Lätkä

Tapparan mestarivalmentaja Rauno Korpi – mies, joka rakensi 80-luvun dynastian

Toimitus

Rauno “Rane” Korpi on yksi suomalaisen jääkiekon tunnetuimmista valmentajanimistä – ja Tapparassa hän on käytännössä instituutio. Tampereella vuonna 1951 syntynyt Korpi nousi kirvesrintojen taustalta valmentajalegendaksi, jonka kädenjälki näkyy yhä seuran identiteetissä.

Tapparan pitkän linjan luotsi

Korpi nousi Tapparan päävalmentajaksi SM-liigassa ensimmäisen kerran kaudelle 1979–80. Sen jälkeen hän ehti olla seuran peräsimessä useassa eri jaksossa: 1979–1982, 1985–1991 ja vielä kerran 1990-luvun lopulla. Valmentajauransa aikana hän johdatti Tapparan neljään Suomen mestaruuteen, yhteen hopeaan ja yhteen pronssiin. Yhteensä SM-liigan päävalmentajaotteluita kertyi 444, mikä kertoo pitkästä urasta kotimaisen huippukiekon ytimessä.

Tapparassa Korpi tunnettiin vaativana, mutta määrätietoisena valmentajana, joka halusi joukkueensa harjoittelevan kovaa ja pelaavan kurinalaisesti. Hän oli mukana rakentamassa modernimpaa ammattimaisuutta, jossa fyysinen kunto, pelitapa ja henkinen valmistautuminen muodostivat kokonaisuuden.

80-luvun kultaputki teki Tapparasta dynastian

Erityisesti 1980-luvun jälkipuolisko liitetään vahvasti Rauno Korpeen. Tappara voitti hänen alaisuudessaan kolme Suomen mestaruutta peräkkäin kausilla 1985–86, 1986–87 ja 1987–88. Yhteensä seuran kultakausi tuotti viisi mestaruutta, joista juuri tämä kolmen peräkkäisen mestaruuden putki on jäänyt vahvimmin historiaan.

Tuon ajan Tapparaa kuvailtiin usein perheeksi: joukkue tunsi toisensa läpikotaisin, ja mestaruuksien jälkeiset yhteiset juhlat – saunoineen ja porukkaitkuineen – ovat jääneet elävästi Korven muistoihin. Hän itse on kertonut, että 1980-luvun huippujoukkueissa arki oli tiivistä yhdessä elämistä, jossa ilo ja paineet jaettiin.

Maajoukkueet ja valmentajalegendan asema

Korven osaaminen huomattiin myös maajoukkuetasolla. Hän toimi Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1986–1987 ja oli mukana luomassa pohjaa myöhemmälle Leijonien kansainväliselle menestykselle.

Myöhemmin hän siirtyi nostamaan myös naisten maajoukkuetta uudelle tasolle. Naisleijonat saavuttivat hänen johdollaan muun muassa MM-pronssia ja Naganon olympiapronssin vuonna 1998, kun naisten jääkiekko oli ensimmäistä kertaa mukana olympialaisissa.

Valmentajauransa ansiosta Korpi nimettiin Suomen Jääkiekkomuseon Hall of Fameen Jääkiekkoleijonaksi. Hänet on palkittu myös useaan kertaan kauden parhaana valmentajana Kalevi Numminen -palkinnolla, mikä vahvistaa hänen asemaansa suomalaisen kiekkovalmennuksen suunnannäyttäjänä.

Euroopan kentät ja uusi rooli jääkiekkokulttuurissa

Vaikka Tappara on Rauno Korven tarinan selkäranka, ura vei myös ulkomaille. Hän valmensi seuratasolla suomalaisen TuTon lisäksi itävaltalaista EC KACia sekä sveitsiläistä EV Zugia. Näiden vuosien aikana hän vei suomalaista valmennusosaamista Keski-Eurooppaan ja imi samalla vaikutteita eurooppalaisesta jääkiekosta.

Valmennusuran aktiivisimpien vuosien jälkeen Korpi on toiminut muun muassa valmennuksen kouluttajana ja puhujana. Joukkueen johtamisesta, työnteosta ja henkisestä kantista opitut asiat ovat siirtyneet luontevasti myös yritysmaailmaan ja erilaisiin valmennus- ja koulutustilaisuuksiin.

Tapparan mies henkeen ja vereen

Rauno Korpea on kuvailtu “Tapparan mieheksi” – ei vain mestaruuksien, vaan myös uskollisuuden ja pitkäjänteisyyden takia. Hän sitoutui seuraan jo nuorena ja oli rakentamassa siitä joukkuetta, joka nousi pysyvästi suomalaisen huippukiekon kärkeen.

Samalla kun Tappara on vuosien varrella voittanut lisää mestaruuksia ja siirtynyt Hakametsästä Nokia Arenalle, Korven nimi pysyy vahvasti mukana seuran tarinassa. Hänen aikansa 80-luvun kultajoukkueiden peräsimessä on edelleen monelle kannattajalle se mittapuu, johon Tapparan menestyviä joukkueita verrataan.

Rauno “Rane” Korpi on valmentajalegenda, jonka ura kertoo sekä jääkiekon ammattimaistumisesta että siitä, mitä sitoutuminen yhteen seuraan ja sen arvoihin voi parhaimmillaan merkitä – Tapparalla se tarkoitti mestaruuksia, dynastiaa ja pysyvää paikkaa suomalaisen urheiluhistorian ytimessä.

Liittyvät artikkelit