Olihan huikea keskiviikko ja vielä huikeampi Barcelona. Joukkue näytti mistä se on tehty, eikä toissapäiväisen esityksen jälkeen kukaan kykene pitämään katalaaneja enää pilkkanaan. Itsekin olin julistanut PSG:n jatkopaikan jo ensimmäisen osan jälkeen. Lopullisesti ottelupari ratkesi pariisilaisten tekemään vierasmaaliin.
Tai siis ainakin piti ratketa.
Uskomaton kolmen maalin kiri halpoine rankkareineen oli taattua Barcelonaa. Taattua myös siten, että salaliittoteoreetikoiden ”Uefalona” sai osaltaan lisäboostia pitkien lisäaikojen ja kyseenalaisten Barçaa suosivien tuomaripäätösten takia. Se on kuitenkin varmaa, että olisin saattanut kävellä kotiin lopputuloksen takia.
Suomen tunnetuin kotiin kävelijä tai pyöräilijä on ehdottomasti entinen pelaaja Pasi Rautiainen, jonka ensimmäinen kotimatkaveto toteutui jo vuonna 1993, jolloin Pasi totesi polkevansa 180 kilometriä, mikäli Marseille venyisi voittoon AC Milanista. Näin todella tapahtui, joten entinen futari joutui hyppäämään pyörän selkään. Toinen, paljon tuoreempi ja kansainvälistä mainettakin saanut kotiinkävely liittyi sekin Milaniin. Vuonna 2004 Rautiainen totesi suorassa lähetyksessä kävelevänsä kotiin Porvooseen, mikäli Deportivo La Coruña voittaa otteluparin. Espanjalaiset hävisivät avausosan 4–1, mutta onnistuivat kuitenkin kampeamaan omalta stadioniltaan 4–0-kotivoiton. Mielenkiintoisena knoppina heitettäköön, että Pasin lupaus kotiinkävelystä painettiin myös kyseisen vuoden Mestarien Liigan finaalin käsiohjelmaan.
Huikeat comebackit eivät kuitenkaan lopu Mestarien Liigan historiasta tähän. Vuoden 1999 finaali on mainittava suorituksena muiden rinnalla. Tällöin Manchester United juhli triplaa voitettuaan kaiken mahdollisen. Mestarien Liigassa punaiset kukistivat Bayern Münchenin kahdella lisäajan maalilla, joista ratkaisevan teki norjalainen ihmevaihtomies Ole Gunnar Solskjær. Tuolloin allekirjoittaneella ei vielä ollut Pasin näyttämää esimerkkiä, joten kotimatka taittui julkisilla liikennevälineillä.
Oma kävelykokemukseni liittyy kuitenkin myös Mestarien Liigaan ja AC Milaniin. Matkana oli kylläkin vain noin 15 kilometriä. Vuosi oli 2005 ja finaalin paikka Istanbul. Jo tämä kertonee jalkapalloromantikoille tarpeeksi. Seurasimme ottelua opiskelijaporukalla järjestömme pääkallopaikalla Helsingin Kampissa, jossa armoitettuna brittifutismiehenä annoin lupauksen kävelystä Pohjois-Helsinkiin, mikäli Liverpool nousisi voittoon oltuaan tappiolla puoliajalla 3–0. Viimeisimpänä kuvana itse ottelusta jäi mieleeni Liverpoolin maalivahdin Jerzy Dudekin käärmetanssi, jolla hän sai Milanin pilkun vetäjät hermostumaan. Sitten olikin edessä pitkä kävelymatka.
Tällä kerralla olikin onni, että seurasin Barçan ottelun tiukasti kotisohvaltani. Olisi ollut melkoinen suoritus käppäillä Helsingistä Länsi-Uusimaalle, tai no olisi se ollut ainakin hyvin ”Pasimainen” tempaus. Itseni ja oman jalkapalloromantikkopuoleni tuntien, tämä olisi ollut jopa todennäköistä.
Kuva: Michael Regan/Getty Images