Suomen jääkiekkomaajoukkueen uusi päävalmentaja Lauri Marjamäki nimesi tänään loputkin pelaajat syksyn World Cupiin. Viimeisimmässä ryppäässä kutsun saivat hyökkääjät Patrik Laine, Sebastian Aho ja Erik Haula, puolustajat Sami Lepistö, Jyrki Jokipakka ja Ville Pokka sekä maalivahti Mikko Koskinen.
Tällä kertaa maajoukkuevalinnat olivat hyvin odotettuja, eikä isoille yllätyksille jäänyt sijaa. Yksi yllättävä nimi puuttuu kuitenkin listasta: Topi Jaakola.
Jokeripuolustajalla on alla uransa paras kausi, joka huipentui kevään MM-kisoihin. Suomen hopeajoukkueen yksi vakuuttavimmista pelaajista oli juuri Jaakola, joka on ottanut myöhemmällä iällä isoja kehitysaskeleita.
Hän osoitti MM-jäillä pysyvänsä NHL-tähtien kyydissä – niin kiekollisena kuin kiekottomanakin. Sen vuoksi moni olikin jo valmis antamaan Topille World Cup -paikan. Jaakola on iso, fyysinen, hyvin liikkuva ja rauhallinen puolustaja, jolta ei juuri nähdä virheitä. Hänen hyvyytensä itseasiassa korostuu nimen omaan pienellä jäällä, jossa World Cup pelataan.
Maajoukkueen monivuotinen luottopuolustaja Sami Lepistö oli lähes selvä valinta, sillä Lepistö nousi viime KHL-kaudella koko sarjan eliittipuolustajiin. Jyrki Jokipakan NHL-ura ei ole lähtenyt odotetunlaiseen lentoon, mutta hänen oman pään taidoilleen sekä pienen kaukalon kokemukselle on tilausta. Tämän kaksikon valinta oli odotettu, mutta kolmannen paikan napanneen Ville Pokan valintaa voidaan pitää yllättävänä.
Pokka on huippulahjakas nuori puolustaja, joka on kiekon kanssa erittäin rauhallinen. Hän on viisas pelaaja, joka on pelannut kaksi viimeistä vuotta Pohjois-Amerikassa, joten pienen kaukalon metkut ovat hänelläkin hallussa.
Valintaan kohdistuu kuitenkin kysymysmerkkejä, kuten: Miksi jo ennestään nuoreen pakistoon otettiin yksi nuorukainen lisää?
Pokan MM-urakka Venäjällä ei sujunut kovin mallikkaasti, vaikka väläytyksiä nähtiin joka pelissä. Hän on kuitenkin vielä täysi raakile, joka ei pysty pelaamaan vahvuuksillaan pelinopeuden kasvaessa. Hän on lähtökohtaisesti kiekollinen puolustaja, mutta Maailmancupissa hänen roolinsa tulee olemaan joko kolmosparissa tai seiskapakkina ilman ylivoima-aikaa. Tämän vuoksi valinnan olisi voinut odottaa kohdistuvan esimerkiksi muuan Topi Jaakolaan – tai vaikkapa Lasse Kukkoseen.
Jaakola on jokaisella saralla parempi pelaaja omassa päässä ja hän olisi tuonut nuoreen alakertaan rutkasti kokemusta.
Pokan valintaa puoltaa oikeastaan kaksi asiaa: Leijonien valmennus uskoo Pokan ottavan seuraavien kuukausien aikana isoja kehitysaskeleita ja toinen pointti on miehen kätisyys. Oikea käsi alhaalla pelaava Pokka helpottaa pakkiparien kokoamista, mutta jos tämä oli isoin peruste, niin voidaan kysyä, minne unohtui maajoukkueen luottoratsu Juuso Hietanen?
Mutta tälläkin asialla on positiiviset puolensa. Pokka tulee olemaan vielä iso osa Suomen maajoukkuetoimintaa tulevaisuudessa, joten tämä antaa torniolaislähtöiselle miehelle loistavaa oppia jatkoa ajatellen. Suomen nuori sukupolvi on myös poikkeuksellisen kylmäpäistä sakkia, joten Leijonien nuorisokaartissa lepää myös valtaisa yllätyspotentiaali. Ja yksi asia on varma: Suomen menestyshaaveet eivät kaadu yhteen pienen roolin mieheen. Piste.