Suomi kohtaa keskiviikkona harjoitusottelussa Liechtensteinin sekä sunnuntaina MM-karsinnassa Ukrainan. Faneille.comin toimittajat Jaakko Tiira ja Eemeli Kosonen käyvät läpi lähtökohtia näihin kahteen otteluun.
Mitä odotat keskiviikon ottelulta Liechtensteinia vastaan?
JT: VOITTOA! Vaikka lilliputtivaltio ei ole Huuhkajille minkään sortin mittari, olisi tärkeää, että maajoukkueemme voittaisi edes joskus. Vaikka jokainen ottelu on uusi näytöksensä, ymmärtää jokainen joukkueurheilua harrastanut, kuinka raskaaksi pitkät voitottomat putket käyvät. Pelillisesti Suomen tulisi harjoitella pelien hallintaa ja hyökkäyspelin monipuolistamista, mutta tulevan harjoituspelin tärkein tavoite on ottaa Huuhkajien toinen voitto parin vuoden sisään.
EK: Samat sanat kuin Jaakolla. Vaikka aina sanotaan, että harjoitusotteluissa tulos ei ole se tärkein tekijä, niin Huuhkajien pitäisi pystyä kaatamaan Liechtenstein aina. Varsinkin hyökkääjien olisi tärkeää saada onnistumisia. Hienoa, että Suomi kohtaa harjoitusottelussa lähtökohtaisesti hieman heikomman vastustajan. Viime vuoden ottelut Italiaa ja Saksaa vastaan eivät antaneet joukkueelle juuri mitään.
Suomelta puuttuu keskikentältä muun muassa Perparim Hetemaj, Tim Sparv Rasmus Schüller ja Roman Eremenko. Miten isoja haasteita tämä asettaa Huuhkajille?
JT: Roman Eremenkon puuttumista en osaa edes ajatella sen suurempana haasteena, koska miehen varaan ei kannata mitään vielä yli vuoteen rakentaa. Rasmus Schüller taas on oiva rotaatiomies, mutta hänen puuttumistaan en näe millään mittarilla pahana menetyksenä. Perparim Hetemajn ja Tim Sparvin poissaolot taas tuntuvat. Heidän myötä keskikentältä häviää kokemusta ja rutiinia sekä ennen kaikkea laatua. Markku Kanervan pelitavassa keskikenttä ei kuitenkaan näyttele niin suurta roolia, kuin esimerkiksi Mixu Paatelaisen Huuhkajissa, joten haasteen ei pitäisi olla ylitsepääsemätön hyvien tulosten kannalta.
EK: Hetemaj’n ja Sparvin poissaolot ovat luonnollisesti erittäin paha takaisku Huuhkajille. Suomi kun ei tule selviämään näistä karsinnoista kisoihin, niin ei toisaalta ole lainkaan huono, että tulevaisuuden vastuunkantajat saavat isoja minuutteja jo nyt.
Ketä Suomen pelaajia kannattaa ottaa erityisen tarkkaan seurantaan tämän viikon otteluissa?
JT: Moshtagh Yaghoubi luonnollisesti. HJK:n pohjapelaaja säväytti kevään otteluissa ja mielestäni Kanervan kannattaisi panostaa Mosaan, koska hänen kaltaistaan pelaajaa Suomella ei ole hetkeen ollut. Klubin keskikenttämies haluaa palloa aktiivisesti ja liikuttaa sitä laadukkaasti. Esimerkiksi Sakari Mattila tai Alex Ring kyllä raastavat, mutta kumpikaan ei pysty edes etäisesti saman kaltaiseen pelinrytmitykseen kuin Yaghoubi. Maaottelut toimivat myös hyvinä näytönpaikkoina miehelle itselleen, sillä jos Mosa pystyy esiintymään omilla vahvuuksilla edukseen Ukrainaa vastaan, ovat suurempien seurojen scoutit takuuvarmasti varpaillaan.
EK: Yaghoubi on kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen pelaaja. Nyt mies pääsee maajoukkuepaitaan vieläpä mainion alkukauden jälkeen, joten otteita kannattaa seurata erittäin tarkalla suurennuslasilla. Henkilökohtaisesti odotan paljon myös Robin Lodilta. Hänellä tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin iso rooli Huuhkajien keskikentällä ja aiemmissa otteluissa otteet ovat olleet lupaavia.
Mitkä ovat Huuhkajien vahvuuksia?
JT: Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, Huuhkajien nykymateriaalilla ainoa mahdollisuus kaataa esimerkiksi juuri Ukrainan kaltainen joukkue on huippuonnistuminen kollektiivisella tasolla. Ei siis riitä, että Lukas Hradecky ottaa huippukoppeja tolppien välissä tai Fredrik Jensen iskee komean maalin, vaan Suomen tulee esiintyvä islantimaisesti yhtenäisenä ja hyvin organisoituna ryhmänä. Kollektiivisuutta ei voi ehkä vielä vahvuudeksi kutsua, mutta sitä kohti Suomen on tulevat ottelut mentävä.
EK: Hradecky on ehdottomasti Huuhkajien suurin vahviis. Vahva maalivahtipeli tarjoaa Suomelle edes mahdollisuuden taistella pisteistä jokaisessa ottelussa. Mutta kuten Jaakko sanoi, niin yksilötasolla Huuhkajat eivät tule pärjäämään monellekaan vastustajalle varsinkaan nykyisessä lohkossa, joten koko joukkueen on onnistuttava yhdessä. Taikatemppuja tai oikotietä onneen ei ole.
Entä vastaavasti heikoimpia osa-alueita?
JT: Euroopan yleiseen tasoon suhteutettuna Huuhkajilta löytyy enemmän heikkouksia kuin vahvuuksia. Kenties pahin puute on tällä hetkellä kyky rakentaa hyökkäyksiä ja luoda sitä kautta maalipaikkoja. Puolustuksellisesti, kun Suomi saa murheen kryyniksi nousseet keskitykset kuntoon ja löytää hyvä laitapakit, on alakerta hyvissä kantimissa. Valitettavasti maajoukkueemme häviää teknisissä ominaisuuksissa niin monelle maajoukkueelle, että hyökkäyspelaaminen on osoittautunut todella haasteelliseksi.
EK: Kuusi tehtyä edelliseen 15 otteluun kertonee kaiken. Maalinteon tahmeus ei ole tietenkään pelkästään hyökkääjien vika. Hyökkäysten rakentamisen suhteen Suomella on ollut jo pitkään vaikeuksia, ja ne hyökkäykset lähtevät jo syvältä omalta alueelta.
Minkälaista ottelua odotat sunnuntailta kun Huuhkajat kohtaa Ukrainan?
JT: Toivoisin, että Huuhkajat pyrkisivät horjuttamaan Andri Ševtšenko ryhmää muutenkin kuin tiiviillä puolustamisella. Syksyn karsintaottelu Odessassa oli tappiosta huolimatta hyvä esitys ja osoitti, että Suomella on kaikki eväät kaataa Ukraina Ratinassa. Keltapaitojen tähdet, Andri Jarmolenko sekä Yevhen Konoplyanka operoivat laidoilla, joten Huuhkajat tulee todennäköisesti uhraamaan normaalia enemmän energiaa juuri laitakaistojen puolustamiseen. Suomi tuskin tulee peliä viemään, mutten usko Kanervan tyytyvän pelkästään backemaiseen alakerran varjeluun.
EK: Suomella on jo seitsemän pistettä lohkon neljänteen sijaan, joten kisapaikka on enää vain unelma. Toivoisinkin Huuhkajien pelaavan ennakkoluulottomasti, tavallaan upporikasta tai rutiköyhää. Joukkueella ei ole mitään hävittävää, joten sen pitäisi näkyä kentälläkin. Nämä ovat kuitenkin arvokkaita pelejä jälleen niitä legendaarisia seuraavia karsintoja varten.
Kansikuva: All Over Press