
Norja-Suomi klo 19.00
Suomi otti eilen odotetun voiton avausottelussa Itävaltaa vastaan. Yllätys löytyy tavassa jolla voitto tuli. Erkka Westerlund on puhunut joukkueen pelitavan muovaamisesta nopeammaksi ja reagointiin perustavaksi. Eilen ei tosiaan erään lajiexpertin lempikäsitettä kontrolloituja viivelähtöjä nähty. Muutenkin yleinen kuva ensimmäisistä peleistä oli se, että päästä päähän mennään ja lujaa. Toisaalta pitää muistaa, että kyseessä oli todellakin vasta turnauksen ensimmäiset pelit. Moni Pohjois-Amerikasta Venäjälle matkannut eli vielä aivan eri ajassa ja on selvää, että pelin taso nousee turnauksen edetessä. Ruotsin ja USA:n osalta voisi toivoa päinvastaista. Niin dominoivia joukkueiden esitykset olivat avausotteluissa.
Suomi teki Itävaltaa vastaan kahdeksan maalia ja se on aivan loistavaa joukkueelta, jonka suurin ongelma on ollut aina maalinteko. Peräti 14 pelaajaa merkkautti itsensä tehopisteille, suurimpina pisterohmuina olivat Mikael Granlund (2+1) ja Sami Vatanen (0+3). Myös varasijoilta kisakoneeseen hypännyt Jarkko Immonen iski kaksi maalia ja sai myös ylivoimavastuuta Teemu Selänteen loukkaannuttua. Selänne sai kolhun ottaessaan vastaan taklauksen, mutta pelin kesken jättämisessä oli enemmän kyse varotoimesta. Hieronta ja jääkylpy ottelun jälkeen niin eiköhän joukkueen kapteeni saa taas niskat vetreeksi. Sami Vatanen ei ottanut Selänteen loukkaantumista vakavasti:
– Ei pitäisi olla vakavaa. Hotellihuoneessa taitavat olla huonot tyynyt.
Hyökkäyspään onnistujia ei joukkueessa voi olla ikinä liikaa, mutta nyt niitä myös kaivataan puolustuspäähän. Tuukka Rask ei pelannut huonoa peliä, mutta ei hyvääkään. Tosiasia on, että neljä maalia omiin on liikaa. Koko joukkueen on siis turnauksen edetessä parannettava nimenomaan oman pään peliä ja olen varma, että niin myös tapahtuu. Maalivahtipelistä on ensimmäisen ottelun jälkeen turha vetää mitään johtopäätöksiä. Ne voi jokainen vetää sitten Kanada-pelin jälkeen. Tänään Norjaa vastaan torjuntavastuun kantaa Kari Lehtonen ja muina uusina miehinä kokoonpanoon nousevat hyökkääjät Antti Pihlström sekä Sakari Salminen. Salminen pelaa Juhamatti Aaltosen paikalla Petri Kontiolan sekä Jussi Jokisen kanssa. Jarkko Immonen saa huilata ja Pihlström ottaa hänen paikkansa Jori Lehterän ja Leo Komarovin rinnalla.
Joukkueen ympäröivä tunne on minun silmääni tällä hetkellä loistava. Hymy nousi huulille kun näki Kimmo Timosen virnistelevän haastattelussa kuin teini-ikäinen ensimmäisten onnistuneiden treffien jälkeen. Pilke loisti Mikael Granlundin silmissä ja Olli Jokinen vaikutti erittäin motivoituneelta, todelliselta Leijonapäälliköltä, alfaurokselta. Kaikki haastatteluissa nähty elekieli näkyi myös kaukalossa. Uskomattomia syöttöjä, pelirohkeutta ja niitä pieniä kikkoja, jotka ovat sitä pelin parhautta. Kuitenkin haastatteluista paistanut viesti oli selkeä: ensi-ilta on nyt takana ja tästä lähdetään parantamaan. Mutta vakavana ei kukaan ole vielä kameroiden edessä tönöttänyt. Olen kuullut, että seura tekee joskus kaltaisekseen. Onko nyt joukkueessa vellova nuori energia à la Määttä, Granlund ja Barkov saanut tartutettua sen nuoruuden innon ja voiman myös joukkueen nestoreihin. Vai onko se kipinä syttynyt jo aivan muista syistä siellä olympiatulen loimussa.
Norja pelasi uskomattoman uhrautuvasti Kanadaa vastaan ja sillä intensiteetillä joukkueen onkin pakko jatkaa turnauksen kaikki pelit. Norjalle turnauksen jokainen peli on kuin finaali. On selvää, että joukkueen taitotaso ei aivan riitä haastamaan huippumaita, mutta mahdollisuuksia siihen antaa huippu maalivahtipeli sekä joka solullaan peliin uhrautuvat taistelijat. Joukkueessa on vain yksi NHL-statuksen omaava pelaaja, New York Rangersin Mats Zuccarello, mutta taustalta löytyy myös muutama muu vaarallinen pelaaja. Yksi heistä on Jukka Jalosen alaisuudessa SKA Pietarissa suurta vastuuta nauttiva Patrick Thorensen. Mies paukutti viime kaudella 52 ottelussa tehot 21+30=51 ja oli KHL:n pistepörssin nelonen. Myös ykkösmaalivahti Lars Haugen pelaa KHL:ssä Minskin joukkueessa ja eilinen Kanada-ottelu näytti, että mies on paikallaan.
Tänään ratkaisevassa osassa tulee olemaan se, miten Leijonat saavat norjalaisten asentaman keskialueen sumpun avattua. Harhasyöttöihin ei keskialueella ole varaa, koska juuri niihin tilaisuuksiin Norja pyrkii iskemään. Norjalaiset pyrkivät suomalaisten iholle ja sen alle, ja taistelusta tulee raastavaa, jos kiekko pyörii kulmissa. Olen kuitenkin varma, että Leijonien taitotaso ja ison kentän taktinen osaaminen ovat tänään aivan eri tasolla kuin Kanadalla eilen. Peli pelataan illalla, joten Suomi saa valmistautua otteluun nyt ensimmäistä kertaa normaaliin tapaan. Norjalla ei ole ollut hirveästi aikaa palautua eilisestä ja se ei voi olla näkymättä, varsinkin mitä pidemmälle ottelu etenee. En odota murskajaisia, vaikka eilisen jälkeen mikä tahansa on mahdollista.
Odotan, että jäällä nähdään taas nuoruuden intoa puhkuva, kuin kevään ensimmäiset säteet aistiva voimakas leijonalauma, joka syö illallisekseen loppuun asti pinnistelevän turskalauman. Tämä on nyt se viimeinen harjoituspeli ennen tosikoitoksia. Seuraavaksi onkin jo vastassa Kanada ja silloin pitää olla valmiina. Matkamme on vasta alussa. Tänään se jatkuu taas askeleen verran. Klo 19.00 Norja-Suomi.
Leijonien kentälliset Norja-otteluun:
Mikael Granlund – Aleksander Barkov – Teemu Selänne
Lauri Korpikoski – Olli Jokinen – Tuomo Ruutu
Jussi Jokinen – Petri Kontiola – Sakari Salminen
Leo Komarov – Jori Lehterä – Antti Pihlström
Kimmo Timonen – Sami Vatanen
Olli Määttä – Sami Salo
Sami Lepistö – Juuso Hietanen
Lasse Kukkonen – Ossi Väänänen
Kari Lehtonen (Antti Niemi)








