Yleisurheilu

Vuosi sitten kaikki pysähtyi

Toimitus

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Wilma Murto (@wilmamurto) jakama julkaisu

Seiväshyppääjä Wilma Murto katsoo taakseen vuoteen, joka muutti kaiken. Vuosi sitten hänet määrättiin mielenterveydellisistä syistä sairauslomalle – nyt hän kuvailee oloaan siltä, kuin olisi rakentanut kokonaan uuden elämän.

Vuosi sitten kaikki pysähtyi

Murto kertoo sosiaalisessa mediassa hetkestä, joka jäi pysyvästi mieleen. Vastaanotolla hän kuuli lauseen, jota ei urheilijan korvaan ole helppo kuulla: ”Sä et tällä hetkellä ole työkykyinen.”

Viime viikolla sama ammattilainen totesi jotain aivan muuta: hänen katseessaan on nyt sellaista valoa, joka vuosi sitten puuttui. Kontrasti kertoo, miten pitkä matka vuodessa on kuljettu – sekä urheilijana että ihmisenä.

Rajat, identiteetti ja oma ääni uusiksi

Murto kuvaa oppineensa vuoden aikana valtavasti omista rajoistaan, identiteetistään, arvoistaan ja itselleen tärkeistä rooleista ja haaveista. Taustalla on sekä pakon sanelema pysähdys että tietoinen päätös katsoa peiliin.

Hän kirjoittaa, että tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut lempeyttä, myötätuntoa itseä kohtaan ja rohkeutta astua sivuun totutusta oravanpyörästä. Aika, lepo ja etäisyys ovat tehneet oman työnsä – mutta mikään ei ole tapahtunut itsestään.

Näkymätöntä työtä mielessä ja arjessa

Murto korostaa, että iso osa työstä on ollut sellaista, mitä ulkopuolinen ei välttämättä näe. Prosessi on tapahtunut pitkälti pään sisällä ja arjen pienissä valinnoissa.

Sen lopputuloksen hän kuitenkin tuntee nahoissaan: katseessa on nyt valoa, tekemisessä iloa, intoa, paloa ja toiveikkuutta. Taustalla on vahvistunut luottamus ja usko itseen – ei vain urheilijana, vaan myös ihmisenä, joka saa olla keskeneräinen.

Luovuttaminen ja yksin jääminen eivät ole vaihtoehtoja

Kirjoituksessaan Murto summaa, että kaksi asiaa jäi vuoden aikana tekemättä: luovuttaminen ja yksin jääminen. Hän kiittää elämänsä ihmisiä, jotka ovat olleet matkalla mukana – turvallisina, viisaina ja läsnä.

Lähipiirin tuki on ollut ratkaisevaa, kun samaan aikaan on käyty läpi sekä urheilun äärirajoja että oman mielen synkimpiä nurkkia. Vaikka vuosi on jättänyt paikoin synkän ja raskaan jäljen, sen rinnalla on ollut myös elämän onnellisimpia hetkiä ja valtavasti hyvää.

Murto jakoi julkaisussaan karusellin kuvia ja hetkiä kuluneen vuoden varrelta. Taustalla soi Yonan kappale, jota hän kertoo kuunnelleensa loopilla – ikään kuin ääniraidaksi matkalle, joka jatkuu sekä urheilukentillä että oman mielen maisemissa.

Somessa myös kylmää palautetta

Julkaisun loppuun on tarttunut myös karumpi muistutus julkisuuden kääntöpuolesta. Yhdeksi esimerkiksi Murto nostaa kommentin: ”Lopeta jo kun ei susta oo kv kisoihin.”

Kontrastina tällaisille heitoille on kuitenkin se, mitä hän itse näkee ja tuntee nyt: toivon, valon ja suunnan. Vaikka ulkopuoliset arvioivat suorituksia ja tuloksia, Murto muistuttaa rivien välissä, että tärkeintä on se, ettei ihminen luovuta – eikä jää yksin.

Matka jatkuu, niin urheilussa kuin oman pään sisällä. Juuri nyt se tuntuu hänen omien sanojensa mukaan hyvältä.

Liittyvät artikkelit