mutta on osoittanut aktiivista pelaamista. Joukkue on pallon voitettuaan pyrkinyt nopeasti eteenpäin kohti vastustajan kenttäpuoliskoa ja on tehnyt siellä tarvittavat syöttökombinaatiot, jotta vastassa olevan joukkueen muurit ovat murtuneet. Athletic omistaa myös toisenlaisen lähestymistavan kuin pienen tilan liike-syöttö-mantra: se on hakenut suoraviivaisia palloja kohti Aritz Adurizia tai Iñaki Williamsia.

Valverden kohdalla aktiivisuus on tarkoittanut paljon muutakin kuin vain korkean riskitason hyökkäämistä. Se on ollut myös aggressiivista ja kollektiivista prässäämistä, joka on onnistuessaan saanut niin Barcan kuin Realin ongelmiin, mutta jättänyt hirveitä aukkoja puolustuksen selustaan ja alimman linjan etupuolelle. Kotikentällään San Mamésilla joukkue on ollut murhaava (13 peliä, joista 9 voittoa, 3 tasapeliä ja vain yksi tappio), ja juuri siellä heidän korkea prässinsä on toiminut parhaiten.

Athletic ja Valverde osoittivat viime torstain Primera-pelissä Sevillan vieraana, että he osaavat hajottaa vastustajan pelin pieniin yksityiskohtiin ja iskeä sinne, minne sattuu. Sevillan tapauksessa se oli keskikenttäpelaajien ja hyökkääjien väliin ajoitettu prässi. Andalucialaisten pelinrakentelu oli alkua lukuun ottamatta erittäin kaukana siitä soljuvasta kombinaatiopelaamisesta, johon tällä kaudella ollaan totuttu.

Pelilliseksi ongelmaksi voivat muodostua filosofiset muokkaukset. Monet valmentajat ovat Barcassa pyrkineet suoraviivaistamaan rakennusvaihetta. Väistyvä päävalmentaja Enrique ei ole tässä mielessä poikkeus, mutta hän halusi saada otteet tasapainoon: 50% vanhaa tiki-takaa ja 50% modernia, nopeaa tilanvoittamiseen perustuvaa taitojalkapallolla. Valverden nimitys olisi tähän peilaten selkeä jatkumo, mutta mihin suuntaan seurajohto haluaa Barcelonan pelin etenevän?

On hyvä muistuttaa, että Athleticin ja Barcan pelaajamateriaalit ovat eri luokka. Mutta siitäkin huolimatta tilasto, joka pistää silmään on pallonhallinnan (49,6%) lisäksi keskimääräinen syöttöprosentti sekä vedot ottelua kohden. Luvut 74,6 ja 12 ovat sellaisia, jotka eivät Barcelonassa riitä. Materiaali vaikuttaa, mutta syöttöprosentti kertoo myös selkeästä pelillisestä valinnasta, jonka Valverde on joukkueelleen valinnut. Korkean riskitason pelaamisen, jossa viimeinen murtautuminen on suoraviivainen.

Oma mukavuusalue

Kandidaattilista, joka yhteen maailman suurimmista seuroista ollaan yhdistetty, on pitkä ja nimekäs. Mutta varmaa on se, että yksi nimi sillä listalla on oikeutetusti Ernesto Valverde. Hän on tehnyt Athletic Bilbaossa pitkän ja arvostetun työn, joka voi jatkua hyvinkin, vaikka Giorgio Armani-pukuihin sonnustautuneet miehet tulisivatkin kyselemään mahdollisen siirtymisen perään.

Toinen asia on, haluaako Valverde edes siirtyä pois mukavuusalueeltaan, jota ympäröi hedelmällinen luottamus seurapomon kanssa, sekä jokaista sanaa totteleva, lojaali pelaajarinki. Barcassa, kun pelaajien egot olisivat ihan pikkuriikkisen suurempaa luokkaa. Oma idyllinen perunamaa vai ylenjännittävä moottoritie?

Kuva: David Ramos/Getty.