Suomalaisten jääkiekkoseurojen kannatusbiisit

Kun kiekko putoaa jäähän ja valot välähtävät, yksi asia yhdistää lähes kaikkia suomalaisia kiekkopyhättöjä: musiikki. Kannatusbiisit ovat seuroille enemmän kuin taustamelua – ne ovat identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja historiaa, jota lauletaan kauden kohokohdissa ja pahimpienkin tappioiden keskellä.

Ensimmäiset säkeet jo ennen aloituskiekkoa

Monessa hallissa ilta alkaa samalla kaavalla. Kun kotijoukkue luistelee jäälle, kaiuttimista rävähtää tuttu sävel, jonka jokainen vakikatsoja tunnistaa jo ensimmäisistä tahdeista. Tapparan “Tappara on terästä”, HIFK:n kattila- ja rumpusäestetyt fanilaulut, Kärppien perinteiset Oulua ylistävät kappaleet – jokaisella seuralla on omat tunnuskappaleensa, jotka kertovat mistä tullaan ja ketä ollaan vastassa.

Usein biisit ovat alun perin olleet erillisiä iskelmiä, rock-kappaleita tai jopa mainosmusiikkia, jotka ovat ajan myötä liimautuneet seuraan. Välillä taas faneille tehdään täysin seuralle räätälöity kappale, joka rakennetaan suoraan katsomokäyttöön: helppo kertosäe, selkeä rytmi, sanat jotka jäävät päähän ja kertovat mustasta, kultaisesta, punavalkoisesta tai sinioranssista.

Faniryhmät pitävät laulut elossa

Kannatusbiiseistä ei tule eläviä vain soittolistan kautta, vaan katsomosta. Hallien seisomakatsomoissa on usein omat “kapellimestarit”, jotka aloittavat laulut ja rytmittävät huudot. Yksi suosittu kertosäe voi kiertää hallia useamman kerran illan aikana, riippuen siitä, miten peli etenee.

Monet seurat ovat vuosien varrella saaneet faniryhmiltään omat laulunsa, jotka eivät välttämättä koskaan soi hallin kaiuttimista, mutta jotka jokainen paikalla ollut muistaa. Rumpurytmin päälle huudettu yksinkertainen hokema voi olla tunnelmaltaan yhtä voimakas kuin kaupallisesti tehty kannatusbiisi.

Seurojen ja kannattajaryhmien yhteistyö on myös kasvanut. Uusia biisejä saatetaan testata ensin fanien keskuudessa sosiaalisessa mediassa tai vieraspelireissuilla. Jos laulu tarttuu, se siirtyy nopeasti myös kotiotteluihin.

Mestaruuskevään ääniraita jää historiaan

Kaikista kannatusbiiseistä muistetaan parhaiten ne, jotka soivat mestaruuden hetkillä. Kun pokaali nousee kattoon ja halli räjähtää, sama kappale palaa mieliin vuosienkin päästä. Moni muistaa vieläkin, mitä biisiä soi hallissa sinä keväänä, kun oma seura viimeksi nosti Kanada-maljaa, ja minkä laulun tahtiin pelaajat kiersivät jäätä fanien kanssa.

Mestaruuskauden soundtrack voi olla sekoitus vanhaa ja uutta: virallista seuran kannatusbiisiä, pelaajien suosikkikappaleita, sekä fanien omia lauluja, jotka nousivat esiin kevään ratkaisuhetkillä. Jälkikäteen ne kytkeytyvät mielessä yhtä tiukasti mestaruuteen kuin ratkaisumaali tai torjuttu läpiajo.

Uudet sukupolvet, uudet soundit

Nuoremmat fanisukupolvet tuovat mukanaan myös uusia musiikkityylejä. Siinä missä perinteinen kannatusbiisi on usein rockia tai iskelmää, moni seura on viime vuosina ottanut käyttöön myös räppiä, poppia ja EDM-vaikutteita. Rituaalit ovat silti samat: pelaajien sisääntulobiisi, maalikappale ja ottelun päättävä “kiitos yleisölle” -hetken musiikki.

Sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut ovat tehneet kannatusbiiseistä aiempaa näkyvämpiä myös pelipäivän ulkopuolella. Seurojen soittolistoja ja fanien tekemiä versioita jaetaan somessa, ja osa kappaleista kerää kuuntelumääriä, jotka menevät reilusti yli pelkästään hallikansan.

Kannatusbiisit ovat osa seuran tarinaa

Suomalaisten jääkiekkoseurojen historiasta voi kirjoittaa kirjan pelkän musiikin kautta. Mitä biisiä soitettiin, kun seura pelasi vielä divarissa? Minkä kappaleen tahdissa juhlittiin ensimmäistä SM-kultaa? Mikä laulu soi aina, kun paikallisvastustaja kaatuu?

Kannatusbiisit ovat osa seuran yhteistä muistia – ne yhdistävät katsomossa seisovan juniorin, kausikorttilaisen ja entisen pelaajan. Ja kun kiekko taas putoaa jäähän, sama vanha biisi voi kuulostaa joka kerta uudelta, jos taululla on oikea tulos.