Realin mestaruusjuna puksuttaa jo nyt – Barcalla palikat hukassa

Viaplay LogoSeuraa kihelmöivää La Liga -kautta Viaplaysta!

Yksi maailman kauneimmista ja kohahduttavimmista jalkapallosarjoista käynnistyi viime viikolla todellisen saippuaoopperan saattelemana. Viimeisimpänä käänteenä FC Barcelona julkaisi tiedotteen, jossa kertoi haastavansa entisen supertähtensä oikeuteen. Niin ja olihan sielä Sergio Ramos vastustajan remeleissä – ja vähän naamassakin – kiinni. Se ei ole varsinaisesti mikään yllätys, kun kyseessä on Espanjan La Liga. Real Madrid antoi antaumuksellisen selkäsaunan Barcelonalle kauden avaavassa Espanjan Super Cupissa lukemin 5–1 ja aloitti itse sesongin 3–0 -rutiinivoitolla Deportivosta. Joukkue näyttää jälleen äärettömän vahvalta ja on syystäkin suurin mestarisuosikki.

Varsinaisen kauden avaus oli tänäkin vuonna jännittävä ja kihelmöivä. Mutta sitä tosiseikkaa ei voi kieltää, etteikö suurimmat draamat pyöri juuri isojen seurojen kohdalla. Siinä, missä Real on lähes jumalmoodissa, on Barcelona eräänlaisessa myrskyssä, Atlético ”siirtobanaanin” kahlitsema, Sevillassa haetaan vielä ensiaskelia ja Valencia tuntuu edelleen etsivät itseään sekä pelillisestä että seurana.

Valkoinen baletti

Real Madridin sapluuna on Super Cupin ja 17-18 -kauden avausottelun perusteella hyvin samankaltainen, kuin mitä se oli viime kaudella. Joukkue kykenee eritasoisiin prässeihin, kykenevät ottamaan peliä ns. vastaan ja käyttämään vastahyökkäyksiä siinä, missä pallokontrolliakin.

Valkoinen baletti voidaan hyvillä mielin toivottaa takaisin Estadio Santiago Bernabéulle. Päävalmentaja Zinedine Zidanen luomus on peto, joka ei kaihda keinoja, mutta arvostaa ja vaalii kuningaspelin kauneutta. Sen hyökkäykset etenevät eri kaistoja ja murtautumisia nähdään pitkienkin pallorallien päätteeksi. Tämä kertoo pallokontrollin suunnitelmallisuudesta ja valtavista toistomääristä. Ne ovat automatisoituja.

Realin primusmoottori, mm. laitapelaamisen ohella, on keskikenttä. Pelaajista riippumatta, se kykenee vahvaan paikkojenvaihtoon ja pelitilanteiden ymmärtämiseen. Ei ole missään nimessä erikoista, että Casemiro on keskikentän kolmikosta hetkellisesti se ylin kaveri. Joukkueen pelin kontrolloiminen keskialueella perustuu siis vahvasti pelipaikkarotaatioon ja sen mukanaan tuomaan ”pakonomaiseen” liikkeeseen.

Elämän hymyillessä Madridin valkoisella puolella vahvan pelaajanipun ja identiteetin ansioista, on Kataloniassa ja Barcelonassa hiukan harmaampaa. Eikä vähiten surullisen ja raukkamaisen terroriteon takia, jonkalaisen jouduimme raskain sieluin myös Suomessa kokemaan.

Jalkapallolliselta näkökulmalta katsottuna yksi seurojen seuroista, FC Barcelona on omituisessa kurimuksessa. Sellaisessa, joka ei tunnu ratkeavan, ei sitten millään. Seuran uusi päävalmentaja Ernesto Valverde on vielä harhapoluilla pelaamisen suhteen, eikä selkeää sapluunaa ole vielä löydettävissä. Tämä on toki tiettyyn pisteeseen asti ymmärrettävää, vaatihan peli-ideologian istuttaminen pelaajanippuun aikaa.

Valverde on säntillinen ja täsmällinen valmentaja, mutta hiukan omituista on se, kuinka paljon Barca on vaihtanut ryhmityksiään loppuharjoituskauden, Super Cupin ja kauden avausottelun aikana. Usein nämä testaukset simuloidaan valmiiksi treenikeskuksien syövereissä ja laitetaan testiin harjoitusotteluissa. Nyt näyttää siltä, että lopulliset kokeilut on jätetty virallisen kauden alkuun.

Ei Barcan pelaaminen pelkkää kuraa ole, kaukana siitä. Pelistä voi nähdä ajoittaisen korkeatempoisen kombinaatiopelaamisen paluun, useita eri prässipelin muotoja ja tehokasta etenemistä niin suoraviivaisesti kuin hitaallakin tempolla. Barca on näyttänyt laitapelaamistaan ja kaistojen ylimiehittämistä, sekä keskisiivun murtautumista. Blaugranan murtopelaaminen on antanut hetkellisiä pilkahduksia ajalta, jolloin joukkueen peli oli vähintäänkin jumaloitua.

Barcelonan pelin virheellisyys rinnastetaan laajalla rintamalla seurajohtajien toilailuihin siirtomarkkinoilla. Heillä kun ei tunnu olevan selkeää linjaa siitä, miten seuraa tulisi johtaa, mihin suuntaan tulisi mennä, ja miten negatiivinen kierre tulisi taltuttaa. Tai sitten, tämä kaikki on vain harkittua sumutusta, jonka media nielee mitään kyselemättä.

Keskeneräiset jahtaajat

Atlético, Sevilla ja Valencia on mielenkiintoinen kolmikko. Ensiksi mainitulta odotetaan loistokkaita suorituksia niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin areenoilla. Ykkösjoukkuetta johdattaa edelleen Diego Simeone, vaikka hänenkin sopimuksiaan on rukkailtu. Seura kärsii vielä tammikuuhun saakka siirtokiellosta, joka ei ole kuitenkaan aukoton. Tico on pystynyt hankkimaan pelaajia, mutta heidät on siirretty neppailemaan johonkin toiseen seuraan muutamaksi kuukaudeksi, ennen kuin Pedro ja kumppanit saavat nauttivat heistä oman seuran värejä kantaen.

Taktisesti Simeonen poppoo on jälleen käännepisteessä. Kompakti, kollektiivinen, taitava ja taisteleva 4–4–2 on jo vastustajien tiedossa. Viime kaudella nähty pallokontrolliin niiaava 4–3–3 ei oikein ottanut tuulta alleen ja ilmeisesti se pelimalli on laitettu sivuun. Ryhmitys voidaan toki edelleen nähdä Cholon toimesta. Uutta pelillistä oivallusta odottaessa, sillä kausi starttasi karmaisevalla 2–2 tasapelillä sarjanousija Gironaa vastaan.

Sevilla ja Valencia vaihtoivat molemman niin ikään päävalmentajia, mutta uudet koutsit (Eduardo Berizzo ja Marcelino) ovat kuitenkin hyvin erilaisissa lähtökuopissa. Berizzo jatkaa viime kaudella ihastuttaneen Jorge Sampaolin viitoittamalla tiellä, mutta ensimmäisistä tosipeleistä on huomattavissa, että pelaajien liikkuminen toisiinsa nähden on kankeaa ja luonnotonta, sekä hyökkäys- että puolustusvaiheissa.

Valencian Marcelinolta ei sen sijaan edes odoteta mitään. Tai ei voi sanoa ”ei mitään”, mutta seuran viime vuosien korpivaellukseen nähden riittää, kun pelaamiseen tulee edes jotakin tolkkua. Glamouri olisi jo liikaa pyydetty. Useamman vuoden vanha seurajohto on koomaillut ja tokkuroinut, mutta niin vain joukkueella on edelleen vetovoimaa, joka on lähes käsittämätöntä. Mikäli espanjalaisvalmentaja saa porukkaansa kuria ja järkeviä toiminnanmalleja, voi Valencia olla tulevan sesongin yllättäjä: 1–0 -kotivoitto Las Palmasista antoi kenties viitteitä aiemmin mainitusta?

Kuva: Getty Images.