Kotimainen jenkkifutiskesä 2016 käynnistyy todenteolla tulevana perjantaina, kun soikea pallo lennähtää ilmoille ottelussa, jossa kohtaavat kotijoukkue Vantaa TAFT ja vierailija Turku Trojans. Ennakkoon ajatellen kyseinen ottelu onkin mitä mainioin kesän avaus, koska ottelupari kuvaa hyvin tulevaa Vaahteraliigakautta. Ottelussa kohtaa kaksi mielenkiintoista joukkuetta ja ottelun lopputuloksenkaan ei pitäisi olla ennakkoon täysin selvä, vaikka vantaalaisia ei ole ennen kautta arvioitu aivan turkulaisten tapaan sarjan mestaruustaistoon mukaan.
Kokonaisuudessaan Vaahteraliigakaudesta 2016 pitäisikin tulla juuri tasaisuutensa vuoksi todella mielenkiintoinen. Sarjan mestaruudesta tulee taistelemaan ensimmäisen kerran sitten jenkkifutiksen kultavuosien enemmän kuin kaksi tai kolme joukkuetta. Tämän vuoden Vaahteraliigan voi voittaa ainakin neljä joukkuetta ja siksi tämän vuoden pudotuspelitaisteluista tulee muodostumaan ennennäkemättömän kovia.
Alkavaa jenkkifutiskesää tulee värittämään myös tasaisuuden lisäksi kovat kotimaiset paluumuuttajat ja sitäkin kovemmat ulkomaalaiset, joten jos joskus niin tänä kesänä kannattaa alkaa seuraamaan Vaahteraliigaa ja kotimaista jenkkifutista myös laajemmin.
Sijat 7.-5.
Porvoo Butchers
Porvoo Butchers on joukkue, joka voitti 2000-luvun alkupuolella viisi Vaahteraliigan mestaruutta putkeen, mutta tuon putkeen jälkeen joukkueen taso on laskenut vuosi vuodelta alaspäin. Viime vuosi olikin tuon tasonlaskun konkreettisin vuosi kun joukkue jäi melko yllättävästi pudotuspelien ulkopuolelle vasta toisen kerran sitten 2000-luvun alun. Tähän asiaan on kuitenkin tulossa muutos varmasti jo lähivuosina, koska viime kesänä Butchersin juniorit putsasivat pöydän niin U19 kuin U17:sissa. Eli noita viime vuosina harvakseen tulleita todella laadukkaita junioreita on kasvamassa Porvoossa tuleville vuosille erittäin paljon. Osa näistä junioritähtistä tuleekin ottamaan jonkinlaista roolia Vaahteraliigassa jo alkavalla kaudella.
Yhdysvalloista Porvooseen on tulossa taitoa ja kokoa
Teurastajien ensi kauden jenkkikiintiötä rasittavat pelaajat ovat pelinrakentaja Trevor Vasey, keskushyökkääjä Kemani Jones ja puolustuksen linjassa viihtyvä isokokoinen Michael Galantini. Näistä kolmesta herrasta ehdottomasti mielenkiintoisin on linjamies Galantini, koska hän on pelaaja, jonka pelaamista on varmasti ensi kauden aikana ilo seurata. Onhan tämä lähes 130-kiloinen ja 185 cm patukka varmasti sellainen pelaaja, jota harva kotimainen hyökkäyksen linjamies tulee saamaan kuriin. Siitä syystä myös porvoolaisten puolustus tulee varmasti ottamaan ensi kesänä askeleita eteenpäin, vaikka puolustus noin muuten on varmasti hieman heikentynyt viime kaudesta. Onhan joukkue menettänyt talven aikana Sebastian Karbinin, jota voidaan pitää Vaahteraliigan TOP 3 -tukimiehenä.
Vaikka Galantini on jenkkipelaajista mielenkiintoisin, on myös Vasay ja Jones pelaajia, jotka pystyvät tekemään tuhojaan Vaahteraliigassa. He eivät kuitenkaan erotu Galantinin tavoin muista sarjan saman paikan pelaajista, koska esimerkiksi jenkkipelinrakentaja löytyy lähes jokaisesta Vaahteraliigajoukkueesta.
Teurastajien kesän suunnan tulee näyttämään nuoret pelaajat
Vaikka porvoolaisjoukkueesta löytyy edelleen muutamia 2009 Suomen mestaruuden voittanutta pelaajaa, niin tulee joukkueen tulevan kauden suunnan ratkaisemaan useat 1990-luvulla syntyneet herrat. Näiden herrojen joukkoon kuuluu niin jenkit kuin useat kotimaisetkin nimet, joista yksi mielenkiintoisimmista on Mikko Seppänen, joka on dominoinut viimeiset kaksi vuotta Mikkeli Bouncersin paidassa 2. divisioonaa. Laitahyökkääjänä pääsääntöisesti toimiva Seppänen on myös erittäin mainio potkujen palauttaja, joten on mielenkiintoista nähdä millaista roolia tämä nuorimies saa sillä osastolla pääsarjatasolla. Seppäsen lisäksi toinen mielenkiintoinen laitahyökkääjä on Daniel Luoma, joka oli lähes pitelemätön viime kauden juniorisarjoissa.
Arvio: Porvoolaiset teurastajat tulevat taistelemaan tiukasti sijoista 5-7, mutta hieman muita kapeampi rosteri käänsi vaakakuppiemme tällä kertaa porvoolaisia vastaan. Faneille.com jää kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan minkälaisiin suorituksiin tämä nuorennusleikkausta läpikäyvä joukkue ensi kesänä pystyy.
Tampere Saints
Viime kaudella 1. divisioonan mestaruuden voittanut Saints oli vielä joulun välipäivinä julkaistussa ennakossamme pudotuspelijoukkue, mutta kevään aikana tamperelaisia vastaan kääntyneet pelaajamarkkinat pudottavat joukkueen sijoitusta rajusti. Joulun jälkeisinä päivinä julkaistussa ennakossamme uskottiin näiden markkinoiden kääntyvän tamperelaisten eduksi, mutta toisin kävi ja esimerkiksi Hämeenlinna Huskies nappasi useita pirkanmaalaispelaajia riveihinsä Saintsin nokan edestä.
Takaiskuista huolimatta Saints sai hankittua kaivattuja paluumuuttajia
Saints tosiaan ”menetti” useita pirkanmaalaisia maajoukkuetason pelaajia Hämeenlinna Huskiesille kevään pelaajamarkkinoiden kiihkeimpään aikaan, mutta täysin ilman kovia kotimaisia nimiä ei Saintskaan jäänyt. Saints sai hankittua riveihinsä sisempänä laitahyökkääjänä mainetta niittäneen Tommi Pinnan ja Ruotsissa viime vuosina loistaneen Veikka Lehtosen, jonka pelipaikka on keskushyökkääjä. Molemmat näistä herroista ovat alunperin Saintsin ”kasvatteja”, joten siinä mielessä näiden herrojen paluu kotiin on kova juttu tamperelaiselle jenkkifutikselle. Kokonaisuudessaan markkinat olisivat voineet kuitenkin olla tamperelaisille hyvin paljon suotuisammat, ja siitä syystä toimituksemme hieman pettyi pelaajien vähäiseen määrään.
Määrä ei kuitenkaan aina korvaa laatua ja siihen pitää myös Saintsin luottaa, koska nämä kaksi aiemmin mainittua pelaajaa ovat Vaahteraliigaan todellisia tähtihankintoja. Onhan Lehtonen paperille Suomen kovin keskushyökkääjä ja Pinta taas pelipaikkansa huippuja koko Euroopan tasolla. Saintsin hyökkäyksen pitäisikin olla taitopelipaikkojen osalta todella hyvässä iskussa, koska tätä kaksikkoa on tukemassa jenkkistatuksen avulla pelinrakentaja Dominic Bona ja monipuolinen Dajon Newell. Näistä pelaajista varsinkin Newell kuulostaa ennakkoon todella mielenkiintoiselta pelaajalta. Pystyyhän hän pelaamaan käytännössä jokaisella taitopelipaikalla, joten hän tulee varmasti pelaamaan myös puolustuksen puolella tulevana kesänä.
Bona taas on pelinrakentaja, joka pystyy tekemään isoja pelejä niin juosten kun heittäenkin, joten sen suhteen Saints jatkaa viime vuonna hyvin toimineella linjalla. Toisaalta Bona joutuu myös todella kovien odotusten alle, koska viime kaudella Tampereella nähty Samson Bialostok oli todellinen pelimies ja suurin syy siihen, että Saints voitti Spagettimaljan. Tästä syystä Bonan pitää näyttää heti kauden alusta asti olevansa Bialostokin jättämien saappaiden arvoinen pelaaja.
Puolustus määrittelee tamperelaisten suunnan
Saintsin puolustus ei ollut viime kaudella 1. divisioonan paras, mutta se venyi aina tarvittaessa loistaviin suorituksiin. Siksi on mielenkiintoista nähdä millaisiin suorituksiin se ensi kaudella kykenee, kun varsinkin heittouhan määrä kasvaa viime kaudesta huomattavasti. Puolustuksellisesti Saints ei ole hirveästi viime kaudesta muuttunut. Isoin muutos varmasti onkin tukimies Jack Nelsonin lähtö ja Juwan King Jr. saapuminen. Nelsonin korvaaminen ei varmasti ole yhtä vaikeaa mitä Bialostokin korvaaminen, mutta ei Kingikään helpolla tule pääsemään, jos peli ei ala heti alkuunsa toimimaan. Kingin paineita on helpottamassa viime kauden tapaan puolustuksen linjassa pelaava Pasquali Andrea, joka pystyy omalla tekemisellään jo herättämään huomiota sen verran, että vastustajat eivät pysty keskittymään ainoastaan Kingiin pelisuunnitelmaa luodessaan.
Arvio: Paperilla Saints näyttää kilpailukykyiseltä joukkueelta, mutta pieni epäilys heittopuolustamista ja pelaajamateriaalin riittävyyttä kohtaan pudottavat tamperelaisten osakkeita yhden pykälän alaspäin. Kokonaisuudessaan Saints tulee silti näyttämään kuulumisensa Vaahteraliigaan ja pelaamaan mukiin menevän kauden ilman suurempia romahtamisia.
Vantaa TAFT
Viime kaudella Vaahteraliigassa pisteautomaattina toimineen TAFTin talvi ja syksy ovat olleet kiireisiä. Onhan TAFT laittanut niin valmennuksensa kuin pelaajistonsakin täysin uuteen uskoon. Uutta vantaalaisten nousua on hankittu ”kasvottomaan” vielä viime kaudella ”iki-wolvona” pidetty Stephen Stokes. Tämä ahmasydämmellä varustettu herra olikin alunperin mielenkiintoinen valinta seuran uudeksi päävalmentajaksi, mutta näin jälkikäteen valinta näytti osuneen oikeaan herraan. Onhan Stokes saanut jo yhden talven aikana uutta puhtia vantaalaisten tekemiseen.
TAFTin runko muodostuu mielenkiintoisista nimistä
TAFT on pystynyt jostain kummallisesta syystä kasaamaan Vantaalle joukkueen, jonka runko muodustuu enemmän ja vähemmän ulkomaalaistaustaisista pelaajista. Tähän varmasti on syynä Stokes ja hänen suhteensa, jotka ovat varmasti pääkaupungilla asuviin ”jenkkeihin” ja muihin jenkkifutiksesta kiinnostuneisiin ulkomaalaisiin kunnossa. Niin tai näin, on myös jenkkifutisliiton toimistolla ollut kiirettä TAFTin takia, koska liiton on pitänyt tarkastaa useammankin pelaajan taustoja ja sitä voidaanko heidät lukea kotijenkeiksi.
Taftin varsinaiset jenkit ovat ennakkoon ajatellen kovia nimiä
Taftin varsinaiset jenkit ovat alkavalla kaudella monipuolinen Joel Sisler, tukimies Jim Barry ja pelinrakentaja Cole Webb, joka muuten tulee samasta yliopistosta, josta Jared Goff varattiin NFL:ään numerolla 1. Webb ei itse paljon yliopistourallaan nimeä kerennyt tehdä, mutta hänen kilpaveljensä sitäkin enemmän. Olihan Goff jo ennen varaustilaisuutta yksi varaustilaisuuden kuumimmista nimistä ja pelipaikkansa ykkösnimi. Tarinasta hauskan kuitenkin tekee se, että myös Webb olisi voinut hieman parempana pelaajana jatkaa uraansa aivan jossain muualla kuin Vaahteraliigassa. Barry taas on pelaaja, joka tuli aiemmin sotasankarina palkitun Daniel Rodriguezin tilalle, koska Rodriguez päätyi lopulta Vaahteraliigan sijaan Kanadan CFL:ään tekemään hieman isompaa tiliä. Barry pelaa lähtökohtaisesti keskimmäisen tukimiehen paikalla, mutta tarvittaessa hän pystyy varmasti pelaamaan myös muilla tukimiehen paikoilla. Sisler taas on pelaaja, joka teki jo viime kaudella nimeä itselleen Hämeenlinnassa. Olihan Sisler Spagettimaljaan asti selvinneen Huskiesin yksittäisistä pelaajista tärkein. Sisleriltä voidaankin siitä syystä odottaa myös alkavalla kaudella todella paljon ja ainakaan allekirjoittanut ei yllättyisi, vaikka Sisler nousisi kesän aikana Vaahteraliigan kirkkaimpien tähtien joukkoon.
Arvio: TAFTin viime kausi tuhoutui sarjan huonoimpiin linjoihin ja tämä on selvästi huomioitu myös tämän kesän joukkuetta rakennettaessa. Onhan TAFT hankkinut talven aikana linjoihinsa britti Stewart Keenanin, Henry Elliottin ja Joonas Luokkakallion. Parantuneet linjat nostavatkin TAFT:in osakkeita huomattavasti ja siksi joukkue tulee taistelemaan itsensä runkosarjan viidenneksi.
Sijat 4.-1.
Seinäjoki Crocodiles
Viime kaudella Vaahteramaljassa pelannut joukkue on tippunut kärkikolmikosta pois sitten talven väliennakon ainoastaan siitä syystä, että kaksi ohi mennyttä joukkuetta ovat tehneet todella hyvää työtä koko kevään ajan. Crocodilesin kannalta kevät onkin ollut hieman huonoa aikaa, koska joukkue itse menetti Santeri Inkisen Saksan GFL-liigaan ja samalla pahimmat vastustajat vahvistuivat selvästi.
Seinäjokelaisten runko on pysynyt hyvin kasassa
Käsittelimme Crocodilesin tilannetta jo hyvin laajasti talvella julkaisemamme ennakossa ja siitä syystä emme ala käsittelemään joukkueen runkoa sen enempää tässä jutussa. Sen voimme kuitenkin mainita, että seinäjokilaisten runko on pystynyt Inkistä lukuunottamatta todella hyvin kassassa viime kauden jäljiltä. Runko on jopa hieman leventynyt ja vahvistunut Joonas Raatikaisen ja Teemu Sinisalon sopimusten myötä. Tärkeintä tässä rungon kassassa pysymisessä on se, että niin pelaajat kuin valmennuskin tietää millaisia pelaajia joukkueeseen on tulossa ulkomailta. Pelasihan esimerkiksi pelinrakentaja Justin Sottilare jo viime kaudella Seinäjoella ja hänen apukäsinään toimii niin ikään viime kaudella Pohjanmaalla pelanneet Spencer Cutlan ja Timothy Thomas.
Ne linjat ne linjat
Jos ja kun aletaan miettimään Crocodilesin heikkouksia, monien katseet kohdistuvat joukkueen linjoihin tai oikeastaan hyökkäyksen linjaan. Olihan se jo viime kaudella osa-alue, joka joukkueella olisi voinut olla hieman parempi. Samainen ”vika” näyttää vaivaavan joukkuetta myös alkavalla kaudella ja siitä kertoo paljon se, että seinäjokilaiset ovat hankkineet yhden linjamiehen Portugalista! Siis kyllä Portugalista, maasta jossa pelataan amerikkalaista jalkapalloa ilmeisesti jalkapallostadioneiden takapihoilla. Kokonaisuudessaan Crocodilesin hyökkäyksen linja näyttääkin viime kautta heikommalta, koska Sami Rantanen vaihtoi Pohjanmaan lakeudet Kanta-Hämeen metsiköihin siirtyessään tulevaksi kaudeksi Seinäjoelta Hämeenlinnaan.
Arvio: Pienistä heikennyksistä huolimatta Crocodiles vaikuttaa edelleen todella vahvalta paketilta. Onhan joukkueen taitopelipaikat vahvistunut sitten joulukuun ennakon Niko Lesterillä ja todella nopealla Kevin Marshallilla, joka tulee korvaamaan Seinäjoelta muualle ”karanneen” Damonshay Pittin. Näistä herroista Lester on sellainen pelaaja, jota jokaisen Vaahteraliigaa seuraavan kannattaa tarkkailla. Dominoihan Lester viime kaudella Tanskan liigaa lähes miten tahtoi. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee ja se ei tällä kertaa tule riittämään tämän korkeammalle.
Wasa Wa1ld Royals
Viime kaudella 1. divisioonan kolmanneksi jäänyt joukkue ei ole jäänyt liigaan nousunsa jälkeen makaamaan tyytyväisyyteen vaan seura on jatkanut jo aiemmin viitoittamallaan tiellään. Royals ilmoittikin jo viime vuoden lopulla pyrkivänsä maksamaan tulevaisuudessa jenkkifutiksen pelaamisesta myös kotimaisille pelaajille. Tulevana kesänä tämä ei ilmeisesti ole vielä ajankohtaista, mutta jo heti ensi kesänä se näyttäisi olevan mahdollista, jos kaikki menee sen suuntaisesti, mitä Vaasassa on suunniteltu. Ympärivuotiseen palkanmaksuun kuitenkin menee vielä useampia vuosia kotimaisten pelaajien osalta.
Royals päätti sekoittaa pakkaa ruotsalaisten voimin
Suomessa on totuttu viimeisen kahden vuoden ajan siihen, että sarjan mestaruudesta taistelee kolme joukkuetta ja heidän menestyksensä on taattua muiden pyristelyistä huolimatta. Ensi kesänä tämä asia tulee kuitenkin muuttumaan, koska vaasalaiset tekivät jotain mitä muut kärkikolmikon ulkopuolella olleet joukkueet eivät ole edes yrittäneet. Royals nimittäin suuntasi heti sarjanousunsa varmistuttua katseensa Ruotsiin ja ruotasalaisille siirtomarkkinoille, josta se päätti hankkia useampia laadukkaita pelaajia. Aivan suunnitellusti tämä taktiikka ei kuitenkaan toiminut, koska Royals ei saanut aivan niin montaa pelaajaa Ruotsista kuin se oli ennakkoon ajatellut sieltä hankkivansa.
Tuo pienoinen ”epäonnistuminen” ei kuitenkaan latistanut Royalsin seurajohtoa ja siitä vastaavaa Seppo Evwarayeta. Oikeastaan se vaan avasi seurajohdolle lisää ovia ja näiden ovien takaa Royals ja Evwaraye hankki britti passilla Suomeen tulevan David Bealen ja kahden passin Ario Winstonin. Winstonin kohdalla sopimus jäi kuitenkin hyvin lyhytaikaiseksi, koska Winston loukkasi itsensä omatoimisissa harjoituksissaan jo ennen kauden alkua ja jäi tulematta sen vuoksi Vaasaan. Siksipä Royalsissa pelaa ensi kaudella ”ainoastaan” neljä Europassilla pelaavaa pelaajaa ja kolme jenkkiä.
Royals näyttää paperilla kovalta paketilta
Royalsin alkavan kauden joukkueesta siis löytyy seitsemän ulkomaalaista pelaaja ja näiden vahvistusten lisäksi joukkue on hankkinut riveihinsä muutamia todella kovia kotimaisia nimiä. Näistä kotimaisista nimistä kovimmat ovat varmasti kotijenkki-statuksella pelaava DB Stacey Thomas ja kotiin paluun tehnyt Efe ”prinssi” Evwaraye. Varsinkin Efe on pelaaja, jonka paluuta kotimaisille kentille ovat monet odottaneet ja nyt heidän odotuksensa on palkittu. Oman mausteensa tälle paluulle antaa se, että Royals on vihjallut Efen pelaavan jossain muualla kuin hänelle tutuimmalla tukimiehen paikalla. Thomas taas on pelaaja, joka on asunut jo useamman vuoden ajan Suomessa ja siitä syystä häntä ei lasketa enää jenkiksi vaan hänen kansalaisuutensa on liitonpapereissa ”Suomi”.
Royalsin jenkkeinä alkavalla kaudella toimivat pelinrakentaja Isaac Fisher, tukimies Cameron Grad ja NFL:ssä asti puolustuksen linjassa pelannut Chris Young. Näistä nimistä jo NFL-statuksensa vuoksi Young on pelaaja, jolta voidaankin odottaa alkavalla kaudella lähes mitä tahansa. Onhan tämä vielä viime kaudella NFL:n porteilla käynyt pelaaja sellainen, jonka pitäisi pystyä rikkomaan Vaahteraliigan säkkiennätykset. Isaac Fisher taas on pelinrakentaja, joka pystyy tekemään pelejä niin juosten kuin heittäenkin eli häntä voidaan hyvin vertailla Tampereelle tulevaan Dominic Bonaan, jonka pitäisi olla hyvin samantyylinen pelaaja. Se, kumpi herroista tulee lopulta olemaan parempi hankinta, selviää vasta kauden alettua, mutta ennakkoon ajatelle erojen ei pitäisi olla kovinkaan suuria. Fisherin eduksi pitää kuitenkin laskea se, että hän pääsee Bonaa tasapainoisempaa joukkueeseen. Cameron Grad taas on pelaaja, joka pelasi viime kaudella Ruotsin pääsarjassa ja oli siellä sarjan parhaita tukimiehiä, joten hänen menestymisensä Euroopassa pitäisi olla varmaa. Royalsin jenkkivahvistukset ovatkin allekirjoittaneen mielestä viime vuotta selvästi varmempia tapauksia ja sitä kautta seura on onnistunut myös tällä osa-alueella viime vuotta paremmin jo lähtökohtaisesti.
Arvio: Prinssi + todella urheilullinen runko + 7 kovaa ulkomaalaista = Menestys. Se, mihin tuo yhteenlasku lopulta riittää, selviää vasta kesän aikana, mutta ainakaan allekirjoittanut ei enää yllättyisi, vaikka Royals pelaisi kesän päätteeksi Vaahteramaljassa. Lähtökohtaisesti kuitenkin laskemme Royalsin tässä vaiheessa ”ainoastaan” varmaksi pudotuspelijoukkueeksi.
Anders Trojans
Turkulainen Trojans jäi viime kaudella Vaahteraliigan kolmanneksi ja se oli takuuvarmasti kovia panostuksia viime vuosina tehneelle seuralla suuri pettymys. Trojansia pidettiin vielä ennen kauden alkua selvänä ennakkosuosikkina. Tänä keväänä tuota suosikinviittaa ei turkulaisille viime kevään tapaan heitetä vaan joukkue pääsee iskemään haastajan paikalta.
Vaahteraliigan laajin materiaali saa reilusti apuja ulkomailta
Trojansilla on ollut viimeiset kaksi vuotta Vaahteraliigan isoin rosteri ja niin taitaa olla ensi kaudellakin, koska joukkueen rosterista löytyy nykyisellään 54 nimeä. Tämän vuoden rosteri poikkeaa viimevuotisista siinä määrin, että joukkueen vahvuudesta löytyy entistä enemmän ulkomaalaisia nimiä. Onhan Trojans hankkinut alkavaksi kaudeksi riveihinsä kolmen jenkin lisäksi kolme Europassilla pelaavaa pelaajaa. Näistä Europasseilla pelaavista pelaajista eittämättä kovin nimi on puolustuksen linjassa viihyvä James Perrineau, joka valittiin viime kauden päätteeksi Vaahteraliigan all-stars-miehistöön pelatessaan Helsinki 69ersissa. Perrineau onkin pelaaja, joka tulee yhdessä Rickhard Heleniuksen kanssa aiheuttamaan vastustajan hyökkäyksen linjoille valtavia ongelma. Onhan kahden näin valtavankokoisen puolustuksen linjamiehen blokkaaminen samanaikaisesti erittäin haastavaa varsinkin juoksupelejä pelatessa. Tätä kaksikkoa tulee tukemaan alkavalla kaudella myöskin Europassilla Turkuun saapunut Daniel Stadler. Unkarilainen Stadler sattuu viihtymään myös puolustuksen linjassa, mutta hieman ”pienempi” kokoisena (199 senttiä ja 116 kiloa) ja liikkuvampana pelaajana Stadler tulee pelaamaan puolustuksen linjan keskustan sijaan puolustuksen linjan päädyssä jolloin turkulaiset saavat puolustuksen linjaansa samanaikaisesti kolme todella vaikeasti blokattavaa pelaajaa. Tämän ansiosta Trojansin puolustuksen linjaa voidaan pitää sarjan parhaana ja sitä kautta turkulaisten puolustuksen pitäisi myös olla erinomainen. Löytyyhän turkulaisten muusta puolustuksesta sellaisia nimiä kuin Ilya Redin (LB), Seikko Vennelä (DB), Ville-Valtteri Suojanen (DB) ja Sami Toivonen (LB). Eikä puolustus jää edes näiden nimien varaan, koska turkulaisten laajasta materiaalista löytyy kyllä näidenkin pelaajien lisäksi vielä laajuutta. Yksi näistä nimistä on jenkki Cameron Gupton, joka tullaan näkemään Turussa varmasti molemmin puolin palloa monipuolisen Roman Runnerin tavoin.
Turkulaisten hyökkäystä piti alunperin tulla tähdittämään kuumapäinen keskushyökkääjä Jocques Crawford, mutta hänen poisjäämisensä vuoksi palloa Turussa tulee ensi kaudella kantamaan NFL:n portteja kolkutellut Chris Douglas. Kyseinen muutos voikin koitua turkulaisten kannalta onnekkaaksi, koska Crawford on ollut kahdella aiemmalla Vaahteraliigakaudellaan ainoastaan runkosarjapelaaja ja hänen hermokontrollinsa on pettänyt aina pahimmassa mahdollisessa paikassa pudotuspeleissä. Siksi Douglasin saapuminen Turkuun voi olla jopa se asia, joka nostaa joukkueen alkavalla kaudella vihdoin sinne korkeimmalle korokkeelle, jonne turkulaiset eivät ole yltäneet sitten vuoden 2003 ja historiallisen mestaruuskauden. Mitä sitten Douglasiin itseensä tulee niin hän on erittäin nopea (40 jaardia aikaan 4.46) ja räjähtävä pelaaja, joka juoksi viime kaudella Saksan pääsarjassa GFL:ssä 120 jaardin ottelukeskiarvolla, joten minkäänlaisesta turistista ei hänenkään kohdalla ole kyse. Lisäksi Douglas on varmasti Crawfordia rauhallisempi pelaaja, koska hän on nähnyt urallaan niin urheilun hienon kuin karkunkin puolen, jolloin hän varmasti osaa asennoitua jokaiseen tilaisuuteensa edeltäjäänsä paremmin. Tätä kylmäpäisyyttä ja hyvää asennetta Douglasilta varmasti ensi kaudella vaaditaankin, koska Trojansin pelinrakentajana toimii jo talviennakossa mainittu Miro Kadmiry . Jotta Kadmiryn valinta ei kuulostaisi liian isolta miinukselta, pitää huomauttaa, että allekirjoittanut toivoo tämän maajoukkueen kannalta erittäin tärkeän herran onnistumista. Monet seikat silti puhuvat siihen suuntaan, että Trojansin pitäisi tukeutua ensi kaudella heittoa enemmän juoksuhyökkäämiseen. Pystyyhän Kadmiry itsekin tuomaan omilla jaloillaan sitä juoksu-uhkaa, jota jo pelkkä Douglas tuo valtavan määrän. Tämän lisäksi myös turkulaisten hyökkäyksen linjan pitäisi olla Karri Kuuttilan johdolla sellainen, että juoksemisen kyllä pitäisi onnistua Vaahteraliigan jokaista joukkuetta vastaan. Onhan Kuuttila yksi Vaahteraliigan parhaista ulommista hyökkäyksen linjamiehistä ja hänen kanssaan turkulaisten linjassa pelaa monta jo tasonsa aiemmin todistanutta pelaajaa. Toisaalta ei sen turkulaisten heittohyökkäyksenkään pitäisi olla aivan kädetön, koska Kadmiryn kohteina ensi kaudella toimii jo aiemmin mainittujen Gupton ja Runnerin lisäksi kasa kotimaisia kärkinimiä Aappo Salorannan johdolla.
Trojans ei anna tasoitusta tänä vuonna valmennuksenkaan suhteen
Yksi asia mikä turkulaisten tekemisessä on pistänyt allekirjoittaneen silmään viime vuosina on joukkuen valmennus tai oikeastaan hyökkäyksen valmennus. Tähän asiaan turkulaiset ovat tehneet tulevalle kaudelle selvän parannuksen, koska joukkueen hyökkäystä ensi kaudella käskyttää Kim Wikström. Maajoukkueen pitkäaikainen hyökkäyksen koordinaattori on nimi, jonka varmasti jokainen Vaahteraliigajoukkue ottaisi mielellään valmennukseensa mukaan ja siksi häntä voidaan pitää turkulaisten kannalta jonkinlaisena kaappauksena. Toimihan turkulaisten viime kauden hyökkäyksen koordinaattorina samanaikaisesti pelinrakentajana pelannut Robert Johnson, jonka kausi päättyi loukkaantumiseen jo hyvissä ajoin ennen muuta joukkuetta. Wikströmin puolesta puhuu myös se, että hän on keskittynyt jo viimeiset 20 vuotta valmentamiseen, jolloin hänen roolinsa penkin takana on jo vakiintunutta. Kokonaisuudessaan turkulaisten valmennus onkin mennyt aimo harppauksia eteenpäin viime vuosista ja samalla joukkue on tasoittanut punttejaan muiden Vaahteraliigassa pelaavien joukkueitten kanssa valmentamisen osalta. Muilla osa-alueilla turkulaiset ovatkin olleet jo ennestään vähintään muiden seurojen tasolla, joten nyt turkulaiset eivät anna enää millään osa-alueella muille joukkueille turhaa tasoitusta.
Arvio: Trojans näyttää paperilla jopa sarjan kovimmalta joukkueelta, mutta pienet epäilykset kotimaista pelinrakentajaa kohtaan pudottavat turkulaisten osakkeita hieman. Mahdotonta kotimaisen pelinrakentajan kanssa voittaminen ei ole, mutta lähtökohtaisesti se on todella vaikeaa. Pitäähän Kadmiryn pystyä pelaamaan vähintään samalla tasolla kuin niiden herrojen, jotka ovat päätyneet Suomeen pelaamaan useiden kymmenien tai jopa satojen pelaajien joukosta. Kilpailu tai oikeastaan sen puute onkin se syy miksi Kadmiry ei ole ennakkoon ajatellen aivan kilpaveljiensä tasoinen pelaaja. Kotimainen pelinrakentaja ei ole kuitenkaan este menestymiseen ja siksi Trojansia pitää näin ennakkoon tarjota toiseksi finaalijoukkueeksi.
Helsinki Roosters
Viime syksynä kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruutensa voittanut kukkolauma lähtee jälleen tulevaan kauteen sarjan suurimpana ennakkosuosikkina. Onhan helsinkiläiset vahvistuneet sitten viime syksyn ja sen lisäksi joukkue pystynyt treenaamaan läpi talven lähes täysipainotteisesti, koska joukkueen aloittavana pelinrakentajana toimiva Micah Brown ja keskushyökkääjätähti Jaycen ”Taylor” Spears talvehtivat Suomessa. Juuri näiden kahden herran Suomessa talvehtiminen on se syy, joka nostaa kukkolauman muiden joukkueiden edelle. Onhan helsinkiläiset päässet treenaamaan läpi talven hyökkäyksen ajoituksia ja kuvioita lähes parhaalla miehistöllään.
Roosters vetää edelleen kovia kotimaisia pelaajia puoleensa
Roosters on siitä ihmeellinen seura, että sen ei tarvitse hankkia europelaajia menestyäkseen Vaahteraliigassa, koska joukkueeseen on kovan luokan kotimaisia tulijoita lähes joka syksy ja talvi. Niin kävi myös viime talvena ja joukkue allekirjoitti sen ansiosta sopimuksen usean pelikentille palanneen pelaajan kanssa. Näitä eläkkeeltä pelikentille palanneita pelaajia ovat esimerkiksi Ilari Nikku (DE), Tuukka Hämäläinen (SS) ja Lauri Vainio (DL). Näiden herrojen lisäksi muualta Roostersiin talven aikana ovat saapunut kiven kova tukimies Sebastian Karbin ja monipuolinen Akseli Olin, joista molemmat ovat täysiverisiä maajoukkuepelaajia Suomen maajoukkueessa. Vetoa siis Roostersiin tuntuu vaan olevan, vaikka huhujen mukaan seuran kausimaksut ovat Suomen tasolla todella korkeat, mutta kai se menestyminen ja hyvissä olosuhteissa treenaaminen on sen arvoista. Eikä nämä jenkkifutiksen kausimaksut ole edes Roostersissa kovin kalliita, jos lajia lähdettäisiin vertailemaan esimerkiksi jääkiekkoon, joten ehkä tästä asiasta puhuttaessa on ilmassa enemmän kateellisuutta kuin mitään muuta.
Kukkolaumasta löytyy tarvittavaa laajuutta jokaiselta osa-alueelta
Roosters ei ole paperilla Vaahteraliigan kovin joukkue, mutta tasoltaan se on ehdottomasti laajin. Materiaalin laajuus onkin helsinkiläisten selvin etu pahimpiin kilpailijoihinsa nähden. Joukkueen rosterista löytyy lähes jokaiselta pelipaikalta 4-5 pelaajaa, jonka voi laittaa tilanteessa kun tilanteessa kentälle ja taso ei tule laskemaan merkittävästi. Tietysti kukkolaumakin elää ja hengittää sen mukaan miten esimerkiksi pelinrakentajana toimiva Brown pysyy terveenä. Toisaalta ei Roosters joutuisi ongelmiin vaikka Brown loukkaantuisi, koska joukkue voisi tarvittaessa tuoda hänen tilalleen uuden pelinrakentajan esimerkiksi Yhdysvalloista. Onhan Roostersilla käyttämättä edelleen yksi jenkkikiintiön paikkansa ja sitä kautta yhden lisäjenkin tuominen ei olisi edes ongelmallista.
Arvio: Voittamisenkulttuuri on asia, jota Suomessa usein väheksytään ja siksi siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Totuus on kuitenkin se, että voittamaan oppineen joukkueen on helpompi voittaa kuin sellaisen, joka on aina hävinnyt ne isoimmat ja tärkeimmät ottelut. Voittamisenkulttuuri onkin se asia, joka erottaa Roostersin esimerkiksi Trojansista ja nostaa samalla helsinkiläiset listauksemme kärkeen.
Kansikuva: SAJL
Twitter: Tyhjatasku