NHL:n pudotuspelit löydät Viaplaylta. Katso matsit suorina ja suomeksi selostettuina ja anna kiekkokevään viedä mennessään.On olemassa faktoja, jotka elävät vuodesta toiseen ja joiden lausumisella urheilutoimittajat tekevät itsestään jotenkin fiksumman oloisia. NHL:ssä pidetään kirjoittamattomana sääntönä, että tulokasvuoden jälkeen tuhkimotarinat ovat kirjoitetut ja tehot romahtavat. NBA:ssa puolestaan puhutaan erityisestä tulokasseinästä, johon kaikki ensimmäistä vuottaan pelaavat törmäävät jossain vaiheessa.
Ehkäpä nuorten suomalaisten kaurapuurossa on jotain erilaista, sillä totutut urheilun trendit eivät näköjään päde kotimaamme nuorukaisiin kovinkaan hyvin. Ensiksi Lauri Markkanen juoksi muurinmurtajan tavoin läpi tulokasseinästä ja sitten Patrik Laine manasi omilla otteillaan kirouksen pois yltään.
Voin avoimesti myöntää, että elin itsekin luulossa, että Laine tulee epäonnistumaan toisella kaudellaan. Hänen syömähampaansa, käsittämätön rannelaukaus, oli kaikkien joukkueiden tiedossa ja olinkin varma, että hänet tullaan tylysti puolustamaan pois laukaisusektoreilta. Toisena vuotena tavataan myös vaatia enemmän koko kentän peliä, eikä Laineen puolustus ollut mielestäni riittävällä tasolla NHL:n vaatimuksiin.
Alussa Laineen kausi lähtikin yskähdellen käyntiin, ja jotkut pohjoisamerikkalaiset mediat olivatkin syksyn synkkinä kuukausina manaamassa tamperelaisnuorukaiselle toisen vuoden kirousta niskaan. Patrik Laine kuitenkin osoitti suuruutensa nousemalla arvostelun yläpuolelle ja mukaan kisaan maalikuninkuudesta, jonka hän hävisi vasta kauden kalkkiviivoilla omalle esikuvalleen Alexander Ovechkinille. Se olisikin ollut todellista urheiluromantiikkaa, mikäli kotimaisen trappikiekon kyllästämä ja kyllästyttämä Laine olisi kyennyt kampeamaan venäläisen taiturin ykkösasemastaan. Vielä ei kuitenkaan ollut sen aika, mutta luulenpa, että Ovechkin tietää, että Laineen heittämä haaste sen kuin kovenee ensi kaudella.
Laineen Akilleen kantapää on edelleen puolustuspeli. Sen tosin antaa anteeksi helposti, mikäli päälle 40 maalin kaudet jatkuvat. Winnipegin päävalmentaja Paul Maurice tekikin mielestäni oivan liikkeen siirtäessään Laineen kakkosketjuun, jolloin hänen puolustusvelvoitteensa vastustajajoukkueen ykkösvitjaa vastaan poistui kokonaan. Myös uusi hankinta, Paul Stastny, on mielestäni löytänyt Laineen mukavasti, joten tasaviisikoinkin tehoja on alkanut tulemaan.
Ylivoimalla Laineen laukaus on todellinen pelote, ja hän pelaakin ykköskoostumuksessa joukkueen supertähtien, Blake Wheelerin ja Mark Scheifelen, kanssa viivamiehenä. Laineen runkosarjan 44 maalista 20 syntyikin ylivoimalla. Voikin siis sanoa, että Laineen tarjoama hyökkäyspelote on vastustajalle hyvin vaarallinen.
On mielenkiintoista nähdä miten Winnipegin paletti kestää pudotuspeleissä. Riittääkö Laineelle tilaa ja aikaa käyttää laukaustaan myös tosipelien alkaessa, vai pelaako Winnipegin ensimmäinen vastus Minnesota Wild nuorukaisen tylysti pelin ulkopuolelle? Se on kuitenkin tosiasia, että merkityksellisissä peleissä muutenkin nopea ja fyysinen pohjoisamerikkalainen jääkiekko saa vielä napsun lisää vauhtia ja vaarallisuutta.
Kevät on kiekkofanien kulta-aikaa. Jos siis Laineen tavoin kotimainen trappilätkä alkaa kyllästyttämään, niin kannattaa antaa NHL-kiekolle mahdollisuus. Ainakin omasta mielestäni se on viihdyttävämpää ja tapahtumiltaan yleisöönmenevämpää kuin Suomessa tuttu keskialueen sumputtaminen ja oman maalin takana seisoskelu. Kiekkokevät on onneksi vasta aluillaan, vaikka kotoisessa Liigassa ratkotaankin jo finaalipaikkoja.
Kansikuva: Jason Halstead /Getty Images