Näkökulma: NHL-tähtien muovinen kaudenalushöntsä

Aamulla kun sain itseni ylös toimin vakiintuneen tapani mukaan: kahvia, puuroa ja Teksti-TV:tä. Silmiini osui otsikko, jossa kuulutettiin Suomen hävinneen Ruotsille ja vieläpä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Kohautin olkapäitäni ja jatkoin tekstarin selaamista. Ei tuntunut missään. Onkin mielenkiintoista pohtia, miksi kaltaistani ”kendojanaria” ei nappaa koko World Cup?

Joo, on siellä kaikki parhaat paikalla. Joo, on viimeksi pelattu Raadon aikana, jolloin yllätettiin kaikki ja mentiin aina finaaliin saakka. Kritiikkini kärki osuukin muutamaan erittäin tärkeään asiaan, joita en vain voinut ylittää. En siis todellakaan ole katsonut ainuttakaan peliä, joten matseja en tässä käy läpi ollenkaan.

Eniten kaikista negatiivisista turnauksiin liittyvistä asioista minua häiritsee sen ajankohta. Jo tämä asia vesittää mielestäni sen, että turnausta on yleisesti hypetetty parhaiden kohtaamisena. Kukaan itseään kunnioittava kiekkoilija ei todellakaan ole parhaimmillaan ennen kautta, joten olenkin kääntänyt turnauksen pääsisällön muotoon: ”Parhaat kesäharjoittelijat erottuvat”. Näkemättä ainuttakaan ottelua voisinkin heittää päästäni, että luultavasti Sidney Crosby, joka on tunnettu himotreenarina, on noussut tavallistakin kovempaan arvoon. Turnauksen ajankohta on myös omiaan nostamaan Pohjois-Amerikan prospektijengin mahdollisuuksia, koska nuoret pelaajat hoitavat tunnetusti kesätreenit pieteetillä.

Pohjois-Amerikan joukkueesta saankin kätevän aasinsillan toiseen hermostuttavaan asiaan: yhdistelmäjoukkueisiin. Olisin luultavasti kyennyt näkemään nolon ajankohdan läpi, mikäli NHL:n pelaajayhdistys ei olisi lähtenyt pelleilemään joukkueilla. Muun Euroopan ja Pohjois-Amerikan joukkueet ovat ideoita, jotka olisivat saaneet jäädä suunnittelijoiden pöydälle. Käsitykseni mukaan tulevaisuudessa turnausta olisi tarkoitettu kehittää golfista tutun Ryder Cupin kaltaiseksi, jossa siis kohtaisivat Pohjois-Amerikan ja Euroopan parhaimmisto. Ikävä sanoa, mutta ei tule toimimaan. Eurooppalaisuus on kriisissä ja patrioottisuus valtaa alaa. En vain näe tällaista tulevaisuutta. Ihan piruuttani toivon, että Euroopan jengi voittaisi. Haluaisin nähdä, mikä maa omii mestaruuden itselleen.

Pienempi vaivaava asia on ennen turnausta ollut harjoittelukielto, jolla haluttiin luoda tasapuoliset olosuhteet kaikille joukkueille. Minulle jääkiekko ei ole yksilöiden temmellyskenttä, vaan kollektiivien voimien koitos. Harjoittelukiellolla vietiin tämä ulottuvuus kauemmaksi keskiöstä jotenkin niin periamerikkalaiseen tapaan. Valtameren takana on aiemminkin ollut kyse yksilöistä. Läpeensä markkinoinnin kyllästämä NHL etsii jatkuvasti mainoskasvoja, joilla myydä tuotettaan.

Kaupallisuus onkin koko asian pihvi. Seurat eivät halua taukoa keskelle kautta, yhdistelmäjoukkueet pitävät turnauksen tiiviinä ja, mikä pahinta, NHL saa tällä höntsäturnauksella itselleen ja pelaajilleen syyn olla osallistumatta olympialaisiin. Mikäli jalot kilpailut menettävät suurimmat tähtensä tällaisen kaudenalushöntsän takia, niin närkästykselleni löytyy varmasti kannattajia.

Pitäkää World Cupinne, minä keskityn Liigaan.

Kuva: Bennet / Getty