Suomi kohtaa tulevana sunnuntaina elintärkeässä EM-karsintalohkossa karsinnat mainiosti aloittaneen Pohjois-Irlannin. Suomen on käytännössä napattava ottelusta täydet kolme pistettä pitääkseen kisahaaveensa yhä yllä, mutta miten ja millä pelaajilla tämä onnistuu?
Lukas Hradecky selkeä ykkösmaalivahti
Huuhkajien kokoonpanossa on tapahtumassa vallanvaihto ykkösmaalivahdin osalta, sillä Pohjoismaiden sarjojen paras maalivahti Lukas Hradecky on vihdoin syrjäyttämässä Hollannin divariin jämähtäneen, entisen Mixu Paatelaisen luottomiehen, Niki Mäenpään. Mäenpää oli pitkään Paatelaisen ehdoton ykkösvalinta heikohkosta seurajoukkuestatuksestaan huolimatta, mutta viime aikoina on näyttänyt siltä, että jatkossa maalia vartioi TPS-kasvatti Hradecky.
Tässä vaiheessa on toki aiheellista muistuttaa, että Mäenpää esiintyi maalinsuulla pääasiallisesti erinomaisesti pitäen parhaimmillaan yksin Suomea mukana useammassa pelissä. Mäenpään trendi on kuitenkin laskemaan päin – samalla kun Hradecky ottaa vuosi vuodelta isoja kehitysaskelia. ”Luke” on käytännössä jokaisella osa-alueella hieman Mäenpäätä parempi, ja varsinkin hänen pallollinen osaamisensa nostaa hänen asemiaan Paatelaisen silmissä.
Mixu haluaa kontrolloida peliä syvältä omalta alueeltä lähtien, ja tästä syystä pallolliseen peliin paineenkin alla kykenevä Hradecky sopii nykyiseen pelitapaan heikosta jalalla pelaamisesta tunnettua Mäenpäätä paremmin. Hradecky tunnettiin varsinkin nuorempana hieman ailahtelevana maalivahtina, mutta iän myötä hänen otteisiinsa on tullut kaivattua tasaisuutta, mistä kertoo hänelle Tanskassa annettu lempinimi Mr Clean Sheet.
Erinomaisena reaktiotorjujana tunnettu Hradecky on toistaiseksi edennyt urallaan maltillisesti peliaikajohtoisesti, mutta pikkuhiljaa käsillä alkaa olla aika, jolloin miehen tulisi kehityksensä takaamiseksi siirtyä Tanskaa kovempaan liigaan. Näytöt ovat sitä luokkaa, että kysyntää Keski-Euroopassa riittää varmasti.
Moisanderin topparipari herättää keskustelua
Paulus Arajuuri ansaitsee näyttöpaikan Huuhkajissa. (AOP)
Mixu Paatelaisen maajoukkueajan toiseksi ikuisuuskysymykseksi näyttää nousseen Niklas Moisanderin topparipari. Moisander säikäytti kaikki kotimaisen jalkapallon ystävät loukkaamalla nilkkaansa Ajaxin sarjaottelun alkulämmittelyssä, mutta onneksi Nikke selvisi säikähdyksellä ja palasi jo Ajaxin pelaavaan kokoonpanoon.
Kapteeni-Moisander on kunnossa ollessaan yksi puolustuslinjan kahdesta varmahkosta avaajasta yhdessä Jere Urosen kanssa. Normaalitilanteessa myös maailman paras laitapakki Kari Arkivuo kirmaisi avauksessa, mutta mies joutui valitettavasti jättämään tämän ottelun välistä loukkaantumisen vuoksi. Myös Moisanderin vierellä pelaavan topparin paikka on mielenkiintoinen kysymys. Huuhkajien pelaajamateriaalin yksi ratkaisivimmista ongelmista on ollut jo pitkään löytää Moisanderin rinnalle pääpelivoimainen oikean puolen toppari.
Paatelainen on koittanut löytää Moldessa ammatikseen pelaavasta Joona Toiviosta ratkaisua tähän ongelmaan, mutta hänen tasonsa ei tunnu riittävän huippumaita vastaan. Toivio on kovan pääpelaajan maineessa, mutta mitkään kaksinkamppailutilastot eivät tue tätä väitettä, ja mies on yleensä ongelmissa varsinkin ilmakaksinkamppailuissa. Yksi esimerkki tästä nähtiin edellisessä karsintaottelussa Unkaria vastaan, jollon Toivio unohti oman miehensä boksissa ratkaisevin seurauksin.
Viime aikoina keskusteluun on noussut Paulus Arajuuren nimi. Arajuuren uraa ovat varjostaneet jatkuvat loukkaantumiset ja erittäin lahjakkaana pelaajana tiedetyn helsinkiläisen lopullista läpimurtoa on odoteltu jo pitkään. Viime aikoina ”Paukku” on kuitenkin pysynyt kasassa ja jälki Puolan suurseura Lech Poznanissa on ollut sen mukaista. Arajuuri on vallannut itselleen avauspaikan ja esiintynyt jatkuvasti erinomaisesti keräten joukkueensa parhaimpia arvosanoja puolalaislehtien otteluarvioissa. Arajuuren ratkaisevin ero Toivioon on se, että hän on oikeasti vahva pääpelaaja isokokoisiakin hyökkääjiä vastaan. 192-senttisen vartensa avulla hän on myös iso pelote erikoistilanteissa, mitkä ovat olleet Huuhkajien murhekryyninä viime vuosina.
Toppariparin vaihtamisessa kesken karsintojen ilman loukkaantumisia on aina oma riskinsä, mutta Toivio ei ole pelannut sillä tasolla, että hänen avauskokoonpanopaikkansa pitäisi olla betonoitu. Arajuuri on antanut niin vahvat seurajoukkuenäytöt, että hän ansaitsee omasta mielestäni näyttöpaikan myös Huuhkajien avauskokoonpanossa.
Keskikentällä puhuttaa Roman Eremenkon pelipaikka
Tim Sparville tarjolla iso pallollinen rooli keskikentällä. (Getty)
Moisanderin toppariparin lisäksi huuhkajien kohdalla eniten keskustelua tuntuu herättävän Roman Eremenkon pelipaikka. Suomen joukkueen ykköstähti aloitti Paatelaisen alaisuudessa alaoksan pelaajana, mutta on siirtynyt vaivihkaa viime vuosina enemmän yläoksan hyökkääväksi keskikenttäpelaajaksi. Suomen kaikki pelillisen ongelmat ratkeaisivat sillä, että Eremenko kloonattaisiin kahdeksi pelaajaksi, mutta valitettavasti se ei taida olla mahdollista.
Fakta on se, että Eremenkon pelatessa hyökkäävänä keskikenttäpelaajana, on Suomen alaoksan keskikenttäpelaajilla ollut vaikeuksia riittävän luovien ratkaisujen tekemisessä – varsinkin välittömästi pallonriistojen jälkeen. Toinen fakta on se, että Eremenkon pelatessa keskikentän pohjapelaajana, puuttuu Suomen hyökkäyspäästä valtavasti luovuutta ja ratkaisuvoimaa kaikkien muiden hyökkäävien pelaajien ollessa enemmän pystyynjuoksijoita kuin pelinrakentelijoita.
Olen itse sitä mieltä, että Eremenkosta saadaan eniten irti hyökkäävänä keskikenttäpelaajana, sillä hän dominoi samalla paikalla kovatasoista Venäjän liigaa viikosta toiseen. Eremenkon pelatessa hyökkäävänä keskikenttäpelaajana tulee varsinkin Tim Sparvin ottaa entistä enemmän vastuuta pelinrakennuvaiheessa. Sparv ei ole aivan Teemu Tainion tasoinen pallollinen pelaaja, mutta fiksuna keskikenttämiehenä hän tekee usein oikeita pallollisia ratkaisuja. Myös erinomaista kautta kakkos-Bundesliigassa pelaavalta Alexander Ringiltä odotetaan selkeää tasonnostoa, sillä miehen edellisestä hyvästä maaotteluesityksestä alkaa olla jo luvattoman pitkä aika.
Oman vivahteensa keskusteluun tuo loukkaantumiset, sillä esimerkiksi elintärkeä rakkikoira Perparim Hetemaj’n ja MLS:ään vastikään siirtynyt Markus Halsti joutuvat jättämään ottelun väliin jalkavammojen vuoksi. Hetemaj loukkasi reittänsä toissaviikon Serie A -ottelussa Genoaa vastaan, mutta onneksi seuran tiedoitteen mukaan Perpa välttyi suuremmalta loukkaantumiselta. Tämän kaltaiset lihasvammat ovat kuitenkin vaikeasti ennustettavia, joten Perpa joutui lopulta vetäytymään 23 miehen joukkueesta. Myös Markus Halstin ollessa sivussa loukkaantumisen vuoksi, lienee Hetemaj’n todennäköisin korvaaja ensimmäistä kertaa Huuhkajien mukaan kutsuttu Thomas Lam. Hollannin pääsarjan ylemmän keskikastin Zwollen avauskokoonpanoon noussut Lam on kuitenkin täysin erityylinen pelaaja kuin Hetemaj, joten Perpan mahdollisen poissaolon myötä Paatelainen joutunee tekemään jonkinlaisia roolitusmuutoksia.
Nouseeko Berat Sadik suoraan avaukseen?
Berat Sadik nousee tuskin Huuhkajien avauskokoonpanoon. (AOP)
Suomen hyökkäyspään pelaajista suurimmat otsikot keräsi pitkän tauon jälkeen maajoukkueeseen palannut Berat Sadik. Sadikin kohdalla on syytä pistää jäitä hattuun, sillä komeista maalimääristä huolimatta kyseessä ei ole sellainen messias, jota Suomen media on miehestä koittanut viime kuukausina rakentaa. Paatelainen teki Sadikin pudottamisen itselleen vaikeaksi kertoen erilaisia meriselityksiä, vaikka hän olisi voinut perustella muiden hyökkäyspelaajien valitsemista pelitapa-asioihin vetoamalla. Sadik on vanhan koulukunnan kohdepelaaja ja kyseisessä roolissa varmasti erittäin käyttökelpoinen. Sadik tuskin kuitenkaan nousee ainakaan Huuhkajien avauskokoonpanoon, jos Paatelainen ei uudista koko joukkueen hyökkäyspelitapaa ja murtautumismalleja kokonaan.
Teemu Pukki on ollut jo pitkään Paatelaisen ykkösvalinta hyökkäykseen, vaikka kotkalaisen otteet Huuhkajissa ovat olleet varsin vaihtelevia. Seurajoukkue Bröndbyssä Pukkia on peluutettu enemmän laitapelaajana ja mies on esiintynyt uudessa roolissaan alkukankeuksien jälkeen jopa erinomaisesti. Pukki on parhaimmillaan päästessään juoksemaan pallollisena kohti vastustajan maalia. Huuhkajien nykyisessä pelitavassa hän ei saa riittävästi haluamiaan palloja yksinäisenä piikkinä, joten itse istuttaisin ”El Pukin” Roman Eremenkon kaveriksi Paatelaisen joulukuusen yläoksalle. Tämän myötä kärkeen nousisi erinomaista kautta Fortuna Dusseldorfissa pelaava Joel Pohjanpalo. ”Jolle” on omissa papereissani hieman Pukkia enemmän perinteinen keskushyökkääjä-tyyppi, vaikka hänkin on esiintynyt usein seurajoukkueessaan myös laitapelaajan tontilla. Pohjanpalo on myös pelaajaprofiililtaan hieman Pukkia paremmin nyky-Huuhkajien pelitapaan sopiva, sillä mies on kokoonsa nähden vahva kaksinkamppailija ja erinomainen pallonsuojaaja.
Miten Suomen tulisi pelata Pohjois-Irlantia vastaan?
Päävalmentaja Paatelainen on jatkuvasti vähätellyt eri medioissa alkukarsintojen epäonnistumista, mutta nyt aletaan olla siinä pisteessä, missä puheen sijasta odotetaan tekoja. Tasapeli pitäisi yllä pieniä haaveita jatkopaikasta, mutta todellisuudessa Suomi tarvitsee ehdottomasti tästä pelistä täydet kolme pistettä.
Lähtökohta on varmasti se, ettei Paatelainen tule tekemään suurehkoja muutoksia pitkään kehittämäänsä pelitapaan. Suomi pelaa jatkossakin Paatelaisen alaisuudessa kuuluisalla joulukuusi-formaatiolla, mutta iänikuisen peliformaatiokeskustelun sijaan tulisi entistä enemmän pohtia, mitä pelitavallisia muutoksia Huuhkajien tulisi tehdä kääntääkseen karsintojen kurssi positiiviseksi.
Toistaiseksi suurimmat ongelmat voidaan kiteyttää kahteen asiaan: puolustuspelaajien henkilökohtaisiin virheisiin ja hyökkäyspelaamisen kaavamaisuuteen. Puolustuspäässä Huuhkajien avainpelaajat eivät yksinkertaisesti enää saa tehdä näiden karsintojen aikana nähtyjä alokasmaisia henkilökohtaisia virheitä. Suomi on puolustanut näissä karsinnoissa pääasiallisesti vähintäänkin kelvollisesti, mutta Moisanderin, Jarkko Hurmeen ja Toivion tekemiä virheitä ei vain yksinkertaisesti tulisi nähdä tällä tasolla. Positiivista näissä karsinnoissa on kuitenkin ollut Suomen kenttätasapaino, minkä myötä Suomi on onnistunut pitämään vastustajat melko vähäisillä maalipaikoilla.
Hyökkäyspäässä Suomen suurimmat ongelmat ovat kaavamaisuudessa. Paatelainen on osittain pelaajamateriaalin puutteiden vuoksi perustanut Suomen pelin vahvaan pallonhallintaan ja hitaisiin hyökkäyksiin, jotka eivät ole kuitenkaan tuottaneet juurikaan tulosta. Huuhkajien hyökkäyspelaaminen on hyvin ennalta-arvattavaa, sillä toistaiseksi on näyttänyt siltä, että keskisektorin ylimiehittäminen tappaa täysin huuhkajien hyökkäyspelaamisen.
4-3-2-1-peliformaatio korostaa varsinkin hyökkäyspäässä laitapakkien merkitystä, sillä heidän tulisi ylläpitää hyökkäyspään leveys, jonka myötä myös vastustaja joutuu avaamaan omaa ryhmitystään. Esimerkiksi Romania oli skoutannut Suomen erinomaisesti yliryhmittämällä keskikentän keskustan ja jättämällä valtavasti tilaa laitapakkien nousuille. Suomi pystyi pelaamaan palloa laidoille, mutta esimerkiksi Jarkko Hurmeen henkilökohtainen taitotaso ja pelirohkeus ei riittänyt tekemään pallollisesti eteenpäinvieviä ratkaisuja.
Laitapakkien osalta Suomi on tälläkin kertaa suuri arvoitus, sillä Jere Urosen pelikunto ottelun alla on iso kysymysmerkki. Uronen loukkasi itseään Helsingborgin harjoitusottelussa, mutta vamma oli odotettua pienempi ja pelaaja itse uskoo olevansa pelikunnossa Belfastissa. Arkivuo nimettiin mukaan alkuperäiseen joukkueeseen, mutta hänen toipumisensa otti takapakkia ja hän ei millään ehdi täyteen kuntoon ennen tätä tärkeää kamppailua. Jo pelkästään toisen herran puuttuminen jättää valtavan loven Suomen hyökkäyspelaamiseen, sillä Sebastian Sorsan tasoisilla pelaajilla ei valitettavasti tee näissä matseissa yhtään mitään. Paatelaisen kutsui mukaan paikkaajaksi vihdoin seurajoukkueessaan vakituista peliaikaa saavan Jukka Raitalan, joka lienee todennäköisin Arkivuon korvaaja oikeana laitapakkina. Raitala ei ole vielä onnistunut lunastamaan häneen nuorempana kohdistuneita kovia odotuksia, mutta hän on kuitenkin aivan eri tason pelaaja kuin joukkueen mukaan nimetty Sorsa.
Näitä Gijonin juhlia haluamme lisää (AOP)
Yksinkertaistettuna Suomen peli viime otteluissa on perustunut Roman Eremenkon yksilötaitoon. Vaikka kyseessä on pelipaikkansa huippupelaaja maailmassa, ei hän pysty ratkaisemaan näitä otteluja yksin. Suomen pelaajamateriaali soveltuisi huomattavasti paremmin vastahyökkäyspelaamiseen, jota on nähty Paatelaisen aikana todella harvakseltaan. Teemu Pukkin tekemä legendaarisen Gijonin Ihmeen tasoitusmaali on oiva esimerkki siitä, minkälaisia vastahyökkäyksiä Suomi pystyy parhaimmillaan esittämään.
Toivottavasti ylimielisesti median edessä esiintynyt Paatelainen on paikantanut Suomen pelilliset epäkohdat ja harjoittaa ottelua edeltävissä viimeistelytreeneissä nimenomaan viimeisen kolmanneksen murtautumismalleja. Vastustaja Pohjois-Irlantia ei tule aliarvioida, mutta Suomella pitäisi olla kaikki mahdollisuudet täyteen kolmeen pisteeseen kaiken mennessä nappiin.
Se vaatii kuitenkin henkilökohtaisten virheiden välttämistä ja maalipaikkojen käyttämistä, tuhlailuun ei nimittäin näissä karsinnoissa ole enää varaa.
Pohjois-Irlanti-Suomi sunnuntaina klo 19.00. Ottelun televisioi YLE.