Psyykkaus kuuluu pesäpalloon – Komulaisen kommenttiin vedettävä raja

Napsahtaako pelikieltonalli Jani Komulaiselle? Kuva: SuperJymy Oy

Pesäpallon finaaleita on pelattu kaksi ottelua, ja sarja on ollut niin tasainen kuin siitä alunperin osattiin ennustaa. Vimpeli ja Sotkamo ovat molemmat voittaneet kotiottelunsa ja sarja jatkuu tulevana lauantaina Vimpelin Saarikentällä tilanteesta 1-1. Pitkästä aikaa pesiksen finaaleissa on todellista titaanien taistoa, koska kentällä joukkueet ovat tasaisempia kuin vuosiin. Tämän ansiosta saamme lukea myös muita kuin pelillisiä uutisia näiden kahden hienon joukkueen väliltä. Viimeisin kohu nousi sunnuntain pelin jälkimainingeissa, kun Jani Komulainen oli viiltänyt Vimpelin lyöjäjokeri Mikko Rantalahtea alatyylisellä kommentillaan.

Pesikseen kuuluu vahva vastustajan psyykkaus

Pesis on monella tapaa erilainen laji verrattuna moneen muuhun lajiin. Yhtenä isona tekijänä lajiin kuuluu vastustajien todella kova psyykkaus, jossa mennään aivan äärirajoille. Varsinkin lukkarit saavat osakseen todella kovaa ja alatyylistä huutelua. Missään muussa lajissa ei ole sellaista tilannetta, jossa 14 ihmistä ympäröivät yhtä pelaajaa jatkuvasti ja häiritsevät hänen suoritustaan kaikin mahdollisin keinoin. Tilanne voisi verrata siihen, että jääkiekossa 14 pelaajaa olisi maalivahdin alueella antamassa jatkuvaa painetta vastustajan maalivahdille. Lukkari on pesäpallossa joukkueen tärkein yksittäinen ulkopelaaja ja hän joutuu sulkemaan nämä törkyhuudot oman päänsä sisään – joukkue tai gooni ei ole auttamassa omaa pelaajaansa tässä vaiheessa. Mutta missä menee raja tässä psyykkauksessa ja voiko voittamisen eteen käyttää aivan kaikki keinot?

Sunnuntain Jani Komulaisen Syyria-kommentti herätti suuren keskutelun ja jopa raivon Twitterissä. Nykyaikana hölmöilyt ja sanomiset leviävät sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Nyt Komulaista odottaa todennäköisesti vähintään yhden pelin pelikielto, koska Pesäpalloliiton kurinpitäjä on ottanut asian käsittelyyn, vaikka pelaajat ovat asian sopineet keskenään hyvässä hengessä. Komulaisen puuttuminen Jymyn kokoonpanosta tekee todella ison loven joukkueen peliin.

Itse tuomitsen tällaiset alatyyliset kommentit täysin, mutta jotenkin tämä lipan alta vetely kuuluu myös valitettavasti pesäpalloon. Niin se kuuluu myös moneen muuhun lajiin, jossa kannattajaryhmät ja pelaajat keskenään huutelevat törkeyksiä vastapuolen pelaajille ja kannattajille. Pesäpallossa nämä ovat helpompi kuulla, koska kenttä on niin lähellä katsomoa, kun sitä vertaa esimerkiksi jääkiekkoon, jossa pleksit ovat edessä ja pelaajat lähes jatkuvassa liikkeessä. Lisäksi jääkiekkossa ja jalkapallossa pelaajat voivat ottaa kontaktia ja tässä vaiheessa kuiskutella törkeyksiä toisille pelaajille tai vaikka purra vastustajaa. Pesäpallossa kontaktit ovat kiellettyjä, joten psyykkaamiseen on käytettävä enemmän äänijänteitä.

Komulainen puolusteli tekoaan sillä, että hänen mielestä politiikkaa ja uskontoa ei tulisi sekoittaa urheiluun. Nykyään nämä kulkevat kuitenkin täysin käsi kädessä. Katsotaan vaikka maailman parhaita jalkapalloilijoita, jotka kiittävät yläkertaa maalin tehtyään. Lisäksi politiikka jyllää koko ajan urheilussamme, halusimme sitä tai emme. Lisäksi mielestäni Syyria jonkinlaisena aseena tällä hetkellä käyttäminen on pahasti tulella leikkimistä.

Komulaisen tulevan pelikiellon napsahtaessa voimaan on mielenkiintoista nähdä muuttuuko pelaajien psyykkaus jatkossa. SoMessa Sotkamo on jotenkin tuomittu paholaiseksi ja Vimpeli nähdään hyviksenä. Asiat eivät ole kuitenkaan näin mustavalkoisia. Molemmat joukkueet käyttäväät kovaa verbaalista asetta pyrkiessään horjuttamaan vastustajaa. Esimerkiksi Vimpelin Henri Puputti on tunnettu kuumakalle, joka elää ja saa voimaa peliinsä vastustajan psyykkauksessa. Jos hän jatkaa totutulla omalla linjallaan, voi pelikielto napsua nopeasti, kun Sotkamo heilauttaa sekunnissa Puputin sanomiset sosiaaliseen mediaan.

Sunnuntain sanasota on onneksi kahden fiksun pelaajan osalta sovittu ammattimaisesti ja pelit jatkuvat. Yleisö saa nauttia loistavasta pesäpallosta. Keskittykää kannustamaan omia sen sijaan, että haukkuisitte vastustajaa. Näin teemme lajikulttuurista entistä hienompaa.