MM-futiksen panokset kasvavat: Jaossa 5000€ riihikuivaa rahaa 50 suomalaiselle!
Voitokkaan Kolumbia-ottelun jälkeen Englannin päävalmentaja Gareth Southgate teki selväksi, ettei hänellä ole aikaa juhlia, sillä katseet kääntyivät nopeasti tulevaan puolivälierään. Southgate kertoi arvostavansa Ruotsia erittäin paljon, kehui heidän selkeää pelitapaansa ja korosti kuinka vaikea heitä vastaan on pelata.
Jalkapallo on joukkuepeli, mutta maajoukkueiden suhteen sorrutaan turhan helposti tuijottelemaan pelkkiä nimilistoja. Maajoukkeueita nähdään vähän ja niiden pelitavat ovat usein hämärän peitossa ennen turnausta. Tästä syystä kisajoukkueiden iskukykyä on helppoa ja osin luonnollista arvioida materiaalin kautta.
Pelkkien yksittäisten pelaajien syynäily voi kuitenkin olla pahasti harhaanjohtavaa. Siitä vuoden 2018 Ruotsi on ilmeinen esimerkki. Myös Southgate painotti tulevan puolivälierävastustajan olevan enemmän kuin osiensa summa.
Ja sitä Blågult on todella ollut. Päävalmentaja Janne Andersson on ryhmittänyt joukkueensa perinteiseen 4–4–2-muodostelmaan, jossa keltapaidat muodostavat kolme tiivistä linjaa matalaan puolustusblokkiin. Ruotsin puolustuspelaamisessa on paljon samoja piirteitä kuin esimerkiksi Atletico Madridin tavassa lähestyä oman maalin varjelua. Linjojen välit ovat tiiviit ja niihin on todella vaikea murtautua. Vastustajan laukauksia keltapaidat ovat blokanneet 29 kappaletta, mikä on turnauksen ylivoimaisesti paras lukema.
Hyökkäyspelinsä Ruotsi perustaa pitkälti nopeisiin vastaiskuihin ja suoraviivaiseen hyökkäämiseen. Naapurikateutta tai futisromanttisuutta, Ruotsin pelitapaa on haukuttu tylsäksi läpi kisojen Twitterin #MMfutis-tunnisteen alla.
Todellisuudessa Ruotsin hyökkäyspelaaminen on ollut huomattavasti parempaa kuin yleisesti luullaan. Futissivusto Infogolin statistiikkojen mukaan Ruotsin neljän ottelun yhteenlaskettu maaliodottama on 8,16 osumaa. Esimerkiksi hurjalla hyökkäysmateriaalilla kisoissa olleen Argentiinan vastaava lukema jäi alle kuuteen.
Maalipaikkojen laatua mittaavan maaliodottaman perusteella puolivälieräjoukkueista ainoastaan Brasilia, Englanti ja Belgia ovat pelanneet Ruotsia parempaa hyökkäyspeliä. Taakse jäävät Ranska ja Kroatia.
Vyörytystä ruotsalaisten hyökkääminen ei ole ollut, vaan se on etsinyt kärsivällisesti omia saumojaan ja pyrkinyt tilan saadessaan etenemään laadukkaisiin maalipaikkoihin. Vaikka Ruotsi ei identifioidu hyökkäyspelinsä kautta, on se osoittanut, ettei laadukkaaseen hyökkäämiseen tarvita huippuyksilöitä tai pallonhallintaa. Ruotsi on ollut pelivälineessä vain 40-prosenttisesti.
Andreas Granqvist ja Janne Andersson tuulettivat puolivälieräpaikkaa. (Clive Rose/Getty Images)
Ruotsin menestys on ollut yllättävää, mutta sattumaksi sitä ei voi kutsua. Maa jätti MM-karsinnoissa taakseen Hollannin, jatkokarsinnoissa Italian ja paineli pudotuspeleihin F-lohkon voittajana. Esimerkiksi Italian kovan hyökkäyskaluston Blågult piti nollilla 180 minuuttia. Neljännesvälierissä Sveitsi kyllä ampui, mutta hyviin maalipaikkoihin se ei päässyt.
Ennen turnauksen alkua Zlatan Ibrahimovic sanoi joukkueen olevan Ruotsin suurin tähti. Supertähti ei ollut väärässä. Päävalmentaja Anderssonin pelitavalle ei ole ominaista yksittäisen pelaajan ominaisuudet, vaan se kuinka hän pystyy auttamaan joukkuetta tarkasti määritetyssä roolissa.
Toimiva ja selkeä pelitapa tekee pelaajista monesti parempia ja tämä pitää Ruotsin kohdalla sataprosenttisesti paikkansa. Esimerkiksi pitkään Englannissa viihtynyt Sebastian Larsson on pelannut suurimman osan urastaan keskikentän oikealla sivustalla tarkkoja keskityspalloja jakelevana pelaajana. Viime kauden Championshipin häntäpään Hullissa pelannut Larsson on ollut yksi Anderssonin tärkeimpiä palasia, mutta ei laidassa vaan keskellä.
Suomalaiset sukujuuret omaavan Ola Toivosen kausi Ranskan liigan Toulousessa oli pahemman luokan pannukakku, sillä hän jäi maaleitta. Ennen MM-turnausta kokenut hyökkääjä oli pelannut yli sata minuuttia enemmän Ruotsin kuin Toulousen paidassa tämän vuoden puolella. Venäjällä Toivonen on ollut erinomainen viimeisteltyään itse yhden ja alustettuaan Emil Forsbergin hieman onnekkaan voittomaalin Sveitsin verkkoon.
Vastaavasti ryhmän paras jalkapalloilija, RB Leipzigissä pelannut Forsberg ei ole täysin vakuuttanut. Taitava laitapelaaja on hoitanut oman roolinsa osana kollektiivia, mutta tehot ovat olleet kadoksissa. Esimerkiksi alkulohkon päätöspelissä Meksikoa vastaan 26-vuotias GIF Sundsvallin kasvatti tuhri muutaman hyvän maalipaikan. Toisin sanoen Ruotsin hyökkäyspeli ei ole ollut Forsbergin varassa, kuten moni ennen kisoja uumoili.
Yksi Ruotsin kulmakivistä on ollut joukkueen henkinen vahvuus. Tämäkään ei ole sattumaa, sillä Andersson tiimeineen on panostanut henkiseen valmennukseen. Valmennusryhmään on palkattu mentaalivalmentaja, joka on työstänyt pelaajien pääkoppa ja panostanut ryhmäyttämiseen. Oivana osoituksena työn tuloksista voi pitää vakuuttavaa 3–0-voittoa Meksikosta lohkon päätöspelissä vain päiviä karvaan Saksa-tappion jälkeen.
Väliin mahtui ikävä jupakka, kun Saksan voittomaaliin johtanutta vapaapotkua edeltäneen rikkeen tehnyt Jimmy Durmaz sai osakseen rasistisia solvauksia ja tappouhkauksia. Maahanmuutto on hallinnut syksyn valtiopäivävaaleihin valmistautuvan Ruotsin poliittista keskustelua ja Durmaz omaa syyrialaiset sukujuuret. Ruotsin joukkue järjesti lehdistötilaisuuden harjoituskentällä ja koko joukkue osoitti tukensa Toulousessa ammatikseen pelaavalle Durmazille.
Sebastian Larssonin kausi Hullissa ei ollut erityisen hyvä, mutta Ruotsin paidassa hän on ollut erinomainen. (Maddie Meyer/Getty Images)
Jos ruotsalaista jalkapalloa pohtii laajemmassa mittakaavassa, maan kannattajakulttuuria ja yleistä lutuurimentaliteettiä ei voi väheksyä.
Viime kesänä, kun länsinaapurin alle 21-vuotiaat puolustivat kolmen vuoden takaista EM-kultaansa, matkusti Puolaan sankoin joukoin ruotsalaisia. Avauspelissä Ruotsi kohtasi Englannin pienessä Kielcen kaupungissa parisataa kilometriä Varsovasta etelään. Logistisesti haastavaan paikkaan oli matkannut useita tuhansia keltapaitojen faneja, jotka pitivät hyvää mekkalaa läpi ottelun.
Kotoisessa Allsvenskanissa Ultra-kulttuuri on arkipäivää ja etenkin Tukholman alueen derbyissä tunnelma nousee erittäin korkealle. Myös A-maajoukkue kiinnostaa. Maaliskuun harjoituspelissä Chileä vastaan Friends Arenan lehtereille vääntäytyi lähes 50 000 silmäparia, vaikka harjoitusmaaottelut harvemmin nousevat pelin tason näkökulmasta järin kiimaisiksi. Ruotsin kisaotteluissa katsomoissa on näkynyt odotetusti runsaasti keltaista.
Vahva jalkapallokulttuuri heijastuu myös pelaajiin. Loistavia kisoja pelaava kapteeni Andreas Granqvist hylkäsi Krasnodarin miljoonatarjouksen ja palaa kisojen jälkeen Superettanissa pelaavan kasvattajaseuransa Helsingborgin paitaan. 33-vuotias huipputoppari olisi takuulla pärjännyt vielä pari kautta huippusarjassa.
Granqvistin kanssa samanikäinen Larsson palaa niin ikään kotimaahan ja AIK:n paitaan. Ruotsin pääsarjassa pelaa muutenkin tukku hienon ammattilaisuran tehneitä entisiä maajoukkuepelaajia. Esimerkiksi tukholmalaisessa Djurgårdenissa pelaa tällä hetkellä maajoukkueen entinen ykköstorjuja Andreas Isaksson, 36 sekä pitkään West Bromwichissa luutinut toppari Jonas Olsson, 35. Muun muassa Lyonissa pelannut 131:n A-maaottelun veteraani Kim Källström, 35, päätti oman uransa Djurgårdenissa viime kauteen.
Vahvaa jalkapallokulttuuria ei luoda hetkessä, mutta pienempien futismaiden, kuten Suomen kannattaa imeä oppia siitä, mitä Janne Anderssonin johtama Ruotsi on turnauksessa esittänyt. Sitoutumisen osalta planeetan joka ikisen joukkueen kannattaisi kopioida Ruotsia.
Ruotsi on ollut kompakti, sitoutunut ja yhtenäinen. Joukkue on uskonut omaan tapaansa toimia – niin viheriöllä, kuin sen ulkopuolella. Janne Andersson voi ansaitusti todeta valmentavansa futismaailman kahdeksan parhaan joukkoon kuuluvaa maajoukkuetta.
Kansikuva: Alexander Hassenstein/Getty Images