Vaikka Super Bowlin voitto on avainasemassa tulevana viikonloppuna, nousee tälläkin kertaa yksi pelaaja ylitse muiden. Kaudesta 1967 asti arvostetun pystin on saanut nostaa kohti taivasta lukuisa määrä huikeita pelaajia, joista moni on löytänyt tiensä myös Pro Football Hall of Fameen.
Arvokkain pelaaja mestarijoukkueesta
Super Bowl -historia tuntee vain yhden tapauksen, jolloin arvokkain pelaaja on valittu hävinneestä joukkueesta. Näin kävi viidennessä vuonna 1971 (Super Bowl V). Kaikki muut pystit on ojennut voittaneiden joukkueiden pelaajille. Tämän vuoden finaalin MVP-pystin saajaksi on monta ehdokasta ottelun alla, mutta oletettavaa on, että palkinnon tulee saamaan tälläkin kertaa voittajapuolen peluri.
Vaikka jokaisella kentällä esiintyvällä pelaajalla onkin mahdollisuus nousta ratkaisijaksi, voi runkosarjan ja aiempien pudotuspelien pohjalta nostaa muutama pelaaja molemmista joukkueista potentiaalisimmiksi palkituiksi.
Seattle Seahawks
Marshawn Lynch tulee esittämään merkittävää roolia Seahawks-hyökkäyksessä. Hänen onnistuessaan joukkue pystyy hallitsemaan palloaan vastustajaa enemmän ja juoksuillaan mies pystyy ratkaisemaan ottelun kuin ottelun.
Russell Wilson on vakuuttavassa iskussa. Kun joukkueen hyökkäyksen ykkösase on juoksuhyökkäys, on tärkeää, että pelinrakentajakin taitaa sen lajin. Wilsonin loistokkuus perustuu ennen kaikkea oikean aikaisiin juoksuihin, jotka ovat myrkkyä vastustajan puolustuslinjalle.
Richard Sherman arvostetaan liigan parhaimmaksi kulmapuolustajaksi. Patriotsin heittohyökkäyksen pysäyttäminen on joukkueelle kuin joukkueelle kova pala, mutta Shermannin yksilösuorituksilla sitä pystytään ainakin vaikeuttamaan. Muutama heitonkatko ottelussa ja voittaja on selvillä.
Kam Chancellor on noussut uskomattomilla yksilösuorituksilla näkyvimmäksi pelaajaksi puolustuksessa ja lunastanut paikkansa kauden yhtenä isoimpana onnistujana. Chancellor voisi kruunata kautensa syötönkatkoillaan tai tarvittaessa potkumaaliyrityksen torjunnallaan.
Doug Baldwin kantaa ison vastuun Seahawksin heittopelissä. Mies ottaa keskimäärin vain reilut neljä koppia, mutta jokainen niistä on yleensä ratkaisevassa roolissa. Häntä voidaan pitää Seattlen mustana hevosena tässä kisassa.
New England Patriots
Tom Brady ei esittelyjä kaipaa. Hänen edellisestä pystistä on jo yli kymmenen vuotta ja kauden mittaan annettujen näyttöjen perusteella kaikki on ottelussa mahdollista. Heittokohteet eivät Bradylta lopu, joten luvassa voi olla todellinen heittoilotulitus.
Rob Gronkowski on joukkueen arvokkain pelaaja maalin läheisyydessä. Viime aikoina miestä on hyödynnetty laajemminkin ympäri kenttää, mutta ulottuvuudellaan hänen käsiinsä pelataan nimenomaan lyhyet pelit. Etenkin, jos ottelusta tulee tasainen, tulee Gronkowskin rooli nousemaan korkealle.
LeGarrette Blount ei pelkää tärkeitä pelejä vaan tuntuu olevan niissä parhaimmillaan. Seahawksin puolustusta vastaan hyökkääminen ei tule olemaan helppoa, mutta mieheltä on jo totuttu näkemään 3-4 maalin iltoja ja sellaisen osuminen Super Bowliin nostaisi hänet korkealle MVP-valintoja tehtäessä.
Faneilla oma roolinsa valinnassa
Finaalin parhaan pelaajan tulee valitsemaan 16 hengen toimittajaraati sekä fanit. Fanien rooli on tärkeä, mutta ei ratkaiseva, sillä heidän osuutensa lopullisesta valinnasta on 20 prosenttia. Valintaprosessin kunniaksi todettakoon, että harvemmin ottelun ratkaisija ja/tai sankari on jäänyt palkitsematta. Pelinrakentajat esittävät usein NFL-otteluissa isointa ja näkyvintä roolia, eikä ole yllätys, että yli puolet valinnoista (26/48) ovat osuneet sille pelipaikalle. Perinteisesti palkinnon voittaja on kurvannut hymy huulilla stadionilta palkinnoksi saadun huippuautonsa kanssa.
Pelinrakentajat hallinneet myös viime vuosina
Tällä vuosituhannella valinta on osunut yhdeksän kertaa pelinrakentajaan. Heistä kaikkien, Kurt Warneria lukuunottamatta, ura jatkuu edelleen. Viime vuonna Seattle Seahawksin nöyryyttäessä Denver Broncosia, tulessa oli Seattlen puolustus. Koska koko puolustusta ei voitu palkita, nousi Malcolm Smith muiden yli erityisesti syötönkatkosta juoksemansa 69 jaardin touchdownin johdosta. Alla vielä listaus kaikista palkituista.
XLVIII (2014): Malcolm Smith, Seattle Seahawks
XLVII (2013): Joe Flacco, Baltimore Ravens
XLVI (2012): Eli Manning, New York Giants
XLV (2011): Aaron Rodgers, Green Bay Packers
XLIV (2010): Drew Brees, New Orleans Saints
XLIII (2009): Santonio Holmes, Pittsburgh Steelers
XLII (2008): Eli Manning, New York Giants
XLI (2007): Peyton Manning, Indianapolis Colts
XL (2006): Hines Ward, Pittsburgh Steelers
XXXIX (2005): Deion Branch, New England Patriots
XXXVIII (2004): Tom Brady, New England Patriots
XXXVII (2003): Dexter Jackson, Tampa Bay Buccaneers
XXXVI (2002): Tom Brady, New England Patriots
XXXV (2001): Ray Lewis, Baltimore Ravens
XXXIV (2000): Kurt Warner, St. Louis Rams
XXXIII (1999): John Elway, Denver Broncos
XXXII (1998): Terrell Davis, Denver Broncos
XXXI (1997): Desmond Howard, Green Bay Packers
XXX (1996): Larry Brown, Dallas Cowboys
XXIX (1995): Steve Young, San Francisco 49ers
XXVIII (1994): Emmitt Smith, Dallas Cowboys
XXVII (1993): Troy Aikman, Dallas Cowboys
XXVI (1992): Mark Rypien, Washington Redskins
XXV (1991): Ottis Anderson, New York Giants
XXIV (1990): Joe Montana, San Francisco 49ers
XXIII (1989): Jerry Rice, San Francisco 49ers
XXII (1988): Doug Williams, Washington Redskins
XXI (1987): Phil Simms, New York Giants
XX (1986): Richard Dent, Chicago Bears
XIX (1985): Joe Montana, San Francisco 49ers
XVIII (1984): Marcus Allen, Los Angeles Rams
XVII (1983): John Riggins, Washington Redskins
XVI (1982): Joe Montana, San Francisco 49ers
XV (1981): Jim Plunkett, Oakland Raiders
XIV (1980): Terry Bradshaw, Pittsburgh Steelers
XIII (1979): Terry Bradshaw, Pittsburgh Steelers
XII (1978): Randy White ja Harvey Martin, Dallas Cowboys
XI (1977): Fred Biletnikoff, Oakland Raiders
X (1976): Lynn Swann, Pittsburgh Steelers
IX (1975): Franco Harris, Pittsburgh Steelers
VIII (1974): Larry Csonka, Miami Dolphins
VII (1973): Jake Scott, Miami Dolphins
VI (1972): Roger Staubach, Dallas Cowboys
V (1971): Chuck Howley, Dallas Cowboys
IV (1970): Len Dawson, Kansas City Chiefs
III (1969): Joe Namath, New York Jets
II (1968): Bart Starr, Green Bay Packers
I (1967): Bart Starr, Green Bay Packers