Viimeistä viedään – 30 joukkueen kausi alkaa kahden seuraavan vuorokauden sisällä, joten eiköhän ole jo aikakin.
Viime kaudella NFC North oli kahden kauppaa, kun Packers ja Vikings taistelivat viimeiseen otteluun asti divisioonan voitosta. Tuolloin Vikings veti pitemmän korren, mutta joutui samalla huomattavasti haastavampaan paikkaan villikorttikierroksella. Jälkikäteen on helppo sanoa, että joukkueiden olisi ennemmin kannattanut taistella kakkospaikasta kuin Seahawksin kohtamisesta ykköspaikan myötä. Uusi kausi tuo pieniä muutoksia divisioonan joukkueisiin, mutta näyttäisi, että sama kaksikko tulee porskuttamaan ehkäpä jopa selkeämmin kärjessä kuin viime kaudella. Ei olisi kaukaa haettu, jos taas ykköspaikka ratkeaisi viimeisellä kierroksella tai sitä edeltävällä kierroksella, jolloin joukkueet kohtaavat toistamiseen toisensa.
Chicago Bears (6–10)
Kausi 2015
Bearsin kotiottelut menivät täysin penkin alle, kun niistä jäi käteen ainoastaan yksi voitto. Sen sijaan vierasotteluissa joukkue pystyi venymään tiukoissa paikoissa paremmin ja voitti kahdeksasta ottelustaan viisi, joista 4 korkeintaan viiden pisteen erolla. Chicago oli vielä puolessa välissä kautta suhteellisen hyvissä asemissa taistelemaan aina pudotuspelipaikasta asti. Viikon 10 jälkeen saldo näytti 4–5, mutta kovaa loppukiriä edellyttänyt kausi ei saanut haluttua lopputulosta useiden kotona kärsittyjen alle maalin tappioiden myötä. Edes voitto Packersistä viikolla 12 ei enää auttanut kääntämään joukkueen kurssia.
Joukkueen varsinaiset onnistujat olivat vähissä, tulokaskeskushyökkääjä Jeremy Langfordin kunniaksi on sanottava, että hän suoriutui urakastaan Matt Forten varamiehenä hyvin. Etenkin loppupuoliskolla kautta mies tuntui päässeen vauhtiin tehotkin kasvoivat. Parhaan pelinsä hän pelasi viikolla 10, jolloin juoksujaardeja kertyi 73 ja heittojaardeja 109. Lisäksi mies merkkautti kaksi TD:tä tuossa ottelussa. Laitahyökkääjä Alshon Jeffery oli parhaimmillaan myös vakuuttava. Loukkaantumiset pilasivat miehen alkukauden, mutta heti paluuottelussaan hän merkkautti 147 kiinniottojaardin lukemat ja TD:n Lionsia vastaan. Mies oli avauskokoonpanossa kahdeksassa ottelussa ja merkkautti neljässä niistä kolminumeroisen jaardimäärän.
Bears-hyökkäys
Alshon Jefferyn harteilla on suuri vastuu joukkueen heittohyökkäyksen onnistumisesta. (Getty)
Viime kaudella loistanut Alshon Jeffery jatkaa Bearsin riveissä ja on joukkueen ehdoton ykkösase heittopeleissä. Hän saattaa jäädä valitettavan yksin laidalle, kun Eddie Royal ja Alshon Jeffery lähtevät kauteen heikkojen esitysten siivittämänä. Tulokaskautensa väliin loukkaantumisen vuoksi jättänyt Kevin White on joukkueen ässäkortti, mutta hänestä on vaikeaa vielä tehdä tarkempia johtopäätöksiä. Jos linjan takana majailisi huippu-QB, voisi hän omilla otteillaan auttaa nostamaan näiden miesten tasoa, mutta Jay Cutler ei toistaiseksi kuulu tähän kategoriaan. Cutler on tunnettu äärettömän ailahtelevista otteistaan. Toisinaan hän pystyy nousemaan kentän kuninkaaksi, kuten viime kaudella Ramsia vastaan (heittotarkkuus 79,2 %, 258 heittojaardia, 3 TD:tä, 0 syötönkatkoa ja QB-indeksi 151). Tuolloinkin mies romahti heti seuraavalla viikolla Lionsia vastaan epäonnistuen lähes kaikessa tekemisessään. Tämä epävarmuus vaikuttaa koko joukkueen tekemiseen väkisinkin. Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että tasaisuus olisi löytymässä, mutta ainahan sitä voi toivoa vielä 33-vuotiaaltakin, etenkin, jos sattuu olemaan Bears-fani.
Ilmassa leijuu paljon harmaita pilviä hyökkäyslinjan päällä. Tulokas Cody Whitehair voi tuoda aukon pilvien väliin. Mies päätyi vaativaan paikkaan Bearsissa, mutta on joukkueelle ehdottomasti hyvä vahvistus. Linjan taakse jäi myös aukko Matt Forten ottaessa suunnakseen Jetsin. Jeremy Langfordin viime kauden otteiden myötä joukkue ei jää sentään tyhjän päälle, mutta hänelläkin on vielä paljon kehitettävää etenkin ensimmäisen kontaktin jälkeen. Bears näytti jo viime kaudella pystyvänsä yksittäisessä ottelussa voittamaan melkeinpä minkä tahansa joukkueen, mutta pitkässä juoksussa on vaikeaa nähdä sen pärjäävän.
Bears-puolustus
Puolustuksen tila on hyvin kaksijakoinen. Puolustuslinjassa ja sen takana asiat ovat mallillaan, mutta takapuolustus puolestaan on vähintäänkin kyseenalainen. Etuosasto vahvistui kolmella selkeällä vahvistuksella, kun tukimiehet Jerrell Freeman Coltsista ja Danny Trevathan Broncosista valtasivat avauksen paikat. Miehet keräsivät viime kaudella yhteensä 139 onnistunutta taklausta, joka lupaa hyvää etenkin juoksupuolustuksen osalta myös tälle kaudelle. Lisäksi puolustuslinjan toiseen reunaan kiinnitettiin Akiem Hicks Patriotsista, jolla on vielä paljon näytettävää, mutta paljon on myöskin pelivuosia edelleen jäljellä.
Takapuolustuksesta löytyykin sitten ammottavia aukkoja, joiden paikkaamiseen ei ilmeisesti rahat enää riittäneet. Toki on muistettava, että nuoret Kyle Fuller ja Adrian Amos pelasivat hyvän viime kauden ja heiltä on lupa odottaa entistä parempia otteita, mutta muilta osin pakka näyttää olevan täynnä jokerikortteja. Kauden alla on vielä auki, kenet tulemme ylipäätään näkemään avauksessa ja lähtötilanne huomioiden vaihtuvuutta saattaa olla hyvinkin paljon, kun sopivaa koostumusta lähdetään etsimään.
Arvio
Jos puolustus ylittää odotukset, on joukkueella mahdollisuudet hyvään kauteen, mutta ennakkoasetelmiin peilaten se ei ole todennäköistä. Varsinaisten tähtien puuttuminen saattaa koitua kohtaloksi myös muutamassa tiukassa ottelussa, jossa ratkaisijan viittaa joudutaan sovittelemaan kokemattomampien pelimiesten niskaan. On vaikea ennustaa joukkueen kaudesta muuta kuin 4–12-saldoon päättyvää murhenäytelmää.
Detroit Lions (7–9)
Kausi 2015
Detroit lähti kauteen umpisurkeasti ja mollivoittoinen tahti jatkui aina Lontoossa viikolla 8 pelattuun otteluun asti. Kahdeksassa viikossa Lions oli kerännyt vasta yhden voiton ja joukkue oli jumiutunut liigan pohjalle. Alkukauden vastustajat olivat laadukkaita, kun vastaan asettuivat mm. Broncos, Cardinals, Seahawks sekä Vikings kahdesti, joten kompurointi oli joltain osin nähtävissä jo etukäteen. Viikolla 9 ollut taukoviikko auttoi joukkuetta kasaamaan itsensä ja se tulikin kuin uudelleen syntyneenä takaisin voittaen kolmessa seuraavassa ottelussa Packersin, Raidersin ja Eaglesin. Kun sarjaa täydensi vielä toinen kolmen ottelun voittoputki runkosarjan päätteeksi, ei joukkueen tarvinnut hävetä loppusaldoaan.
Kaksikko Matthew Stafford–Calvin Johnson löysi toisensa jälleen, kuten odottaa saattoikin. Heidän otteitaan on hienoa katsoa, kun joka hetki miehillä tuntuu olevan selvää, mitä toinen ajattelee. Stafford aloitti kautensa todella vaisusti, mutta viikosta 6 lähtien oli Lontoon reissua lukuunottamatta hyvässä vireessä. Viikolla 7 joukkueen uudeksi hyökkäyksen koordinaattoriksi kiinnitetty Jim Bob Cooter saattoi olla osasyyllinen siihen, että Staffordin otteet paranivat. Johnson puolestaan pelasi tasaisen varmasti läpi kauden keräten hänelle vaisut lukemat (1 214 kiinniottojaardia ja 9 TD:tä), mutta verrattuna lukuisiin muihin laitahyökkääjiin hän oli edelleen lähellä liigan kärkitasoa. Puolustuksessa viihdyttävintä peliä pelasi ulompi linjamies Ezekiel Ansah, joka saalisti 14,5 säkkiä kauden mittaan ja oli muutenkin pirteällä pelipäällä.
Lions-hyökkäys
Mitä onkaan Lions ilman kiintotähti Calvin Johnsonia? Pian se nähdään ja on selvää, että moni jää kaipaamaan ”Megatronin” maagisia otteita. Kukaan tuskin uskoo, että tulevalla kaudella nähdään joku, joka pystyisi hyppäämään Johnsonin saappaaisiin, mutta lähimmäs sitä päässee Bengalsista siirtynyt Marvin Jones. Jones oli viime kaudella hyvä, muttei huippuhyvä. Hän tullee siitä huolimatta olemaan Staffordin ykköskohde heittopeleissä. Yhdessä Golden Taten kanssa he pystyvät luomaan monipuolista uhkaa puolustukselle ja sitä kautta auttamaan joukkuettaan etenemään kentällä. Ratkaiseva ero Johnsonin ja tämän kaksikon välillä saattaa syntyä maalinteossa. Jones ja Tate tekivät yhteensä viime kaudella 10 TD:tä, kun taas Johnson onnistui 9 kertaa. Tilastot ovat tilastoja ja uusi kausi lähtee aina nollista. Sitä kautta Lionsilla on mahdollisuus saada heittopelinsä sopivaan kuosiin, jonka kautta tarvittavat pisteet saadaan taululle.
Heittohyökkäystä kaivataan Detroitissa, sillä hyökkäyslinja epäonnistui viime vuonna juoksuhyökkäysten tukemisessa pahan kerran. Ykköskierroksen varaus Taylor Decker hankittiin nimenomaan tästä syystä, sillä mies on näyttänyt kyntensä yliopistossa juuri tällä sektorilla. Onko hänestä jo ensimmäisellä kaudella riittävästi auttamaan juoksupuolustuksessa jää nähtäväksi, mutta toivoa ainakin on. Viime vuoden tulokas, keskushyökkääjä Ameer Abdullah kärsi hyökkäyslinjan tasosta pahasti, mutta on valmis vastaamaan taas haasteeseen. Hänen on syytä onnistua tehtävässään, sillä kakkosmies Theo Riddick on niittänyt enemmänkin mainetta heittopeleissä kuin juoksujensa myötä.
Lions-puolustus
DeAndre Levyn paluu ei voisi tulla parempaan saumaan Lionsin kannalta. (Getty)
Puolustuksen suurin ilonaihe lienee tukimies DeAndre Levyn paluu takaisin pelikuntoon. Mieheltä jäi käytännössä koko viime kausiin väliin ja kun kyse on yhdestä liigan parhaimmasta pelaajasta omalla pelipaikallaan, on selvää, että hänen paluullaan on positiivinen vaikutus. Hänen myötään etuseitsikko muodostaa uskottavan kokonaisuuden, kun hänen rinnaltaan löytyy vielä Josh Bynes, joka pelasi kelpo kauden viime vuonna. Hän myös hyötyy Levyn paluusta, kun hyökkäyksen linja joutuu käyttämään isoimman panoksen toisaalle.
Takapuolustuksessa kulmapuolustaja Darius Slay on pelannut jo kaksi peräkkäistä kautta ilman pahempia epäonnistumisia. Uransa neljännellä kaudella hän saa kannettavakseen lähes koko takakentän, sillä muun joukkueen tuki tuntuu olevan hyvin ohutta. Slayn aisaparina aloittava viime vuoden tulokas Quandre Diggs omaa sentään potentiaalia kasvaa avainpelaajaksi, mutta muuten takapuolustus voi joutua pahoihin vaikeuksiin Coltsin ja Packersin kaltaisia heittovoimaisia hyökkäyksiä vastaan.
Arvio
Lionsin otteluohjelma on sellainen, että jonkinlaiseen menestykseen olisi saumat, mutta Calvin Johnsonin eläkkeelle lähtö ei voi olla näkymättä joukkueen tasossa. Divisioonasta löytyy kaksi huipputason joukkuetta ja siten 4–12-saldo saattaa olla hieman pessimistinen, muttei ainakaan kaukana siitä, mitä tulemme näkemään.
Minnesota Vikings (11–5)
Kausi 2015
Vikings hallitsi divisioonaansa komeasti voittamalla kuudesta ottelustaan viisi ja hoitaen ennen kaikkea viimeisellä kierroksella tiukassa paikassa voiton Packersistä, joka takasi ykköspaikan. Toisaalta divisioonan voitto tiesi astetta haastavampaa vastustajaa ensimmäisellä pudotuspelikierrokselle. Runkosarjassa Vikings eteni tasaisen varmasti voitosta toiseen ilman yli tappioputkia. Pisin sellainen osui viikoille 13 ja 14, kun niin Seahawks kuin Cardinalskin onnistuivat voittamaan peräjälkeen viikingit. Loistavasti puolustanut Vikings ei tappioista hätkähtänyt vaan pystyi pitämään alkukauden tapaan loppukaudella vastustajat pääasiassa alle 20 pisteessä. Hyökkäyksen ajoittainen tehottomuus ei ollut este menestykselle puolustuksen hoitaessa hommansa mallikkaasti ja toisaalta myös hyökkäys kantoi toisinaan loistavasti oman kortensa kekoon nakuttamalla yli 30 pistettä.
Päätöskierroksen Packers-voiton myötä joukkue sai villikorttikierroksella vastaansa Seattlen, jolle joukkue oli hävinnyt selkein lukemin (7–38) runkosarjassa. Minnesota pystyi tällä kertaa jarruttamaan vastustajan hyökkäystä loistavasti, mutta 9–0-johto ei riittänyt viimeiselle neljännekselle lähdettäessä, vaikka joukkueelle tarjottiin vielä viime hetkillä voittomaalia potkuyrityksen muodossa tilanteen olleessa 9–10. Ohi mennyt potku jätti karvaan maun kaudesta, vaikka runkosarjan onnistumiset tekivät hyvää Packersin viime vuodet hallitsemalle NFC North -divisioonalle.
Keskushyökkääjä Adrian Peterson on vuodesta toiseen ollut aivan liigan huipputasoa omalla pelipaikallaan, eikä väliin jääneen edelliskauden jäljiltä tahti ollut hyytynyt. Sen sijaan tulokaslaitahyökkääjä Stefon Diggsin näytöt tulivat monille puun takaa, sillä mies varattiin edelliskeväänä vasta kierroksella viisi. Valitettavaa on, että miehen suoritustaso laski sitä mukaan, kun kausi eteni, mutta siitä huolimatta hän oli todella positiivinen yllätys.
Vikings-hyökkäys
Pelinrakentaja Teddy Bridgewaterin kolmas kausi jäänee kokonaan väliin loukkaantumisen vuoksi ja hänen paikkansa avauksessa annettiin juuri kauden alla Sam Bradfordille. Bradfordin viime kausi Eaglesissa oli äärettömän haastava, eikä menestystä tullut kovista odotuksista huolimatta. Nyt hänelle aukeaa uusi mahdollisuus näyttää tasonsa. Kovin montaa mahdollisuutta hän ei tule saamaan, joten miehen on laitettava parastaan. Laidalta löytyy nuoria lahjakkuuksia, joista Stefon Diggs oli viime kauden ykköskohde. Jos mitään erikoista ei ole taustalla tapahtunut, mies jatkaa tässä roolissa myös tulevalla kaudella. Hän ei viime kaudella saanut juurikaan apuja ja jotta heittohyökkäys saadaan iskuun, tarvitaan näitä apuja kipeästi. Koska muun kokoonpanon näyttöjä katsellessa ei voi olettaa, että viime kauden pelaajista kukaan pystyisi nostamaan riittävästi tasoaan, on katseet suunnattava ykköskierroksen varaukseen, Laquen Treadwelliin. Treadwell tulee saamaan vastuuta paljon, ehkä jopa liikaakin tasoonsa nähden, mutta ainakin hän saa loistavan tilaisuuden näyttää taitonsa.
Juoksuhyökkäys on ase, jolla Vikings viime kaudellakin meni hyökkäyksessä pitkälle. Reilusti yli puolet peleistä ja maaleista tulivat juoksujen kautta ja sen selittää yksi mies, Adrian Peterson. Kun joukkueesta löytyy huippukeskushyökkääjä, on selvää, että sitä korttia käytetään riittävästi. Peterson on pelannut koko uransa Vikingsissä ja vielä 31-vuotiaana on sen hyökkäyksen ehdoton ykköstähti. Mies on monipuolinen ja tulee varmasti tekemään tälläkin kaudella tuhojaan useassa ottelussa. Viime kaudella hän suorastaan murjoi viikolla 10 Raidersin puolustuksen 203 jaardillaan. Keskushyökkääjän pelipaikka on raaka, eikä Petersonilla ole todennäköisesti enää montaa vuotta peliuraa jäljellä, joten kirkkain kruunu eli Super Bowl maistuisi varmasti tulevan kauden päätteeksi.
Vikings-puolustus
Vikings pärjäsi viime vuonna juoksuhyökkäyksen, mutta ennen kaikkea raudanlujan puolustuksensa turvin. Onkin vaikeaa löytää joukkueen puolustuksesta heikkoa kohtaa, sillä etuseitsikosta löytyy laatupelaajia jokaiselle pelipaikalla. Kukaan heistä ei varsinaisesti ole noussut kunnolla esiin, mutta yhdessä he muodostavat yhtenäisen joukkion, jonka ohi on todella vaikea päästä. Mielenkiintoisin nimi tuossa joukossa on kolmanteen NFL-kauteensa valmistautuva tukimies Anthony Barr, joka on molempina vuosinaan ollut vakuuttava.
Takapuolustus pelaa suurella riskillä, mutta onnistui siinä viime vuonna loistavasti. Usein takapuolustus ei ota osaa juoksuhyökkäysten torjumiseen, vaan se tehdään seitsemän muun pelaajan voimin. Sen sijaan he pysyttelevät etäällä pysäyttäen heittohyökkäykset loistavalla prosentilla ja tarpeen tullen tukevat juoksupuolustusta hieman taaempaa hyvin. Toiselta kierrokselta kevään draftissa kiinnitetty Mackensie Alexander ei mahtune vielä kauden alussa avaukseen, mutta on hyvä lisä loistavan takakentän rotaatioon.
Arvio
Vikingsin puolustus on valioluokkaa ja Adrian Petersonin juoksut ovat myrkkyä joukkuelle kuin joukkueelle. Tällä reseptillä joukkue pärjäsi viime vuonna ja tulevat varmasti pärjäämään myös tänä vuonna. Taisto divisioonan kärkipaikasta tulee olemaan tiukkaa, mutta 13–3-saldolla pudotuspelipaikka on varma. Oma arviomme on, että keskinäisten otteluiden myötä Vikings joutuu tänä vuonna tyytymään kakkossijaan.
Green Bay Packers (10–6)
Kausi 2015
Yhtenä suurena mestarisuosikkina kauteen lähtenyt Green Bay Packers kärsi heti kauden alla ikävän takaiskun, kun joukkueen ykköslaituri Jordy Nelson loukkaantui. Tästä takaiskusta huolimatta joukkue pystyi kaivamaan voitot kuudesta ensimmäisestä pelistään ja useat niistä selkeällä erolla. Viikolla 7 ollut taukoviikko ja sen jälkeiset ottelut Broncosia ja Panthersia vastaan käänsivät kurssin negatiivisempaan suuntaan, eikä joukkue onnistunut keräämään kuin yhden voiton viidestä tauon jälkeen pelaamastaan ottelusta. Viimeisillä kierroksilla Packers taisteli tasapäin Vikingsiä vastaan divisioonan voitosta pudotuspelipaikan varmistuttua käytännössä jo kaksi kierrosta ennen runkosarjan päätöstä. Runkosarjan päätösottelussa Vikings oli parempi halliten kolmea ensimmäistä neljännestä aavistuksen verran ja pystyen ottelun lopussa estämään Packersin takaa-ajon, joka lähti tilanteesta 20–3 ja päättyi lukemiin 20–13.
Pudotuspeleissä Redskins ei pystynyt kunnolla haastamaan divisioonan ykköspaikalta tiputettua Packersiä. Lopputulos 35–18 kertoo suurinpiirtein kaiken ottelusta ja siitä, kenen johdolla ottelu eteni. Divisioonakierroksella vastaan asettui Arizona Cardinals. Ottelu huipentui varsinaisen peliajan viimeiselle sekunnille, kun pelinrakentaja Aaron Rodgers onnistui löytämään viimeisellä mahdollisella yrityksellään laitahyökkääjä Jeff Janisin maalialueelta ja Packers onnistui tasoittamaan ottelun. Jatkoajalla kolikko suosi Cardinalsia ja se pääsi yrittämään ensimmäisenä maalintekoa. Joukkue ei tuhlannut siihen minuuttia kauempaa ja kahden komean heittopelin päätteeksi Packersin kausi päättyi juuri, kun se oli ehtinyt juhlimaan jatkoajalle venymistään.
Keskushyökkääjä Eddie Lacyn piti olla Packersin avainhahmo viime kaudella, mutta jo elokuussa kaikki merkit viittasivat jotain aivan muuta. Mies ei lopulta yltänyt lähellekään kahden edellisvuoden tehoja ja sitä kautta joukkueen juoksuhyökkäys koko pienimuotoisen kriisin. Kun samaan aikaan Aaron Rodgersilta puuttui ykköskohde, olivat ottelut toisiaan eräänlaista pakkopullaa, kun laitahyökkääjä kerrallaan pyrittiin saamaan peliin mukaan. Joukkueen voimaksi lopulta nousikin juuri laitahyökkääjien laajuus, kun vastustajat eivät koskaan voineet tietää, kenet Rodgers päättää valita kohteekseen. Puolustuksessa nuori takapuolustaja Ha Ha Clinton-Dix sekä kokeneempi pitkätukka Clay Matthews esittelivät osaamistaan loistavalla tasolla auttaen monessa ottelussa joukkueen vaikeistakin tilanteista voittajana maaliin.
Packers-hyökkäys
Eddie Lacyn panos on äärettömän merkittävä Green Bayn hyökkäyksen kannalta. (Getty)
Suurin ja tärkein muutos viime kauteen on Jordy Nelsonin paluu pelaavaan kokoonpanoon. Vaikka Packers onnistuikin hyödyntämään laitureitaan parhaalla mahdollisella tavalla, leimasi sitä paikoitellen juuri ykköshyökkääjän puute. Lisäksi Eddie Lacy palasi harjoitusleirille täysin uudistuneena tai ennemminkin vastaavanlaisena, mitä hänet totuttiin näkemään kahdella ensimmäisellä kaudellaan. Hyökkäyksen kannalta olennaisinta on, että pelinrakentaja Aaron Rodgers on edelleen loistavassa iskussa. Riippuen arvioijasta mies on NFL:n kolmen parhaan pelinrakentajan joukossa aina, toisinaan myös ykkösenä. Viime kausi oli hänen tasoiselleen pelaajalle heikko, mutta nyt palaset näyttävät olevan hyvin kohdallaan. Kakkoslaituri Randall Cobb ei koskaan noussut toivotulle tasolle ollessaan ykköskohteena, mutta Nelsonin takana hän on osoittanut jo aiemminkin olevansa todella vaarallinen.
Juoksuhyökkäys on pitkälti Lacyn käsissä ja ollessaan kauden alla huomattavasti paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten katsojilla on lupa odottaa komeita juoksuja taklauksista huolimatta pitkälle vastustajan alueelle. Lacyn menoa helpottaa loistava hyökkäyslinja, joka viime kaudella kärsi loukkaantumisista. Kauden alkaessa miehet ovat taas pelikuntoisia ja sitä kautta tulevat omalla tekemisellään mahdollistamaan muutaman selkäsaunan heti kauden alkupuolella.
Packers-puolustus
Packersin etuseitsikosta löytyy tuttuja tähtiä, kuten tukimiehet Clay Matthews ja Julius Peppers. Kummallakaan miehistä ei ole enää kovin montaa vuotta uraa jäljellä, joten tämä kausi on yksi viimeisistä mahdollisuuksista näyttää mahtavuutensa. He saattavat kärsiä hieman puolustuslinjan heikkouksista, jotka mahdollistavat vastustajille toisinaan turhan helppoja pelejä. Packersin kevään ykköskierroksen varaus Kenny Clark ei hyppää suoraan avaukseen, mutta saattaisi tuoda kaivattua tukea vaikeisiin hetkiin.
Takapuolustus todisti jo viime vuonna pystyvänsä pysäyttämään melkeinpä minkä tahansa hyökkäyksen. Nuoret Quinten Rollins ja Damarious Randall saavat kantaakseen suuren vastuun kulmapuolustajaosastolla, mutta osoittivat jo viime vuonna pystyvänsä siihen. Avauksesta todennäkisemmin löytyvät Clinton-Dix ja Morgan Burnett vartioivat myös osaltaan loistavasti takakenttää ja itseasiassa Burnettilla oli aikaa keskittyä paljon myös juoksupuolustukseen. Puolustuksen johtotähdiltä Matthewsilta ja Pepperiltä kaivataan onnistunutta kautta ja sitä kautta koko puolustus tulee olemaan äärettömän kova.
Arvio
Viime kaudella päävalmentaja Mike McCarthy jakoi vastuuta johtajamaisesti, eikä enää kutsunut hyökkäyspelejä. Oli sillä vaikutusta viime kauteen tai ei, tulevalla kaudella palataan takaisin vanhaan ja Aaron Rodgers saa korvanappiinsa kutsut taas McCarthylta. Joukkueen otteluohjelma on liigan helpoimmasta päästä, joten menestys runkosarjassa pitäisi olla taattu. On vaikeaa nähdä syytä siihen, miksi Packers ei raivaisi tietään suvereenistä puodtuspeleihin ja sitä kautta 13 voittoa pitäisi olla selviö. Tappiot tulevat Vikingsille ja Eaglesille vieraissa sekä Seahawksille kotonaan. Näillä tuloksilla joukkueen pitäisi selvitä kahden parhaan joukkoon NFC:ssä ja siten saavan loistavat mahdollisuudet jopa Super Bowliin asti.
Viasat ja Viaplay näyttävät useita NFL-otteluita joka viikko koko kauden ajan, joista osa on suomeksi tai ruotsiksi selostettuja.
Kansikuva: Getty
Juttua on muokattu 11.9.2016 klo 14:25 Vikingsin pelinrakentajatilanteen osalta.